Kaltevan pinnan argumentti

Kaltevan pinnan argumentti (englanniksi "slippery slope", myös "liukas rinne" tai "viettävä pinta") on argumentaatiovirhe, joka tarkoittaa argumentointia jonkun asian potentiaalisella seurausjatkumolla, "olemme kaltevalla pinnalla, jos hyväksymme asian X". Assosiaatio on ikään kuin tapahtumien mieltäminen kaltevalla pinnoilla oleviksi palloiksi: ne lähtevät vierimään itsestään ja jatkumo ennen pitkää yltyy hallitsemattomaksi. Tämän argumentoinnin yleinen kaava on seuraava:

1. Argumenttiin A assosioidaan yhteismitaton argumentti B.
2. Argumentti B koetaan negatiiviseksi vaikutuksiltaan.
3. Pelätään, että jos argumentti A hyväksytään, joudutaan hyväksymään myös argumentti B.
4. Argumentin B hyväksyminen voi johtaa argumenttiin C.
5. Argumentin C hyväksyminen johtaa tapahtumien hillittömään eskaloitumiseen.
6. Siispä argumentti A on epätosi.

Esimerkki kaltevan pinnan argumentista:

Vastustan sukupuolineutraalia avioliittolakia. Jos homojen ja lesbojen avioliitto sallitaan, niin seuraavaksi joudutaan kai hyväksymään pedofilia, sitten eläimiinsekaantuminen, sen jälkeen nekrofilia ja Luoja yksin tietää mitä sen jälkeen.

Kaltevan pinnan argumentti voi myös tarkoittaa argumentaatiota, joka ei välttämättä olekaan virheellistä. Esimerkiksi:

Sensurointi aloitetaan yleensä paheksutuimmasta materiaalista, mutta jos edes sellaisen sensurointi sallitaan, vallanpitäjien on helppo laajentaa sensuurin alaa vähä vähältä muuhunkin. Näin on käynyt ennenkin.

Olennainen ero virheen ja eheän päättelyn välillä on siinä, onko asia B yhteismitaton A:n kanssa. Eläimiinsekaantuminen on yhteismitatonta homoseksuaalisuuden kanssa, joten edellä annettu esimerkki tosiaan on virheellinen argumentti. Sen sijaan ei ole virheellistä vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia peläten sen johtavan lukumääräneutraaleihin (polyamorialiitto) ja sukuneutraaleihin (kahden aikuisen sisaruksen vapaaehtoinen liitto), mikäli kaksi viimeksi mainittua ovat aidosti analogisia homoavioliittojen kanssa.