Ero sivun ”Akseli Gallen-Kallela” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 137.163.16.67 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Barosaurus Lentus tekemään versioon.
Rivi 25: Rivi 25:
== Elämä ==
== Elämä ==
=== Lapsuus ja opiskeluvuodet ===
=== Lapsuus ja opiskeluvuodet ===
TÄ!?



[[Kuva:Koti.jpg|thumb|left|150px|Jaatsi, lapsuudenkoti Tyrväällä]]
[[Kuva:Koti.jpg|thumb|left|150px|Jaatsi, lapsuudenkoti Tyrväällä]]

Versio 22. tammikuuta 2011 kello 11.25

Akseli Gallen-Kallela
Axel Gallén 23-vuotiaana, valokuva 1888
Axel Gallén 23-vuotiaana, valokuva 1888
Henkilötiedot
Syntynyt26. huhtikuuta 1865
Pori, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut7. maaliskuuta 1931 (65 vuotta)
Tukholma, Ruotsi
Kansalaisuus  Suomi
Taiteilija
Ala maalaustaide, taideteollisuus, taidegrafiikka
Taidesuuntaus kansallisromantiikka, realismi, symbolismi
Kuuluisimpia töitä Poika ja varis (1884)
Akka ja kissa (1885)
Démasquée (1888)
Aino-taru (1891)
Symposion (1894)
Ad Astra (1894)
Sammon puolustus (1895)
Lemminkäisen äiti (1897)

Akseli Gallen-Kallela (26. huhtikuuta 1865 Pori – 7. maaliskuuta 1931 Tukholma, noin vuoteen 1907 Axel Waldemar Gallén[1]) oli Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoita. Hänen tyylisuuntansa oli 1800-luvun kansallisromantiikka, symbolismi ja realismi.

Hän opiskeli ensin Helsingissä Taideteollisessa keskuskoulussa 1880–1881 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1881–1884 ja Ranskassa Pariisin Académie Julianissa 1884–1886, 1887–1889 ja samaan aikaan myös Atelier Cormonissa 1887–1888. Hän teki opintomatkoja muun muassa Lontooseen ja Berliiniin 1895 ja Afrikkaan 1909–1911. Hän osallistui Pietarissa pidettyyn Venäläisten ja suomalaisten taiteilijain näyttelyyn 1898 sekä Mir iskusstvan järjestämään Kansainvälisen taiteen näyttelyyn 1899.[2]

Gallen-Kallelan maalauksia ovat muun muassa maalaukset Poika ja varis (1884), Akka ja kissa (1885), Démasquée (1888), Paanajärven paimenpoika (1892), Palokärki (1893), Symposion eli Probleema (1894), Sammon taonta (1893), Ad Astra (1894), Sammon puolustus (1895), Kullervon kirous (1896), Koskenkuulija (1896), Lemminkäisen äiti (1897), sekä Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen (1906-08) ja Koru-Kalevalan kuvitukset (1922).

Axel Gallén suomensi nimensä noin 1907 Gallen-Kallelaksi, noin 42-vuotiaana. Tarkkaa aikaa ei tiedetä, sillä hän signeerasi töitään edelleen myös vanhaan tapaan. Hän olisi halunnut ottaa vain nimen Kallela, jolla hän olisi mielellään korostanut sitä että kuului Kallela-talon omiin poikiin. Kallela-nimisen sukutilan Lemussa oli Axelin esi-isä Johan Jaakonpoika (Johan Jakobsson) saanut ilmeisesti haltuunsa 1723 isonvihan jälkeen. [1] [3]

Elämä

Lapsuus ja opiskeluvuodet

Jaatsi, lapsuudenkoti Tyrväällä
Taiteilijan äiti
Taiteilijan isä

Axel Waldemar Gallén syntyi Porissa ruotsinkieliseen säätyläisperheeseen. Sisarpuolia Axelilla oli isän aikaisemmasta avioliitosta vuonna 1855 kuolleen Sofia Antoinette Gallénin kanssa viisi, Peter Willhelm, Ernst Filemon, Karl Emil, Anna Sofia ja Knut Oskar Teofil. Axel oli isän toisesta avioliitosta, Anna Mathilda o.s. Wahlroosin (s. 1832) kanssa, syntyneistä lapsista kolmas. Ennen Axelia olivat syntyneet veljet Paul Josef ja Claes Uno. Axelia nuorempia sisaruksia oli neljä, Hugo Walter, Konrad Filip, Viola Mathilda ja Anna Sylvia. Kaikkiaan perheessä oli 13 lasta, joista kuitenkin Axelin kasvuvuosina kotona oli enää osa. [4]

Isä Peter Wilhelm Gallén (1817–1879) oli Suomen Pankin Porin konttorin kassanhoitaja ja omisti Tyrväällä Vännin ratsutilan ja pari muuta tilusta, yhteensä noin 150 hehtaaria. Axel Waldemar vietti lapsuutensa Jaatsin tilalla. Isä Peter Wilhelm toimi Tyrväällä muun muassa nimismiehenä ja lakimiehenä sekä oli 1850-luvulla perustamassa lainakirjastoa, Tyrvään Säästöpankkia ja parikymmentä vuotta myöhemmin ensimmäistä kansakoulua.[5] Axelin isä kuoli 62-vuotiaana Axelin ollessa 14-vuotias, äiti Anna Mathilda eli 90-vuotiaaksi ollen loppuun saakka hyvä kuntoinen, vaikka olikin sairastellut keski-ikäisenä.[6]

Axel ihaili suomenkielistä maalaisväestöä, hän tutustui paikallisiin talonpoikiin, torppareihin ja oppi suomen kieltä isältään ja palvelusväeltä.[5]

Syksyllä 1876 Axel, vanhempi veljensä Cleas Uno ja nuorempi Hugo Walter lähetettiin Helsinkiin ruotsalaiseen normaalilyseoon. Axel ei viihtynyt koulussa, eniten häntä ikävystyttivät latinan- ja uskonnonopetus. Piirustusharrastuksesta tuli hänen intohimonsa.[5]

Jo kouluaikoina Axel ei hyväksynyt muun muassa August Sohlmanin ja P. A. Munchin kehittelemiä rotuteorioita aasialaisperäisistä suomalaisista, joille ruotsalaiset olivat tuoneet kulttuurin. Jossain vaiheessa 1870-luvulla Axel alkoi lukea Kalevalaa, mitä etenkin äiti Mathilda, joka edusti ruotsinmielisen skandinavismin ajatusmaailmaa ja piti suomalaisia hiukan moukkamaisina ja talonpoikaisina, ei suvainnut.[7]

Axelin isä Peter Gallén kuoli yllättäen käräjämatkalla syksyllä 1879. Seuraavana kesänä 15-vuotias Axel matkusti ensimmäisen kerran suuriruhtinaskunnan rajojen ulkopuolelle, Tallinnaan, jossa hänen velipuolensa Peter Wilhelm Gallén oli kuvernementin ja ratsuväen ylieläinlääkärinä. [8]. Axel oli myös alkanut Normaalilyseon päiväkoulun lisäksi käydä iltaisin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa jo vuonna 1878. [9] Keväällä 1881 Axel sai vihdoin jättää lyseo-opintonsa, mihin isä ei ollut antanut lupaa ja ylioppilastutkinto jäi siten suorittamatta. Samana vuonna hän kirjoittautui sisään Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun. Opettajana oli aluksi saksalaissyntyinen Carl Jahn ja seuraavana vuonna Axelin siirryttyä yhdessä ystävänsä Emil Wikströmin kanssa malliluokalle opettajana toimi Fredrik Ahlstedt. Hän sai myös yksityisopetusta S. A. Keinäseltä. Adolf von Beckerin opetus ja neuvot ovat hänen omien sanojensa mukaan vaikuttaneet eniten. [10]

Isän kuolema oli horjuttanut perheen taloudellista asemaa niin, että Axel yritti hankkia opiskelurahoja muun muassa tekemällä suurennoksia Edlundin kirjakauppaan kymmenen markkaa kappale sekä A. A. Granfeltin tilaamia otsikkokuvia raittiuskirjasiin samoin kymmenen markkaa kappale. Siinä ohessa häntä alkoivat kuvitustyöt kiinnostaa enemmänkin. [11]

Päätettyään 1884 Taideyhdistyksen piirustuskoulun Axel Gallén matkusti Pariisiin ja viipyi siellä seuraavan vuoden kesäkuuhun, mutta matkusti jo syksyllä sinne takaisin valtion apurahan (1000 markkaa) turvin. Pariisissa hän asui Emil Wikströmin huonetoverina vuoden 1886 alussa uudessa tilavammassa huoneessa Rue Menessinin varrella. Sinne Albert Edelfelt oli antanut heille oman vanhan kamiinansa.[12] Nuorten taiteilijoiden pohjoismaiseen seurapiiriin kuului tuohon aikaan maalareita ja kirjailijoita, sellaisia nimiä kuin ruotsalaiset Strindberg ja Josephson, Zorn ja norjalaiset Björnson ja Lie, Munch, Thaulow ja Dörnberger. Gallénin hyvä ystävä oli ranskalainen Henry Dehaulme de Vallombreuse, joka oli keramiikkataiteilija ja monilahjakkuus. Montmartren kahvilat tulivat tutuiksi ja taiteilijat tapasivat toisiaan "Eremitagessa" Montmartrella ja "Jesus Syrachissa" Quartier Latinissa.[13] Sekä Wikström että Gallén sairastuivat keväällä 1886 kurkkumätään. [14]

Parannuttuaan myöhemmin keväällä 1886 Gallén palasi taas Suomeen, missä hän vietti seuraavan vuoden työskennellen Korpilahdella ja Keuruulla, vaikka olikin jälleen saanut valtion tuhannen markan matka-apurahan. Talveksi 1887–1888 hän jälleen lähti Pariisiin. Gallén oli kosinut ennen lähtöään Mary Slööriä, mutta ilmeisesti tämän vanhempien vastustuksen takia tilanne jää avoimeksi. Gallén viipyi Pariisissa aina vuoden 1889 kevääseen saakka potien jonkinasteista masennusta, ikävöiden Maryä ja innostumatta enää taideopinnoistaan. Kiinnostus Kalevalaa kohtaan lisääntyi syksyllä 1888 ja hän lopetti opinnot Taideakatemiassa, vuokrasi oman ateljeen niin sanotusta taiteilijaleiristä Montmartrella ja alkoi maalata muun muassa Aino-aihetta. Hän sai käyttöönsä ruotsalaisen ystävänsä kreivi Louis Sparren ateljeen Rue Drouain varrelta Montmartressa, kun Sparre lähti Pariisista Skotlantiin.[15] Kesällä 1889 Sparre oli Gallénin mukana Suomessa Visuvedellä ja Keuruulla.[16] Myös keväällä 1890 hän vietti vähän aikaa Pariisissa.[17]

Pariisissa Gallén opiskeli Académie Julianissa opettajinaan Bouguereau ja Tony Robert-Fleury, mutta ei viihtynyt siellä. Myöhemmässä vaiheessa suoritetut opinnot Cormonin yksityisateljeessa olivat hänestä antoisammat.[18] Jo näiden Ranskassa vietettyjen vuosien aikana Gallén maalasi useita hänen taiteilijan urallaan merkittäviksi tulleita tauluja, kuten Poika ja varis, Akka ja kissa, Ensi opetus sekä useat muut.

Taiteilijaura

Akseli Gallen-Kallela toimi kenraali Mannerheimin adjutanttina hänen valtionhoitajakaudellaan. (Valtionhoitaja Mannerheim istumassa. Taustalla seisovat hänen adjutanttinsa: vasemmalta lukien everstiluutnantti Kasimir Lilius, kapteeni Heikki Kekoni, ltn. Akseli Gallen-Kallela, vänrikki John Rosenbröijer).
Gallen-Kallelan museo Tarvaspäässä Espoossa.

Gallen-Kallela avioitui Mary Helena Slöörin kanssa toukokuussa 1890. Nuoripari teki häämatkan Kuhmoon ja Vienan-Karjalaan.[19] Mukaan lähti myös maalaava kreivi Sparre. [20] Vienan-Karjalassa heillä oli oppaana kuhmolainen Matokankaan torpanisäntä Renne Haverinen.[21] Elettiin "Nuoren Suomen" aikaa, karelianismin , kalevalais-karjalaisen romantiikan alkuaikaa, joka omalla tavallaan vastasi Gauguinin pakoa primitivismiin.[22] Tyylisuuntana kansallisromantiikka läpäisi oikeastaan kaikki Suomen taidealueet.[23]

1890-luvulla perheeseen syntyivät lapset Kirsti ja Jorma Gallen-Kallela. Perheeseen oli syntynyt myös aikaisemmin tyttö, Impi Marjatta, mutta hän menehtyi neljävuotiaana.

Pariisissa opiskellessaan Gallen-Kallela maalasi boheemielämää, mutta vähitellen suomalainen luonto, korpimaisemat ja erämaiden kansa alkoivat vetää häntä puoleensa. Myös Kalevalan myyttiset aiheet alkoivat kiehtoa häntä.

Gallen-Kallela antoi vuosisadan vaihteessa vahvan panoksensa taistelemalla Suomen venäläistämistä vastaan. Hän loi kansallista taidetta, jolla hän osoitti kulttuurimme elinvoimaisuuden ja Suomen oikeutuksen olla olemassa kansakuntana. Tuohon aikaan taiteilijapiirit olivat laajalti nuorsuomalais-perustuslaillisia. Gallen-Kallela maalasi myös nuorsuomalaisen lähipiirinsä kokoontumisen Kämpissä Symposion-maalauksessa. Piiriin kuuluivat muun muassa Jean Sibelius, Eino Leino ja Robert Kajanus. Venäjän vallankumouksellinen Maksim Gorki piileskeli talvella 1905–1906 Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa Helsingissä, missä taiteilija maalasi hänen muotokuvansa.

Akseli Gallen-Kallela matkusteli Unkarissa vuosina 1907–1908. Vuonna 1908 Budapestissa pidettiin Gallen-Kallelan taidenäyttely, jossa oli lähes 500 teosta. Budapestiin on pystytetty Gallen-Kallelan muistomerkki Tonavan rantakadun lähellä sijaitsevaan puistoon Budan puolella. Suomen itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1918 Suomen sisällissodan aikana Gallen-Kallela liittyi Gustaf Mannerheimin johtamiin hallituksen joukkoihin eli valkoisiin. Hän toimi aluksi Suomen tasavallan joukkojen kartanpiirtäjänä, mutta siirtyi myöhemmin päämajaan. Sisällissodan aikana luodut Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit ovat Gallen-Kallelan piirtämiä Mannerheim-ristiä lukuun ottamatta. Sodan jälkeen Gallen-Kallela toimi Suomen valtionhoitajaksi valitun Mannerheimin adjutanttina sekä suunnitteli Suomen sotajoukkojen univormut ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit.

Gallen-Kallela suunnitteli ja rakennutti Tarvaspäähän, Espooseen ateljeekotinsa vuosina 1911–1913. Vuonna 1961 se avattiin yleisölle Gallen-Kallelan Museona. Gallen-Kallelalla oli myös Kalela-niminen erämaa-ateljee Ruovedellä, jonka hän rakennutti 1894-1895 omien piirustustensa perusteella. Gallen-Kallela asui perheineen Kalelassa vuosina 1895-1900, lyhyen aikaa kesällä 1905 ja viimeksi 1915-1921. Myös Kalela on kotimuseona.

Vuonna 1922 Porvoossa Werner Söderström Oy:n toimitalossa työskennellessään Gallen-Kallela alkoi suunnitella niin sanottua Suur-Kalevalaa. Hän suunnitteli ornamentteja, typografiaa ja kuvitusta muutaman vuoden ajan, mutta vasta Meksikon ja Pohjois-Amerikan matkalla Chicagossa hän lopulta pääsi selvyyteen siitä, kuinka Suur-Kalevalan kuvituksessa, runon hengen tulkitsemisessa maalaustaiteellisin ja typografisin keinoin olisi meneteltävä. Suur-Kalevalasta hän sai valmiiksi noin 75 sivua.[24]

Gallen-Kallela kutsuttiin vuonna 1931 Kööpenhaminaan luennoimaan työstään ja myös tapaamaan muita pohjoismaalaisia taiteilijoita. Hän kuoli paluumatkalla Suomeen 7. maaliskuuta 1931 yöpyessään Tukholmassa. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaan taiteilijanmäelle.

Teoksia

Mir iskusstva
Taiteen maailma 1898–1924
Boris Kustodijev, Mir iskusstvan taiteilijat ryhmäkuvassa, 1916–1920.
Boris Kustodijev,
Mir iskusstvan taiteilijat ryhmäkuvassa, 1916–1920.

Katso myös

Kalela, Gallen-Kallelan erämaa-ateljee Ruovedellä.

Kirjallisuutta

  • Gallen-Kallela-Sirén, Janne: Minä palaan jalanjäljilleni: Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide. Helsingissä: Otava, 2001. ISBN 951-1-17649-8.
  • Kalevala. Kuvittanut ja painatustyön suunnitellut Akseli Gallen-Kallela. 22. painos (1. painos 1922). Porvoo Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 978-951-0-24270-4.
  • Kalevala. Esi- ja selkänimeke: Juhla-Kalevala ja Akseli Gallen-Kallelan Kalevalataide. Koonnut ja eepokseksi luonut Elias Lönnrot. Kuvat ja teoksen somistus: Akseli Gallen-Kallela. Kuvaesseet ja teoksen toimitus: Aivi Gallen-Kallela. Teoksen ulkoasu perustuu vuonna 1922 julkaistuun Akseli Gallen-Kallelan somistamaan Koru-Kalevalaan. 2. painos. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1982 (5. painos 1994). ISBN 951-0-11253-4.

Lähteet

  • Mir iskusstva – Taiteen maailma, Ateneum, Helsinki, Venäläinen museo, Pietari 1998, (Ateneumin julkaisut no 8), ISBN 951-53-1818-1
  • Onni Okkonen: A. Gallen-Kallela – Elämä ja taide, WSOY 1961
  • Kalevala. Esi- ja selkänimeke: Juhla-Kalevala ja Akseli Gallen-Kallelan Kalevalataide. Koonnut ja eepokseksi luonut Elias Lönnrot. Kuvat ja teoksen somistus: Akseli Gallen-Kallela. Kuvaesseet ja teoksen toimitus: Aivi Gallen-Kallela. Teoksen ulkoasu perustuu vuonna 1922 julkaistuun Akseli Gallen-Kallelan somistamaan Koru-Kalevalaan. 2. painos. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1982 (5. painos 1994).

Viitteet

  1. ↑ a b Onni Okkonen s. 659
  2. ↑ Mir iskusstva s. 318
  3. ↑ Onni Okkonen s. 5
  4. ↑ Onni Okkonen s. 16
  5. ↑ a b c Gallen-Kallela-Sirén, s. 14-20
  6. ↑ Onni Okkonen s. 22
  7. ↑ Gallen-Kallela-Sirén, s. 20, 21
  8. ↑ Gallen-Kallela-Sirén, s. 24
  9. ↑ Onni Okkonen s. 46
  10. ↑ Onni Okkonen s. 62
  11. ↑ Onni Okkonen s. 70
  12. ↑ Onni Okkonen s. 104
  13. ↑ Onni Okkonen s. 105
  14. ↑ Onni Okkonen s. 106
  15. ↑ Onni Okkonen s. 160
  16. ↑ Onni Okkonen s. 170
  17. ↑ Onni Okkonen s. 83–84
  18. ↑ Onni Okkonen s. 85
  19. ↑ Onni Okkonen s. 187
  20. ↑ Onni Okkonen s. 200
  21. ↑ Juhla-Kalevala ja Akseli Gallen-Kallelan Kalevalataide s. 477
  22. ↑ Onni Okkonen s. 188
  23. ↑ Onni Okkonen s. 189
  24. ↑ Suomen Kuvalehti, 14/1935.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Akseli Gallen-Kallela.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Akseli Gallen-Kallela.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Akseli_Gallen-Kallela&oldid=9695303”