Preboreaali

Sarja	Vaihe	Kronozooni	Kalenterivuotta sitten
Holoseeni		Subatlanttinen	0–2 400
		Subboreaali	2 400–5 660
		Atlanttinen	5 660–9 220
		Boreaali	9 220–10 640
		Preboreaali	10 640–11 560
Pleistoseeni	Veiksel-jääkausi	Nuorempi Dryas	11 560–12 700

Preboreaalikausi noin 11500-10500 kalenterivuotta sitten oli jääkauden päättymisen jälkeinen, ensin kylmä, sitten kuiva ja viileä kausi, jolloin Skandinaviassa kasvoi laajalti koivumetsiä. Preboreaalikausi aloitti holoseenin. Ennen preboreaalista kautta oli Suomessa jäästä paljastuneilla alueilla arktista tundraa ja kylmä ja kuiva ilmasto. Suomesta oli tällöin suuri osa jään ja veden alla ja paljastunut maa tundran peitossa. Pysyvää asutusta ei Suomessa tällöin liene ollut suuressa määrin, ainakaan luultavasti, ilmaston kylmyyden takia. Noin 11000 vuotta sitten oli asutusta Virossa ja Äänisen itäpuolella, Suomeen saattoi saapua asukkaita jo kauden lopulla 10800-10500 vuotta sitten, aivan varmaa tämä ei ole. Jää vetäytyi Suomessa tuhannessa vuodessa Etelä-Suomen pohjoisosista Länsi-Lappiin. Ilmasto oli alussa viileä ja kuiva, mutta lämpeni nopeasti ja oli kauden lopussa melko lähellä nykyistä. Kautta seurasi viileä boreaalikausi.

Preboreaalikauden kylmä heilahdus

Pääartikkeli: Preboreaalin kylmä heilahdus

Preboreaalikauden alussa tapahtui noin 11500-11200 vuotta sitten lyhyehkö, noin 200 vuoden mittainen kylmä heilahdus ilmaston jo lämmettyä kylmästä dryaskaudesta. Tämä synnytti Suomeen Sisä-Suomen reunamuodostumat jäätikön vetäytymisen seisahtuessa erään jäävirran sektorilla. Tätä heilahdusta kutsutaan engannin kielessä muun muassa lyhenteellä PBO, Preboreal Cold Oscillation. Noin 11400 vuotta sitten koivumetsien eteneminen kohti pohjoista pysähtyi laajoilla alueilla kuivaan, kylmään avoimen ruohomaaston vaiheeseen. 11250 kalenterivuotta sitten ilmasto vaihtui äkkiä kosteaan.

Tyypillinen preboreaalikauden kasvillisuus

Etelä-Suomen lämpötila nousi preboreaalin aikana 5-10,5° C tuhannessa vuodessa. Kauden alussa etelä-Suomen keskilämpötila oli ainakin 10 astetta nykyistä alempi eli -6. Tällöin mannerjäätikön edustalla oli ikiroutaa. Preboreaalin kasvillisuus oli jäästä juuri paljastuneilla alueilla tyypillisesti matalia ruohoja, varpuja, pensaita ja puita eli tundraa. Ilmasto oli arktinen, kylmänkuiva. Ennen preboreaalia asutusta oli Tanskassa, ei Suomessa. Aivan vetäytyvän jäätikön lähellä kasvoi lapinvuokkoa (Dryas octopetala), joka viihtyy kylmässä ilmanalassa. Aromaisen tundran kasvillisuus oli alussa ennen preboreaalia marunoita (Artemisia). Sitten tuli heiniä, saroja, ruohomaisia savikoita, kohokkeja, ruusukasveja ja matalaa pajua. Koivu alkoi levitä tässä vaiheessa. Sitten juuri ennen preboreaalia oli suolaheinä (Rumex)-maksimi. Sitten aivan preboreaalikauden alussa oli kanervamaksimi, jolloin koivu yleistyi valtavasti. Liekokasvit olivat yleisiä preboreaalisen kauden loppupuolen alkaen harvinaistua kuitenkin ennen kauden loppua, jolloin mänty alkoi vallata jalansijaa ja koivu harvinaistua.

Marunan siitepölyä on löydetty vain kylmältä kaudelta Kaakkois-Suomesta, ei Salpausselistä pohjoiseen tai länteen. Metsittymisvaiheessa saapuivat Karjalankannakselle ja pian myös eteläiseen Itä-Suomeen ensin tyrni, sitten haapa, kataja ja pihlaja sitten hieskoivu ja rauduskoivu. Preboreaalikaudella liikkui Suomessa metsästäjiä jäästä vapautuneilla alueilla.

Preboreaalikausi ...

Preboreaalisen kauden lopussa ilmestyi mesoliittinen kulttuuri Suomeen. Kauden päättymisen ajoituksissa on suuria ongelmia, mutta tiedetään tulivuoren tuhkan ajoituksesta, että kautta seuraava lämpimämpi boreaalikausi alkoi viimeistään 10 000 vuotta sitten. Preboreaalikausi alkoi 7 asteen lämpötilan nousulla 50 vuodessa tai muutamassa vuodessa. Tällä kaudella päättyi Euroopan myöhäispaleoliittinen metsästyskulttuuri, ja siirryttiin mesoliittiseen metsästys-, kalastus- ja pyyntikulttuuriin, jota edustaa Tanskan Maglemosen kulttuuri 9 000-6 400 eaa. (11 000-8 400 vuotta sitten). Mesoliittiselle kulttuurille oli ominaista suurriistan pyynnin suhteellinen vähäisyys, koska suurriista oli loppunut ilmastonmuutoksen ja ihmisen harjoittaman ahkeran metsästyksen takia. Ajan kulttuureja olivat Azilin kulttuuri Ranskassa, Nueman Virossa?, Kundan kulttuuri Virossa, Epiravetten kulttuuri Keski-Euroopassa. Tänä aikana tunnettiin sukset ja reet sekä korit ja veneet sekä keihäät, jouset ja nuolet. Käärme ja hirven pää olivat suosittuja aiheita luolamaalauksissa. Kauden alussa jäätikön patoama Baltian jääjärvi tyhjeni Atlanttiin muuttuen Yoldiamereksi, jolloin veden pinta laski Itämeren alueella jopa 30 m. Kauden loppupuolella Yoldiameri muuttui Ancylusjärveksi, kun jäätikön painama maa kohosi sulkien Yoldiameren salmen länteen. Ancylusjärven pinta alkoi nousta jäätikön sulamisvesien virratessa siihen.

Preboreaalikausi Suomessa ja Pohjoismaissa

Preboreaalikautta leimasi Suomessa jään vetäytyminen, vaikka maa oli jo joiltain osin (Idässä ja Lounais-Suomessa) jäätön. Kasvillisuus levittäytyi hiljalleen jään vetäytyessä. Kauden alussa pajua kasvoi Kaakkois-Suomessa ja sen jälkeen myös vaivaiskoivua. 200-300 vuodessa kauden alusta ensin vaivaiskoivu ja sitten isompi koivu valtasi suuren osan Suomea ja 600 vuoden kuluttua, 10 900 koivumetsät vahvistuivat. Jonkin aikaa kesti niin sanottu valkea taiga, jossa koivun, haapojen ja muiden kylmää kestävien puiden muodostama metsä luonnehti maisemaa.

Kauden alussa, 11 500 vuotta sitten, Itämeri oli yhteydessä jään reunan kohdalla olevan jään alas painaman Keski-Ruotsin suurten järvien kohdalla olevan salmen kautta. Tätä Itämeren vaihetta sanotaan Yoldiamereksi. Etelä-Suomi oli meren peitossa, ja jään reuna Jyväskylän tienoilla, Pohjanmaa ja Länsi-Lappi oli jään peitossa. Itä-Suomessa ja Pohjois-Lapissa kasvoi tundraa. Ihmisiä tiedetään asuneen ainoastaan Suomen eteläpuolella. Pohjois-Saksassa oli Ahrensburgin kulttuuri ja Itä-Euroopassa Swidryn kulttuuri Valko-Venäjällä sekä Pohjois-Norjassa Komsan kulttuurin metsästäjiä. Suunnilleen 11400 vuotta sitten. jään reuna oli uusikaupunki-jyväskylä-Oulujärvi-linjalla, ja Länsi-Lapissakin oli jo jonkin verran jäättömiä alueita. Keski- Suomi ja Etelä-Suomi olivat suurilta osin Yoldiameren peitossa, ja karjalan kannaksella kasvoi koivuja, ja Mikkelin seuduilla tundrakasvillisuutta.

Sisä-Suomen reunamuodostumat syntyivät Jyväskylän seuduille noin 11000-10900 vuotta sitten.

Noin 11 000 vuotta sitten jään reuna oli Länsi- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tundra oli vetäytynyt 60 leveysasteelle, sen eteläpuolella metsänraja oli 57 leveysasteella. Ihmisiä asui näillä alueilla, jotka olivat tundraa ystävällisempiä. Valko-Venäjältä levittäytyi pohjoiseen jälki-swidrylainen asutus. Itämeri oli yhä Yoldia-vaiheessa, ja suuri osa Suomea veden pinnan yläpuolella. Tanskassa vallitsi mesoliittinen Maglemosen keräilijä-metsästyskulttuuri, metsä oli ehtinyt jo levitä sinne. Noin 8 500 jää oli hieman Tornionjoen laakson länsipuolella. Suomi oli yhä suureksi osaksi tundraa. Suomesta etelään oli Kundan- ja Pulli-kulttuurit Virossa, Butovon kulttuuri Valko-Venäjällä ja Veretje-kulttuuri Äänisen rannoilla. Norjan rannikolla kukoistivat Fosnan-, Komsan- ja (kenties saamelaiset) kulttuurit.

Preboreaalikauden ajoituksesta

• Preboreaalikausi alkaoi äkillisenä lämpötilan nousuna GISP2-jäänäytteessä noin 11600 vuotta sitten eli noin 10000 radiohiilivuotta sitten.

Preboreaalikauden kulttuureja

• Maglemosen kulttuuri
• Azilin kulttuuri
• Late Romanellian
• Ibero-Mauretanian
• Tardigravettian
• Swidryn kulttuuri
• Desnan kulttuuri
• Ylä-Volga
• Jangelska
• Shan Koba
• Lähi-idän esikeraaminen neoliittinen PPNA eli protoneoliittinen, jonka lopussa maanviljely alkoi siellä

Katso myös

• Veiksel-jääkausi
• Jääkausi Suomessa
• Preboreaalin kylmä heilahdus
• Holoseeni
• Itämeri
• Yoldiameri
• Ancylusjärvi
• Boreaalikausi
• Salpausselät

Aiheesta muualla

• The Younger Dryas
• Late-Glacial/Holocene transition
• Early to mid Holocene calcareous tufa
• Paleoclimate Reconstruction
• The Flandrian
• Central Europe