Ero sivun ”Joseph Caillaux” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ashoka (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3: Rivi 3:
'''Joseph Caillaux''' ([[30. maaliskuuta]] [[1863]] – [[21. marraskuuta|21.]]/[[22. marraskuuta]] [[1944]]) oli [[ranska]]lainen poliitikko ja merkittävä hahmo [[Kolmas tasavalta|kolmannen tasavallan]] aikana. Hän oli [[radikaalipuolue]]en johtaja ja vuosina [[1911]]–[[1912]] pääministeri. Pääministeriaikanaan hän harjoitti sovinnollista politiikka Saksan suhteen. Hänen maltillinen politiikkansa auttoi rauhan ylläpitämisessä [[Toinen Marokon kriisi|Marokon kriisin aikana 1911]]{{lähde}}. Hän joutui kuitenkin painostuksen vuoksi eroamaan pääministerin tehtävästä. Hänen yleinen rauhanpyrkimyksiä korostava suhtautumisensa herätti niin paljon vastustusta, että hänet myöhemmin ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuomittiin vankilaan, koska hänen katsottiin syyllistyneen "vahingon aiheuttamiseen valtion ulkoiselle turvallisuudelle".<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.firstworldwar.com/bio/caillaux.htm | Nimeke = Who's Who in First World War| Ajankohta = 2001 |Viitattu =11.2.2009 | Kieli ={{en}}}}</ref>
'''Joseph Caillaux''' ([[30. maaliskuuta]] [[1863]] – [[21. marraskuuta|21.]]/[[22. marraskuuta]] [[1944]]) oli [[ranska]]lainen poliitikko ja merkittävä hahmo [[Kolmas tasavalta|kolmannen tasavallan]] aikana. Hän oli [[radikaalipuolue]]en johtaja ja vuosina [[1911]]–[[1912]] pääministeri. Pääministeriaikanaan hän harjoitti sovinnollista politiikka Saksan suhteen. Hänen maltillinen politiikkansa auttoi rauhan ylläpitämisessä [[Toinen Marokon kriisi|Marokon kriisin aikana 1911]]{{lähde}}. Hän joutui kuitenkin painostuksen vuoksi eroamaan pääministerin tehtävästä. Hänen yleinen rauhanpyrkimyksiä korostava suhtautumisensa herätti niin paljon vastustusta, että hänet myöhemmin ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuomittiin vankilaan, koska hänen katsottiin syyllistyneen "vahingon aiheuttamiseen valtion ulkoiselle turvallisuudelle".<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.firstworldwar.com/bio/caillaux.htm | Nimeke = Who's Who in First World War| Ajankohta = 2001 |Viitattu =11.2.2009 | Kieli ={{en}}}}</ref>
[[Tiedosto:Henriette Caillaux.jpg|thumb|left|250px|Ranskalaisen lehden [[Le Petit Journal]]in kannessa ollut piirroskuva esittää Henriette Caillaux'ta ampumassa Le Figaron päätoimittajan Gaston Calmetten.]]
[[Tiedosto:Henriette Caillaux.jpg|thumb|left|250px|Ranskalaisen lehden [[Le Petit Journal]]in kannessa ollut piirroskuva esittää Henriette Caillaux'ta ampumassa Le Figaron päätoimittajan Gaston Calmetten.]]
[[16. maaliskuuta]] [[1914]] [[Italia]]n [[Pariisi]]n [[suurlähettiläs]] järjesti Ranskan presidentille [[Raymond Poincaré]]lle juhlat. Sinne oli kutsuttu myös Caillaux, joka toimi tuolloin valtionvarainministerinä, puolisonsa Henrietten kanssa. Kun Caillauxit olivat vaunuissa kulkemassa [[Le Figaro]] -sanomalehden päätoimituksen ohi rouva Caillaux nousi vaunuista ja pyysi lehden päätoimittajan [[Gaston Calmette]]n puheille.<ref>Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan Vuosisatamme Kronikka Gummerus 1987 sivu 167 ISBN 951-20-2893-X</ref>{{lähde tarkemmin}} Keskustelun aikana rouva Caillaux ampui toimittajan. Ampumisen syy oli selvä. Caillaux joka oli radikaali [[sosialisti]] ja ajoi Ranskaan [[Progressiivinen vero|progressiivista verotusta]]. Myös tämän maltillinen ja [[pasifisti]]nen politiikka pääministerivuosinaan [[1911]]–[[1912]] [[Toinen Marokon kriisi|Marokon kriisin aikana]] jolloin [[Saksa]]n sotalaivat piirittivät Ranskan linnoitusta [[Agadir]]issa oli suututtanut Ranskan [[porvaristo]]a joka tätä sekä progressiivisen verotuksen tuloa maahan.<ref> Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan Vuosisatamme Kroniikka Gummerus 1987 sivu 167 ISBN 951-20-2893-X</ref>{{lähde tarkemmin}}
[[16. maaliskuuta]] [[1914]] [[Italia]]n [[Pariisi]]n [[suurlähettiläs]] järjesti Ranskan presidentille [[Raymond Poincaré]]lle juhlat. Sinne oli kutsuttu myös Caillaux, joka toimi tuolloin valtionvarainministerinä, puolisonsa Henrietten kanssa. Kun Caillauxit olivat vaunuissa kulkemassa [[Le Figaro]] -sanomalehden päätoimituksen ohi rouva Caillaux nousi vaunuista ja pyysi lehden päätoimittajan [[Gaston Calmette]]n puheille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke= Vuosisatamme Kronikka | Sivu=167| Selite=Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan | Julkaisupaikka= | Julkaisija= Gummerus| Vuosi= 1999| Tunniste=ISBN 951-20-2893-X<}}</ref>
{{lähde tarkemmin}} Keskustelun aikana rouva Caillaux ampui toimittajan. Ampumisen syy oli selvä. Caillaux joka oli radikaali [[sosialisti]] ja ajoi Ranskaan [[Progressiivinen vero|progressiivista verotusta]]. Myös tämän maltillinen ja [[pasifisti]]nen politiikka pääministerivuosinaan [[1911]]–[[1912]] [[Toinen Marokon kriisi|Marokon kriisin aikana]] jolloin [[Saksa]]n sotalaivat piirittivät Ranskan linnoitusta [[Agadir]]issa oli suututtanut Ranskan [[porvaristo]]a joka tätä sekä progressiivisen verotuksen tuloa maahan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke= Vuosisatamme Kronikka | Sivu=167| Selite=Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan | Julkaisupaikka= | Julkaisija= Gummerus| Vuosi= 1999| Tunniste=ISBN 951-20-2893-X<}}</ref>


Radikaali [[oikeisto]]lehti [[Le Figaro]] rupesi mustamaalaamaan Caillaux'n mainetta mutta ei pystynyt todistamaan syytöksiä ja joutui perumaan ne. Calmette oli kuitenkin saanut käsiinsä [[kirje]]itä, joita herra Caillaux oli kirjoittanut vaimolleen. Le Figaro oli päättänyt julkaista kirjeet samana päivänä, ja rouva Caillaux päätti vaatia kirjeitä takaisin. Kun Calmette ei suostunut, rouva Caillaux ampui hänet. Rouva Caillaux tuomittiin vankeuteen murhasta, mutta hänet armahdettiin.<ref>Berenson, Edward The Trial of Madame Caillaux (Univ. of California Press: Oxford, 1992)</ref>{{Lähde tarkemmin}}
Radikaali [[oikeisto]]lehti [[Le Figaro]] rupesi mustamaalaamaan Caillaux'n mainetta mutta ei pystynyt todistamaan syytöksiä ja joutui perumaan ne. Calmette oli kuitenkin saanut käsiinsä [[kirje]]itä, joita herra Caillaux oli kirjoittanut vaimolleen. Le Figaro oli päättänyt julkaista kirjeet samana päivänä, ja rouva Caillaux päätti vaatia kirjeitä takaisin. Kun Calmette ei suostunut, rouva Caillaux ampui hänet. Rouva Caillaux tuomittiin vankeuteen murhasta, mutta hänet armahdettiin.<ref>Berenson, Edward The Trial of Madame Caillaux (Univ. of California Press: Oxford, 1992)</ref>{{Lähde tarkemmin}}

Versio 28. joulukuuta 2010 kello 17.01

Joseph Caillaux

Joseph Caillaux (30. maaliskuuta 186321./22. marraskuuta 1944) oli ranskalainen poliitikko ja merkittävä hahmo kolmannen tasavallan aikana. Hän oli radikaalipuolueen johtaja ja vuosina 19111912 pääministeri. Pääministeriaikanaan hän harjoitti sovinnollista politiikka Saksan suhteen. Hänen maltillinen politiikkansa auttoi rauhan ylläpitämisessä Marokon kriisin aikana 1911lähde?. Hän joutui kuitenkin painostuksen vuoksi eroamaan pääministerin tehtävästä. Hänen yleinen rauhanpyrkimyksiä korostava suhtautumisensa herätti niin paljon vastustusta, että hänet myöhemmin ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuomittiin vankilaan, koska hänen katsottiin syyllistyneen "vahingon aiheuttamiseen valtion ulkoiselle turvallisuudelle".[1]

Ranskalaisen lehden Le Petit Journalin kannessa ollut piirroskuva esittää Henriette Caillaux'ta ampumassa Le Figaron päätoimittajan Gaston Calmetten.

16. maaliskuuta 1914 Italian Pariisin suurlähettiläs järjesti Ranskan presidentille Raymond Poincarélle juhlat. Sinne oli kutsuttu myös Caillaux, joka toimi tuolloin valtionvarainministerinä, puolisonsa Henrietten kanssa. Kun Caillauxit olivat vaunuissa kulkemassa Le Figaro -sanomalehden päätoimituksen ohi rouva Caillaux nousi vaunuista ja pyysi lehden päätoimittajan Gaston Calmetten puheille.[2]lähde tarkemmin? Keskustelun aikana rouva Caillaux ampui toimittajan. Ampumisen syy oli selvä. Caillaux joka oli radikaali sosialisti ja ajoi Ranskaan progressiivista verotusta. Myös tämän maltillinen ja pasifistinen politiikka pääministerivuosinaan 19111912 Marokon kriisin aikana jolloin Saksan sotalaivat piirittivät Ranskan linnoitusta Agadirissa oli suututtanut Ranskan porvaristoa joka tätä sekä progressiivisen verotuksen tuloa maahan.[3]

Radikaali oikeistolehti Le Figaro rupesi mustamaalaamaan Caillaux'n mainetta mutta ei pystynyt todistamaan syytöksiä ja joutui perumaan ne. Calmette oli kuitenkin saanut käsiinsä kirjeitä, joita herra Caillaux oli kirjoittanut vaimolleen. Le Figaro oli päättänyt julkaista kirjeet samana päivänä, ja rouva Caillaux päätti vaatia kirjeitä takaisin. Kun Calmette ei suostunut, rouva Caillaux ampui hänet. Rouva Caillaux tuomittiin vankeuteen murhasta, mutta hänet armahdettiin.[4]lähde tarkemmin?

Viitteet

  1. Who's Who in First World War firstworldwar.com. 2001. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
  2. Vuosisatamme Kronikka, s. 167. Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-2893-X<.
  3. Vuosisatamme Kronikka, s. 167. Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-2893-X<.
  4. Berenson, Edward The Trial of Madame Caillaux (Univ. of California Press: Oxford, 1992)