Kreikan seitsemän viisasta

Seitsemän viisasta. Kuvitusta keskiaikaisessa teoksessa Liber Chronicarum.

Kreikan seitsemäksi viisaaksi (m.kreik. οἱ ἑπτά σοφοί, hoi hepta sofoi) kutsutaan antiikin Kreikan arkaaisen kauden seitsemää merkittävintä miestä, jotka vaikuttivat noin vuosina 620–550 eaa. Nämä viisaat olivat arvostettuja filosofeja, puhujia, valtiomiehiä ja lainsäätäjiä, tai vain yleisesti oikeamielisyydestään tunnettuja miehiä yhteisössään.

Vaikka viisaita sanotaan yleensä olevan seitsemän, heistä esiintyy useita erilaisia luetteloita; kaikissa niissä esiintyvät ainakin nimet Thales, Bias, Pittakos ja Solon. Nämä seitsemän miestä tunnettiin käytännöllisestä viisaudestaan, sekä ytimekkäistä ja helposti muistettavista sanonnoistaan. Heidän ajattelunsa voisi kiteyttää sanoihin "vaatimattomuus ja nöyryys ovat viisauden perusta". Muita heille tyypillisiä ajatuksia ovat "hallitse vihasi", "suuntaa katseesi elämän loppupuolelle" ja kreikkalaisille luonteenomainen "suurin osa ihmisistä on pahoja". Kerrotaan, että nämä viisaat kokoontuivat kerran Delfoissa sanellakseen viisautensa Apollon-jumalalle.

Luettelo viisaista

Yleisin versio

Diogenes Laertioksen mukaan varsinaiset seitsemän viisasta olivat:

• Thales
• Solon
• Periandros
• Kleobulos
• Khilon
• Bias
• Pittakos

Näistä Thales oli ainoa, joka oli ensisijaisesti tiedemies ja luonnonfilosofi, muut olivat pääosin valtiomiehiä tai vain yleisesti arvostettuja miehiä. Tiedot näistä miehistä sekä heidän tekemisistään ja sanomisistaan ovat Solonia lukuun ottamatta paljolti kaikenlaisten legendojen peitossa. Ainoa varma asia on se, että kaikki ovat oikeasti eläneet.

Vaihtoehtoiset versiot

Diogeneen mukaan luetteloita oli kuitenkin erilaisia, ja joissakin versioissa joku yllä esitetyn luettelon nimistä oli korvattu useimmiten jollakin seuraavista:

• Anakharsis Skyytti
• Myson
• Ferekydes
• Epimenides
• Peisistratos

Platonin Sokrates on varhaisin, jolta tunnetaan luettelo seitsemästä viisaasta; hän mainitsee nämä dialogissa Protagoras. Sokrateen luettelossa Periandroksen sijalla on Myson.

Hippobotos ehdotti yhteensä kahtatoista viisasta: Orfeus, Linos, Solon, Periandros, Anakharsis, Kleobulos, Myson, Thales, Bias, Pittakos, Epikharmos ja Pythagoras.

Hermippos puolestaan luetteli seitsemäntoista mahdollista viisasta, joista eri henkilöt valitsevat seitsemän viisasta eri tavalla. Nämä olivat: Solon, Thales, Pittakos, Bias, Khilon, Myson, Kleobulos, Periandros, Anakharsis, Akusilaos, Epimenides, Leofantos, Ferekydes, Aristodemos, Pythagoras, Lasos ja Anaksagoras.

Legendoja

Protagoraassa Sokrates kertoo seitsemän viisaan kokoontuneen kerran Delfoihin sanellakseen viisautensa Apollonille tämän temppelissä. Seurauksena temppeliin kirjoitettiin tunnetut lauseet: gnōthi seauton (”tunne itsesi”) ja mēden agan (”ei mitään liikaa” eli ”kohtuus kaikessa”). Plutarkhos kirjoitti viisaiden tapaamisesta paljon myöhemmin sepitteellisen pidot-lajityyppiin lukeutuvan teoksen Seitsemän viisaan pidot.

Diogenes Laertios kertoo viisaista seuraavan tarinan. Sen mukaan joukko kalastajia oli löytänyt merestä kolmijalan (tripodin). Kerrottiin, että se oli kuulunut Menelaokselle, ja Paris ja Helena olivat vieneet sen mukanaan; lopulta se oli pudonnut mereen Kos-saaren lähellä. Kolmijalan omistuksesta tuli kiista. Koska siihen ei saatu ratkaisua, osapuolet kysyivät asiaa Delfoin oraakkelilta. Oraakkeli käski antamaan kolmijalan kaikkein viisaimmalle miehelle. Tämän seurauksena se annettiin Thaleelle. Hän kieltäytyi kunniasta, ja antoi sen puolestaan Biaalle. Bias kieltäytyi puolestaan, ja niin kolmijalka kiersi läpi kaikki viisaat. Lopulta eräs heistä (versiosta riippuen Thales tai Solon) omisti sen Apollonille, jonka katsottiin olevan kaikkein viisain. Diogenes esittää samassa yhteydessä useita samantyyppisiä legendoja, joissa esiintyvät hieman eri henkilöt.

Katso myös

• Esisokraatikot

Lähteet

• Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 16, 19-54 (I.13, I.22-122). Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2002. ISBN 952-5418-07-3.