Ero sivun ”Naantalin maalaiskunnan vaakuna” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Luonti |
p +w |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Vaakunaselityksestä on huomattava, että vaakunan vahvistamisen aikaan säde- ja liekkikoroja ei vielä eroteltu toisistaan, vaan tämä tapahtui vasta huomattavasti myöhemmin [[Olof Eriksson]]in teoksessa ''Heraldiikka ja symbolit: Opas heraldisten tunnusten muotoilun perusteisiin'' vuonna 1982. Nykyisin kuvion ulkoreuna selitettäisiin [[koro|sädekoroksi]], ja sitä on käytetty heraldiikassa kuvaamaan valon – ei lämmön – säteilyä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.heraldica.fi/Julkaisut/Hopea_leijona/hl-27.pdf | Nimeke = Korot meillä ja muualla | Julkaisu = Hopealeijona 27 | Tekijä = Kimmo Kara | Tiedostomuoto = PDF | Julkaisija = Suomen heraldinen seura | Viitattu = 5.7.2008}}</ref> |
Vaakunaselityksestä on huomattava, että vaakunan vahvistamisen aikaan säde- ja liekkikoroja ei vielä eroteltu toisistaan, vaan tämä tapahtui vasta huomattavasti myöhemmin [[Olof Eriksson]]in teoksessa ''Heraldiikka ja symbolit: Opas heraldisten tunnusten muotoilun perusteisiin'' vuonna 1982. Nykyisin kuvion ulkoreuna selitettäisiin [[koro|sädekoroksi]], ja sitä on käytetty heraldiikassa kuvaamaan valon – ei lämmön – säteilyä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.heraldica.fi/Julkaisut/Hopea_leijona/hl-27.pdf | Nimeke = Korot meillä ja muualla | Julkaisu = Hopealeijona 27 | Tekijä = Kimmo Kara | Tiedostomuoto = PDF | Julkaisija = Suomen heraldinen seura | Viitattu = 5.7.2008}}</ref> |
||
Vaakunan selitys on ”mustassa kentässä kultainen ulkoreunaltaan liekkikoroinen vihkiristi.” Vaakunan on suunnitellut [[Ahti Hammar]], ja Naantalin maalaiskunnan kunnanvaltuusto hyväksyi sen [[30. syyskuuta]] [[1958]]. |
Vaakunan selitys on ”mustassa kentässä kultainen ulkoreunaltaan liekkikoroinen vihkiristi.” Vaakunan on suunnitellut [[Ahti Hammar]], ja Naantalin maalaiskunnan kunnanvaltuusto hyväksyi sen [[30. syyskuuta]] [[1958]]. [[Suomen sisäasiainministeriö|Sisäasiainministeriö]] vahvisti vaakunan käyttöön [[24. marraskuuta]] samana vuonna. |
||
Vaakuna jäi epäviralliseksi kotiseutuvaakunaksi [[1964]] Naantalin maalaiskunnan liityttyä [[Naantali]]n kaupunkiin. |
Vaakuna jäi epäviralliseksi kotiseutuvaakunaksi [[1964]] Naantalin maalaiskunnan liityttyä [[Naantali]]n kaupunkiin. |
||
Versio 30. marraskuuta 2010 kello 00.21
Naantalin maalaiskunnan vaakuna oli Naantalin maalaiskunnan tunnus. Se on saanut aiheensa sanonnasta loistaa kuin Naantalin aurinko sekä puisesta aurinkotunnuksesta, joka aikanaan oli asetettu kaupungin ja maalaiskunnan välisen tulliportin päälle.
Vaakunaselityksestä on huomattava, että vaakunan vahvistamisen aikaan säde- ja liekkikoroja ei vielä eroteltu toisistaan, vaan tämä tapahtui vasta huomattavasti myöhemmin Olof Erikssonin teoksessa Heraldiikka ja symbolit: Opas heraldisten tunnusten muotoilun perusteisiin vuonna 1982. Nykyisin kuvion ulkoreuna selitettäisiin sädekoroksi, ja sitä on käytetty heraldiikassa kuvaamaan valon – ei lämmön – säteilyä.[1]
Vaakunan selitys on ”mustassa kentässä kultainen ulkoreunaltaan liekkikoroinen vihkiristi.” Vaakunan on suunnitellut Ahti Hammar, ja Naantalin maalaiskunnan kunnanvaltuusto hyväksyi sen 30. syyskuuta 1958. Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan käyttöön 24. marraskuuta samana vuonna.
Vaakuna jäi epäviralliseksi kotiseutuvaakunaksi 1964 Naantalin maalaiskunnan liityttyä Naantalin kaupunkiin.
Lähteet
- Suomen kunnallisvaakunat, s. 148. Suomen Kunnallisliitto, 1982. ISBN 951-773-085-3.
- Sisäasiainministeriön vahvistamat kaupunkien, kauppaloiden ja kuntien vaakunat 1949-1995 I:11 Naantalin maalaiskunta Kansallisarkiston digitaaliarkisto.
Viitteet
- ↑ Kimmo Kara: Korot meillä ja muualla (PDF) Hopealeijona 27. Suomen heraldinen seura. Viitattu 5.7.2008.