Ero sivun ”Axel Hägerström” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
JGW (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
JGW (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
'''Axel Anders Theodor Hägerström''' ([[6. syyskuuta]] [[1868]] – [[7. heinäkuuta]] [[1939]]) oli [[ruotsi|ruotsalainen]] filosofi ja oikeusoppinut. Hän tuli tunnetuksi Skandinaavisen realistisen koulukunnan perustajana sekä oikeuspositivistina. Axel Hägerströmin katsotaan myös kehittäneen pohjoismaista hyvinvointivaltioajattelua, johon nykyisen pohjoismaalaiset hyvinvointivaltiot pohjautuvat.
'''Axel Anders Theodor Hägerström''' ([[6. syyskuuta]] [[1868]] – [[7. heinäkuuta]] [[1939]]) oli [[ruotsi|ruotsalainen]] filosofi ja oikeusoppinut. Hän tuli tunnetuksi Skandinaavisen realistisen koulukunnan perustajana sekä oikeuspositivistina. Axel Hägerströmin katsotaan myös kehittäneen pohjoismaista hyvinvointivaltioajattelua.


Axel Hägerströmin vaikutusta ruotsalaisessa kulttuurissa ja erityisesti oikeuskulttuurissa, mutta myös pohjoismaisen hyvinvointivaltiollisen ajattelun vakiintumisessa, ei voida tulkita suoraviivaisesti. Kyse on eräänlaisesta Hägerström-efektistä, joka on ollut monitahoinen ja kestänyt pitkään. Hägerströmin mainetta ovat kasvattaneet yhtä hyvin hänen vastustajansa kuin kannattajansa. Axel Hägerströmin erityisenä ansiona voidaan pitää sitä, että hän ajattelunsa ja tutkimustensa kautta loi uudenlaisen järkeilytyylin, jolla on ollut kumouksellinen vaikutus pohjoismaisessa yhteiskunnallisessa ajattelussa ja toiminnassa. Tämä vaikutus, tai parempi olisi puhua Hägerströmin järkeilytyylin omaksumisesta, läpäisi monia tieteenaloja lainopista taloustieteeseen, filosofiasta sosiologiaan, politiikan tieteestä teologiaan, eikä se suinkaan rajoittunut vain akateemiseen maailmaan.<ref>Hänninen 2009</ref>
Axel Hägerströmin vaikutusta ruotsalaisessa kulttuurissa ja erityisesti oikeuskulttuurissa, mutta myös pohjoismaisen hyvinvointivaltiollisen ajattelun vakiintumisessa, ei voida tulkita suoraviivaisesti. Kyse on eräänlaisesta Hägerström-efektistä, joka on ollut monitahoinen ja kestänyt pitkään. Hägerströmin mainetta ovat kasvattaneet yhtä hyvin hänen vastustajansa kuin kannattajansa. Axel Hägerströmin erityisenä ansiona voidaan pitää sitä, että hän ajattelunsa ja tutkimustensa kautta loi uudenlaisen järkeilytyylin, jolla on ollut kumouksellinen vaikutus pohjoismaisessa yhteiskunnallisessa ajattelussa ja toiminnassa. Tämä vaikutus, tai parempi olisi puhua Hägerströmin järkeilytyylin omaksumisesta, läpäisi monia tieteenaloja lainopista taloustieteeseen, filosofiasta sosiologiaan, politiikan tieteestä teologiaan, eikä se suinkaan rajoittunut vain akateemiseen maailmaan.<ref>Hänninen 2009</ref>

Versio 13. joulukuuta 2010 kello 22.22

Axel Anders Theodor Hägerström (6. syyskuuta 18687. heinäkuuta 1939) oli ruotsalainen filosofi ja oikeusoppinut. Hän tuli tunnetuksi Skandinaavisen realistisen koulukunnan perustajana sekä oikeuspositivistina. Axel Hägerströmin katsotaan myös kehittäneen pohjoismaista hyvinvointivaltioajattelua.

Axel Hägerströmin vaikutusta ruotsalaisessa kulttuurissa ja erityisesti oikeuskulttuurissa, mutta myös pohjoismaisen hyvinvointivaltiollisen ajattelun vakiintumisessa, ei voida tulkita suoraviivaisesti. Kyse on eräänlaisesta Hägerström-efektistä, joka on ollut monitahoinen ja kestänyt pitkään. Hägerströmin mainetta ovat kasvattaneet yhtä hyvin hänen vastustajansa kuin kannattajansa. Axel Hägerströmin erityisenä ansiona voidaan pitää sitä, että hän ajattelunsa ja tutkimustensa kautta loi uudenlaisen järkeilytyylin, jolla on ollut kumouksellinen vaikutus pohjoismaisessa yhteiskunnallisessa ajattelussa ja toiminnassa. Tämä vaikutus, tai parempi olisi puhua Hägerströmin järkeilytyylin omaksumisesta, läpäisi monia tieteenaloja lainopista taloustieteeseen, filosofiasta sosiologiaan, politiikan tieteestä teologiaan, eikä se suinkaan rajoittunut vain akateemiseen maailmaan.[1]

  1. Hänninen 2009

Sakari Hänninen, Lakimies 7–8/2009 s. 1053–1070.