Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Isopussikaniini” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: sv:Större kaninpunggrävling
WikitanvirBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: ga:Bilbí
Rivi 65: Rivi 65:
[[es:Macrotis lagotis]]
[[es:Macrotis lagotis]]
[[fr:Macrotis lagotis]]
[[fr:Macrotis lagotis]]
[[ga:Bilbí]]
[[it:Macrotis lagotis]]
[[it:Macrotis lagotis]]
[[la:Macrotis lagotis]]
[[la:Macrotis lagotis]]

Versio 5. helmikuuta 2011 kello 14.27

Isopussikaniini
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Pussieläimet Metatheria
Lahko: Pussimäyrät Peramelemorphia
Heimo: Pussikaniinit Thylacomyidae[2]
Suku: Macrotis
Laji: lagotis
Kaksiosainen nimi

Macrotis lagotis
(Reid, 1837)

Synonyymit
  • Perameles lagotis Reid, 1837 [3]
Isopussikaniinin levinneisyys
Isopussikaniinin levinneisyys
Katso myös

  Isopussikaniini Wikispeciesissä
  Isopussikaniini Commonsissa

Isopussikaniini (Macrotis lagotis) on Australian puoliaavikoilla elävä uhanalainen nisäkäs. Se on luultavasti heimonsa ainoa jäljellä oleva laji. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on isokorvapusseli.[4]

Koko ja ulkonäkö

Isopussikaniiniuroksen ruumiinpituus on 30–50 senttiä, ja naaraan pituus 29–39 senttiä. Painoa on 1–1,5 kiloa.[5] Etujalat ovat vahvat ja niissä on viisi varvasta, joista kolmessa on kynnet. Takajalat ovat pitkät ja hoikat ja niiden keskellä on kenguruiden tapaan yksi suuri keskivarvas, jota eläin käyttää sukimiseen.[6] Lajin korvat ovat pitkät ja karvattomat. Kuono on pitkä ja karvaton, ja on siten vaaleanpunainen.[7] Turkki on pehmeä ja silkkinen, väriltään sinertävänharmaa. Mustavalkea häntä on noin 25 senttiä pitkä ja sen päässä harjatupsu.[5] Isopussikaniinin näkö on huono, mutta hajuaisti on hyvä.[6]

Levinneisyys ja elinympäristö

Isopussikaniinin levinneisyys kattoi aiemmin yli 70 prosenttia Australian pinta-alasta. Nykyään levinneisyys rajoittuu pääasiassa Tanamin-, Gibsonin- ja Isoon Hiekka-aavikkoon, sekä läntisempään ja erilliseen populaatioon Boulian ja Birdsvillen välisellä alueella Queenslandissä. Sitä on nyt myös palautettu entisille elinalueilleen useille suojelualueille.[1] Alalajeja tunnetaan kaksi. Läntinen M. l. lagotis elää läntisessä Australiassa ja M. l. sagitta Queenslandissä.[7]

Isopussikaniinin suosimaa Triodia-savannia Keski-Australiassa.

Isopussikaniinin tyypillistä elinympäristöä ovat harvakseltaan pensaita kasvavat puoliaavikot, missä on tarpeeksi pehmeää, vähäkivistä hiekka- ja savimaata pesäkolojen kaivamiseen.[5] Isopussikaniini tarvitsee lisäksi ajoittain toistuvia maastopaloja, jotka saavat sen sen ravintokasvit, kuten Yakirra australience-heinäkasvin kasvamaan. Se viihtyy myös avoimilla metsämailla sekä ruohostomailla. Lajia on tavattu myös kuivemmilta alueilta.[1]

Elintavat

Isopussikaniini on yöeläin ja pysyttelee valoisan ajan jopa 3 metriä syvässä käytävässään. Se lähtee hämärän tultua kolostaan pariksi tunniksi etsimään ruokaa. Lajin asuttaman alueen tunnistaa helposti niiden kaivamista noin 10 senttiä syvistä koloista, jotka täplittävät niiden asuinaluetta.[5] Ne elävät pääasiassa yksikseen ja ovat yhdessä lähinnä lisääntymisen aikana.[8] Kolossa voi kuitenkin asua myös muita perheenjäseniä käsittäen pariskunnan ja poikasia nuoriin aikuisiin asti. Isopussikaniini on ahkera ja nopea kaivaja, ja sen reviirillä on useita koloja, jotka tarjoavat suojaa pedoilta.[5] Eläimet pysyttelevätkin yleensä 100 metrin eteisyydellä koloistaan ja käyvät useissa yön aikana ja asettuvat johonkin niistä päivän ajaksi.[9] Yleensä vain yksi koloista on avoinna, sillä isopussikaniinit kätkevät ne pienellä pensaalla, ruohomättäällä tai termiittikeon palasella.[6] Isopussikaniini elää vankeudessa korkeintaan 8 vuotta.[8]

Ravinto

Isopussikaniini on kaikkiruokainen. Ne paljolti kaivavat ravintonsa maasta. Pääosa sen ravinnosta koostuu kuitenkin kasvien maanalaisista osista, siemenistä, hedelmistä, hyönteisistä ja niiden toukista.[5] Ne syövät myös pieniä selkärankaisia.[8] Tarvitsemansa veden se saa ravinnostaan, etupäässä termiiteistä ja juurista.[5]

Lisääntyminen

Isopussikaniinien lisääntymiskausi on maalis-toukokuussa, jolloin naaras synnyttää noin 17 päivän kantoajan jälkeen 1–3 poikasta.[8] Poikaset kehittyvät pussissa noin 75 päivää. Pussista lähdön jälkeen ne viipyvät pesässä pari viikkoa, jossa emo käy niitä öisin imettämässä.[5]

Uhat ja suojelu

Isopussikaniinia pidettiin vielä 1800-luvulla runsaslukuisena ja laajalle levinneenä[5], mutta nykyään kanta on jatkuvasti laskemassa. Niiden määrän uskotaan laskeneen yli 10 % viimeisten kymmenen vuoden aikana. Levinneisyys on nykyään laikuttainen ja aikuisten isopussikaniinien kanta on ehkä alle 10 000 yksilöä.[1] Aikaisemmin lajia verottivat turkismetsästys, myrkkysyötit ja kaniineille tarkoitetut ansat[6], mutta tärkeimmät syyt lajin taantumiselle ovat vierasperäiset lajit, kuten niitä saalistavat ketut ja kissat, sekä ravinnosta kilpailevat ja elinympäristöä tuhoavat karjaeläimet ja kaniinit ja maastopalojen hallinta. Muita haittoja ovat kaivostoiminta ja tiekuolemat. IUCN luokittelee lajin vaarantuneeksi[1]

John Gouldin piirros isopussikaniinista vuodelta 1863.

Isopussikaniini on nykyään rauhoitettu Australiassa. Se myös kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Sitä tavataan myös suojelualueilta.[5] Laji lisääntyy hyvin vankeudessa, jonka ansiosta vankeudessa syntyneitä isopussikaniineja on alettu menestyksekkäästi palauttaa entiselle levinneisyysalueelleen Länsi- ja Etelä-Australiaan.[7]

Lähteet

  1. a b c d e Macrotis lagotis IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Macrotis lagotis Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 9.10.2010. (englanniksi)
  3. Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Macrotis Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 9.10.2010. (englanniksi)
  4. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 9.10.2010.
  5. a b c d e f g h i j Ulla Elo (toimitus): Maailman uhanalaiset eläimet - Nisäkkäät Osa 1, s. 138. Weilin-Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
  6. a b c d CWS - Animal Bytes - Greater Bilby 2006. Currumbin Wildlife Sanctuary. Viitattu 23. 12. 2008.
  7. a b c ARKive: Macrotis lagotis - Information - ARKive 2008. ARKive. Viitattu 12. 13. 2008.
  8. a b c d Deborah Ciszek: ADW Macrotis lagotis Information 1999. University of Michigan. Viitattu 23. 12. 2008.
  9. BBC - Science & Nature - Wildfacts - Greater bilby 2008. BBC. Viitattu 23. 12. 2008.