Ero sivun ”Macrinus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
laajennettu
Rivi 20: Rivi 20:


== Nousu valtaan ==
== Nousu valtaan ==
On mahdollista, että Macrinus oli Caracallan mukana [[Rein]]illä syyskuussa 213 kun hän soti [[Alamannit|alamanneja]] vastaan. Tiedetään, että Macrinus osallistui Caracallan [[Parthia]]n vastaiseen sotaretkeen vuonna 216. Macrinus osoittautui päteväksi sotapäälliköksi ja hänelle myönnettiin alkuvuonna 217 [[konsuli]]n arvomerkit eli ''ornamenta consularia''. On epäselvää mitä tämän jälkeen tapahtui mutta ilmeisesti Macrinus joutui keisarin epäsuosioon ja keväällä 217 hänet erotettiin Legio II Parthican komennosta. Caracalla alkoi luultavasti epäillä Macrinuksen uskollisuutta ja rupesi siirtämään tämän alaisia muihin tehtäviin. Tarinan mukaan [[Aegyptus|egyptiläinen]] ennustaja nimeltään Serapio oli ennustanut Caracallalle, että hänet murhattaisiin jonka jälkeen Macrinus astuisi hänen tilalleen. Myös Macrinus kertoi samasta ennustuksesta, jonka hän oli saanut [[Africa]]ssa. Macrinus alkoi pelätä henkensä puolesta. Hän alkoi juonitella useiden vanhempien upseereiden kanssa keisaria vastaan ja palkkasi erään sotilaan Julius Martialiksen murhaamaan Caracalla. Martialiksella oli henkilökohtaista kaunaa Caracallaa kohtaan koska häntä ei oltu nimitetty [[kenturio]]ksi. 8. huhtikuuta 217 Caracalla oli henkivartioidensa kanssa matkalla Carrhaen lähistöllä olevaan temppeliin kun hän pysähtyi tarpeilleen. Martialis seurasi Caracallaa puskiin ja tappoi tämän. Tämän jälkeen keisarin [[Germaanit|germanialaiset]] henkivartijat tappoivat Martialiksen, mikä antoi Macrinukselle mahdollisuuden kätkeä osallisuutensa murhaan.<ref name="DIR" /><ref name="RK 210" /><ref name="Livius" /><ref name="Potter 146-147">Potter, s. 146–147</ref><ref>Cambridge Ancient History, s. 19–20</ref>
On mahdollista, että Macrinus oli Caracallan mukana [[Rein]]illä syyskuussa 213 kun hän soti [[Alamannit|alamanneja]] vastaan. Tiedetään, että Macrinus osallistui Caracallan [[Parthia]]n vastaiseen sotaretkeen vuonna 216. Macrinus osoittautui päteväksi sotapäälliköksi ja hänelle myönnettiin alkuvuonna 217 [[konsuli]]n arvomerkit eli ''ornamenta consularia''. On epäselvää mitä tämän jälkeen tapahtui mutta ilmeisesti Macrinus joutui keisarin epäsuosioon ja keväällä 217 hänet erotettiin Legio II Parthican komennosta. Caracalla alkoi luultavasti epäillä Macrinuksen uskollisuutta ja rupesi siirtämään tämän alaisia muihin tehtäviin. Tarinan mukaan [[Aegyptus|egyptiläinen]] ennustaja nimeltään Serapio oli ennustanut Caracallalle, että hänet murhattaisiin jonka jälkeen Macrinus astuisi hänen tilalleen. Myös Macrinus kertoi samasta ennustuksesta, jonka hän oli saanut [[Africa]]ssa. Macrinus alkoi pelätä henkensä puolesta. Hän alkoi juonitella useiden vanhempien upseereiden kanssa keisaria vastaan ja palkkasi erään sotilaan Julius Martialiksen murhaamaan Caracalla. Martialiksella oli henkilökohtaista kaunaa Caracallaa kohtaan koska häntä ei oltu nimitetty [[kenturio]]ksi. 8. huhtikuuta 217 Caracalla oli henkivartioidensa kanssa matkalla Carrhaen lähistöllä olevaan temppeliin kun hän pysähtyi tarpeilleen. Martialis seurasi Caracallaa puskiin ja tappoi tämän. Tämän jälkeen keisarin [[Germaanit|germanialaiset]] henkivartijat tappoivat Martialiksen, mikä antoi Macrinukselle mahdollisuuden kätkeä osallisuutensa murhaan.<ref name="DIR" /><ref name="RK 210" /><ref name="Livius" /><ref name="Potter 146-147">Potter, s. 146–147</ref><ref name="CAH 19-20">Cambridge Ancient History, s. 19–20</ref>


Macrinus ei julistautunut keisariksi heti Caracallan murhan jälkeen sillä hän pelkäsi, että sotilaat syyttäisivät häntä suositun Caracallan murhasta. Keisariutta yritettiin ensin tarjota Macrinuksen kollegalle Oclatinius Adventukselle, mutta tämä kieltäytyi korkeaan ikäänsä vedoten. Dion mukaan Macrinus kirjoitti useille [[Mesopotamia]]an sijoitetuille yksiköille varmistuakseen näiden tuesta. Kolme päivää Caracallan murhan jälkeen, 11. huhtikuuta 217, Macrinus kutsui joukkonsa koolle ja julistautui keisariksi.<ref name="Potter 146-147" /><ref name="RK 210-211" />
Macrinus ei julistautunut keisariksi heti Caracallan murhan jälkeen sillä hän pelkäsi, että sotilaat syyttäisivät häntä suositun Caracallan murhasta. Keisariutta yritettiin ensin tarjota Macrinuksen kollegalle Oclatinius Adventukselle, mutta tämä kieltäytyi korkeaan ikäänsä vedoten. Dion mukaan Macrinus kirjoitti useille [[Mesopotamia]]an sijoitetuille yksiköille varmistuakseen näiden tuesta. Kolme päivää Caracallan murhan jälkeen, 11. huhtikuuta 217, Macrinus kutsui joukkonsa koolle ja julistautui keisariksi. Hän myös nimitti poikansa Diadumenianuksen [[Caesar (arvonimi)|caesariksi]] ja perijäksi sekä otti nimen Severus yhdistäkseen itsensä Severusten dynastiaan.<ref name="Potter 146-147" /><ref name="RK 210-211" />

== Keisarina ==
[[Rooman senaatti]] hyväksyi pian Macrinuksen keisariuden, ehkä ilomielin sillä Caracalla oli ollut epäsuosittu senaatissa. Macrinus yritti voittaa senaattoreiden hyväksynnän mutta hänen [[Equites|ritarisäätyläisyytensä]] ja alhainen syntyperänsä herättivät ennakkoluuloja. Kirjeessään senaatille Macrinus oli myös ottanut itselleen tavanomaiset keisarin arvonimet jo ennen senaatin hyväksyntää. Hän oli ensimmäinen keisari, joka ei ollut senaattori tai kotoisin senaattorisäätyisestä suvusta. Macrinus lähetti alhaista syntyperää olevan Adventuksen pois tieltään korottamalla tämän senaattorisäätyyn ja nimittämällä hänet konsuliksi ja Rooman [[kaupunginprefekti]]ksi mikä aiheutti paljon kritiikkiä kuten myös muutkin Macrinuksen nimitykset. Hän suosi omia luotettavia alaisiaan ja nimitti heitä asemiin, jotka normaalisti annettiin senaattoreille. Caracallan äidin [[Julia Domna]]n annettiin rauhassa vetäytyä eläkkeelle mutta hän alkoi pian juonitella Macrinusta vastaan. Macrinus määräsi Julia Domnan asettumaan Antiokiaan missä hän teki itsemurhan.<ref name="Southern 55-56">Southern, s. 55–56</ref><ref name="Livius" /><ref name="RK 210-211" />

Macrinuksella oli myös ongelmia armeijan kanssa. Sotilaat olivat suruissaan Caracallan kuoleman takia, koska hän oli ollut suosittu armeijan keskuudessa. Pääosin siksi, koska hän oli nostanut sotilaiden palkkoja. Macrinus yritti etääntyä osallisuudestaan Caracallan murhaan ja lupasi sotilaille että tämä julistettaisiin pian jumalaksi. Macrinus ei kuitenkaan tehnyt tätä heti koska hän tiesi että senaatti vihasi Caracallaa.<ref name="Southern 55-56" /> Macrinus julkaisi myös sarjan kuvia, jotka kertoivat Caracallan murhasta ja esittivät surevan Macrinuksen.<ref name="Potter 146-147" /> Hän korotti myös kolikoiden hopeapitoisuutta,<ref name="Livius" /> mikä aiheutti ongelmia sotilaiden palkanmaksussa sillä sotilasmenoista aiheutuvat kulut olivat nyt huomattavan suuria. Macrinus piti sotilaiden palkan ennallaan mutta uudet rekryytit saivat pienempää palkkaa. Vanhemmat sotilaat, jotka pelkäsivät oikeuksiensa puolesta, tukivat uusia rekryyttejä. Tämä aiheutti levottomuutta armeijan keskuudessa.<ref name="CAH 19-20" />


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 25. joulukuuta 2010 kello 15.24

Imperator Caesar Marcus Opellius Severus Macrinus Pius Felix Augustus
[[Tiedosto:|250px|Keisari Macrinuksen kuva roomalaisessa aureuksessa.]]
Keisari Macrinuksen kuva roomalaisessa aureuksessa.
Rooman keisari
11. huhtikuuta 217 – kesäkuu 218[1][2]
Edeltäjä Caracalla
Seuraaja Elagabalus
Henkilötiedot
Syntynytnoin 165
Kuollutkesäkuu 218
Kappadokia

Marcus Opellius Macrinus (noin 165– kesäkuu 218) oli Rooman keisari vuosina 217–218. Hänen valtakautensa kesti 14 kuukautta. Hän syntyi Mauretaniassa. Caracallan kaudella hänestä tuli pretoriaanikaartin prefekti. Hän alkoi juonia keisaria vastaan. Kun Caracalla oli matkalla kohti Parthiaa sotaretkelle hänet murhattiin ja Macrinuksesta tuli keisari. Kun Parthian kuningas kuuli tapahtuneesta, hän hyökkäsi Roomaa vastaan. Macrinus päätti jäädä itään, ja Roomassa tyytymättömyys nousi. Joukotkin nurisivat. Lisäksi Macrinus asetti Rooman vasallivaltion Armenian hallitsijaksi Tiridates II:n, jonka isän Caracalla oli vanginnut valtiolle vahingollisena. Tämän seurauksena Armenia pääsi eroon Rooman vaikutuspiiristä. Palatsivallankumouksessa vuonna 218 Elagabalus nostettiin valtaan. Macrinuksen joukot lyötiin taistelussa ja pakomatkalla kiinniotettu Macrinus teloitettiin.

Varhaiset vuodet

Marcus Opellius Macrinus syntyi noin vuonna 165 Caesarean (nykyinen Cherchell Algeriassa) kaupungissa, Mauretaniassa. Cassius Dion, joka tunsi Macrinuksen henkilökohtaisesti, mukaan hän syntyi vuonna 164. Bysanttilaisen kronikan Chronicon Paschalen mukaan taas vuonna 166. Hänen varhaisista vuosistaan ja urastaan ennen keisariutta ei tiedetä paljoa varmuudella. Macrinuksen vanhemmat kuuluivat luultavasti paikalliseen eliittiin ja lähettivät poikansa kouluun, jossa hän opiskeli lakimieheksi. Mauretaniasta hän siirtyi Roomaan, jossa hänestä tuli keisari Septimius Severuksen aikana tärkeä virkamies. Macrinus ystävystyi pretoriaaniprefekti Gaius Fulvius Plautianuksen kanssa ja onnistui myöhemmin säilyttämään asemansa kun Plautianus joutui epäsuosioon ja teloitettiin.[3] Macrinus nimitettiin prokuraattoriksi, jonka jälkeen hän vastasi Via Flaminian huollosta. Näihin aikoihin hän saattoi mennä naimisiin entisen Mauretanian prokuraattorin Haius Diadumenianuksen tyttären kanssa. Macrinus saattoi myös olla Severuksen mukana sotaretkellä Britanniassa. Kun Severus kuoli vuonna 211 hänen poikansa ja perijänsä Caracalla ja Geta nimittivät Macrinuksen keisarilliseksi kassanhoitajaksi (procurator rationis privatae). Caracallan murhattua Getan joulukuussa 211 Macrinus nimitettiin pretoriaanikaartin prefektiksi. Macrinuksen kollega oli ikääntynyt Marcus Oclatinius Adventus. Macrinuksen komennossa oli myös Legio II Parthica.[4][5]

Nousu valtaan

On mahdollista, että Macrinus oli Caracallan mukana Reinillä syyskuussa 213 kun hän soti alamanneja vastaan. Tiedetään, että Macrinus osallistui Caracallan Parthian vastaiseen sotaretkeen vuonna 216. Macrinus osoittautui päteväksi sotapäälliköksi ja hänelle myönnettiin alkuvuonna 217 konsulin arvomerkit eli ornamenta consularia. On epäselvää mitä tämän jälkeen tapahtui mutta ilmeisesti Macrinus joutui keisarin epäsuosioon ja keväällä 217 hänet erotettiin Legio II Parthican komennosta. Caracalla alkoi luultavasti epäillä Macrinuksen uskollisuutta ja rupesi siirtämään tämän alaisia muihin tehtäviin. Tarinan mukaan egyptiläinen ennustaja nimeltään Serapio oli ennustanut Caracallalle, että hänet murhattaisiin jonka jälkeen Macrinus astuisi hänen tilalleen. Myös Macrinus kertoi samasta ennustuksesta, jonka hän oli saanut Africassa. Macrinus alkoi pelätä henkensä puolesta. Hän alkoi juonitella useiden vanhempien upseereiden kanssa keisaria vastaan ja palkkasi erään sotilaan Julius Martialiksen murhaamaan Caracalla. Martialiksella oli henkilökohtaista kaunaa Caracallaa kohtaan koska häntä ei oltu nimitetty kenturioksi. 8. huhtikuuta 217 Caracalla oli henkivartioidensa kanssa matkalla Carrhaen lähistöllä olevaan temppeliin kun hän pysähtyi tarpeilleen. Martialis seurasi Caracallaa puskiin ja tappoi tämän. Tämän jälkeen keisarin germanialaiset henkivartijat tappoivat Martialiksen, mikä antoi Macrinukselle mahdollisuuden kätkeä osallisuutensa murhaan.[1][2][4][6][7]

Macrinus ei julistautunut keisariksi heti Caracallan murhan jälkeen sillä hän pelkäsi, että sotilaat syyttäisivät häntä suositun Caracallan murhasta. Keisariutta yritettiin ensin tarjota Macrinuksen kollegalle Oclatinius Adventukselle, mutta tämä kieltäytyi korkeaan ikäänsä vedoten. Dion mukaan Macrinus kirjoitti useille Mesopotamiaan sijoitetuille yksiköille varmistuakseen näiden tuesta. Kolme päivää Caracallan murhan jälkeen, 11. huhtikuuta 217, Macrinus kutsui joukkonsa koolle ja julistautui keisariksi. Hän myös nimitti poikansa Diadumenianuksen caesariksi ja perijäksi sekä otti nimen Severus yhdistäkseen itsensä Severusten dynastiaan.[6][5]

Keisarina

Rooman senaatti hyväksyi pian Macrinuksen keisariuden, ehkä ilomielin sillä Caracalla oli ollut epäsuosittu senaatissa. Macrinus yritti voittaa senaattoreiden hyväksynnän mutta hänen ritarisäätyläisyytensä ja alhainen syntyperänsä herättivät ennakkoluuloja. Kirjeessään senaatille Macrinus oli myös ottanut itselleen tavanomaiset keisarin arvonimet jo ennen senaatin hyväksyntää. Hän oli ensimmäinen keisari, joka ei ollut senaattori tai kotoisin senaattorisäätyisestä suvusta. Macrinus lähetti alhaista syntyperää olevan Adventuksen pois tieltään korottamalla tämän senaattorisäätyyn ja nimittämällä hänet konsuliksi ja Rooman kaupunginprefektiksi mikä aiheutti paljon kritiikkiä kuten myös muutkin Macrinuksen nimitykset. Hän suosi omia luotettavia alaisiaan ja nimitti heitä asemiin, jotka normaalisti annettiin senaattoreille. Caracallan äidin Julia Domnan annettiin rauhassa vetäytyä eläkkeelle mutta hän alkoi pian juonitella Macrinusta vastaan. Macrinus määräsi Julia Domnan asettumaan Antiokiaan missä hän teki itsemurhan.[8][4][5]

Macrinuksella oli myös ongelmia armeijan kanssa. Sotilaat olivat suruissaan Caracallan kuoleman takia, koska hän oli ollut suosittu armeijan keskuudessa. Pääosin siksi, koska hän oli nostanut sotilaiden palkkoja. Macrinus yritti etääntyä osallisuudestaan Caracallan murhaan ja lupasi sotilaille että tämä julistettaisiin pian jumalaksi. Macrinus ei kuitenkaan tehnyt tätä heti koska hän tiesi että senaatti vihasi Caracallaa.[8] Macrinus julkaisi myös sarjan kuvia, jotka kertoivat Caracallan murhasta ja esittivät surevan Macrinuksen.[6] Hän korotti myös kolikoiden hopeapitoisuutta,[4] mikä aiheutti ongelmia sotilaiden palkanmaksussa sillä sotilasmenoista aiheutuvat kulut olivat nyt huomattavan suuria. Macrinus piti sotilaiden palkan ennallaan mutta uudet rekryytit saivat pienempää palkkaa. Vanhemmat sotilaat, jotka pelkäsivät oikeuksiensa puolesta, tukivat uusia rekryyttejä. Tämä aiheutti levottomuutta armeijan keskuudessa.[7]

Lähteet

  • Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3.
  • Pat Southern: The Roman Empire from Severus to Constantine. Routledge, 2001. ISBN 0-415-23943-5. (englanniksi)
  • Bowman et al.: The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-30199-2. (englanniksi)
  • David S. Potter: The Roman Empire at Bay: AD 180-395. Routledge, 2004. ISBN 0415100585. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b Michael L. Meckler: Macrinus (217-218 A.D.) 6.1.2006. De Imperatoribus Romanis - An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 8.12.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b Rooman keisarit, s. 210
  3. ↑ Southern, s. 54
  4. ↑ a b c d Jona Lendering: Marcus Opellius Macrinus Livius.org. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Rooman keisarit, s. 210–211
  6. ↑ a b c Potter, s. 146–147
  7. ↑ a b Cambridge Ancient History, s. 19–20
  8. ↑ a b Southern, s. 55–56

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla


Edeltäjä:
Caracalla 		Rooman keisari
  		Seuraaja:
Elagabalus
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Macrinus&oldid=9560941”