Ero sivun ”Albert Becker” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: fr:Albert Becker |
|||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
==Oppilaita== |
==Oppilaita== |
||
* [[Karl Ekman (pianisti)|Karl Ekman]] |
* [[Karl Ekman (pianisti)|Karl Ekman]] |
||
* [[Johan Halvorsen]] |
|||
* [[Oskar Merikanto]] |
* [[Oskar Merikanto]] |
||
* [[Jean Sibelius]] |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 12. joulukuuta 2010 kello 19.18
Albert Becker (13. kesäkuuta 1834, Quedlinburg, Saksa – 10. tammikuuta 1899, Berliini, Saksa) oli saksalainen viulisti ja ennen kaikkea säveltäjä. Hän opiskeli Quedlinburgissa Hermann Bönicken ja 1853–1856 Berliinissä Siegfried Dehnin oppilaana. Vuodet 1858–1869 Becker työskenteli Potsdamissa ja Ohlaussa (nykyisin Olawa) Sleesiassa ennen kuin asettui Berliiniin. Vuonna 1881 hänet nimitettiin Berliinin Schwarwenka-konservatorion sävellyksen opettajaksi ja 1891 hän alkoi johtaa Berliner Domchor -kuoroa. Preussin kuninkaalliseen taideakatemiaan hänet nimitettiin 1892.[1]
Beckerin elinaikana hänen sävellyksistään julkaistiin pääasiassa laulumusiikkia. Sinfonioita hän sävelsi kolme, joista toinen (g-molli sinfonia 1859) voitti palkinnon Wienissä 1861. Hänen julkaistuun kamarimusiikkituotantoonsa kuuluvat muun muassa pianokvartetto (d-molli, opus 19), pianosonaatti (f-molli, opus 40) ja pianokvintetto (opus 49). Hänen ensimmäinen menestyksekkään vastaanoton saanut sävellyksensä oli Julius Wolffin tekstiin sävelletyt laulut Rattenfänger ja Wilder Jäger vuodelta 1877. Beckerin parhaana sävellyksenä pidetään b-molli messua ja kehuttuja ovat myös oratorio Selig aus Gnade (opus 61, 1890) ja Reformationskantate (opus 28, 1882). Saksassa hänen lyhyempiä liturgisia teoksiaan on esitetty vielä nykyäänkin.[1]
Oppilaita
Lähteet
- ↑ a b The New Grove dictionary of music and musicians, Grove 2001, ISBN 0-333-60800-3 ja ISBN 1-56159-239-0.