Ero sivun ”Feliks Dzeržinski” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
p [r2.5.2] Botti muokkasi: mk:Феликс Ѓержински
Rivi 54: Rivi 54:
[[lt:Feliksas Dzeržinskis]]
[[lt:Feliksas Dzeržinskis]]
[[hu:Feliksz Edmundovics Dzerzsinszkij]]
[[hu:Feliksz Edmundovics Dzerzsinszkij]]
[[mk:Феликс Едмундович Ѕержински]]
[[mk:Феликс Ѓержински]]
[[nl:Feliks Dzerzjinski]]
[[nl:Feliks Dzerzjinski]]
[[ja:フェリックス・ジェルジンスキー]]
[[ja:フェリックス・ジェルジンスキー]]

Versio 24. marraskuuta 2010 kello 03.56

Tiedosto:Felix Dzerzhinsky 1919.jpg
Feliks Dzeržinski

Feliks Edmundovitš Dzeržinski (ven. Феликс Эдмундович Дзержинский, puolalaisittain Feliks Dzierżyński, 11. syyskuuta 187720. heinäkuuta 1926) oli bolševikkivallankumouksellinen, joka perusti salaisen poliisin Tšekan. Hänen lempinimensä oli Rauta-Feliks. Neuvostoliittolaisessa lastenkirjallisuudessa häntä kuvattiin myös Lasten ystäväksi.

Puolalainen tausta

Dzeržinski kuului syntyjään puolalaiseen szlachtaan eli aatelistoon. Hänen isänsä Edmund opetti kymnaasissa Taganrogissa ennen jäämistään eläkkeelle perheen huvilalle nykyisellä Valko-Venäjällä. Äiti Helena Januszewska oli aristokraattisesta perheestä. Isän kuoleman 1882 jälkeen äiti kasvatti pojasta katolilaisen ja nationalistin. Hän toivoi pojastaan pappia, mutta Feliks erotettiin gymnasiumista kaksi kuukautta ennen valmistumista radikaalin toiminnan vuoksi. Dzeržinskin toiminta Liettuan sosiaalidemokraattisessa puolueessa päättyi pidätykseen 1897. Hänet karkotettiin Siperiaan kaikkiaan kolmeen otteeseen ja hän pakeni joka kerta. Vuonna 1899 hän perusti Puolan kuningaskunnan ja Liettuan sosiaalidemokraattisen puolueen Varsovassa. SDKPiL yhdistettiin Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueeseen 1906 ja Dzeržinski sai paikan sen keskuskomiteasta.

Lokakuun vallankumouksen kautta turvallisuusjohtajaksi

Dzeržinski pidätettiin viimeisen kerran 1912 ja tuomittiin kovaan pakkotyöhön. Hänet vapautettiin maaliskuussa 1917 samalla kun muutkin poliittisen vangit keisarinvallan kaaduttua.

Pietarissa hän liittyi bolsevikkien keskuskomiteaan ja toimi olennaisessa osassa lokakuun 1917 vallankaappauksessa. Hän vastasi bolševikkien päämajan Smolnan turvallisuudesta, jota seurasi tehtävä Tšekan johdossa. Tšeka toimi paitsi terrorivälineenä vallankumouksen vihollisia vastaan, se myös hallinnoi rautatietä, tuotantoa, hyväntekeväisyyttä ja terveydenhuoltoa.

Loppuvuodet

Sisällissodan jälkeen Dzeržinski toimi Buharinin, Rykovin, Tomskin ja Smirnovin oikeisto-opposition kanssa ja kannatti uutta talouspolitiikkaa toimiessaan kansantalouden korkeimman neuvoston puheenjohtajana vuodesta 1924.

Hän kuoli sydänkohtaukseen 20. heinäkuuta 1926 Moskovassa. Sydänkohtaus tuli välittömästi hänen pidettyään huonokuntoisena ja sairaana keskuskomiteassa puheen, jossa hän voimakkaasti tuomitsi ns. yhtyneen opposition, jota johtivat Lev Trotski, Grigori Zinoviev ja Lev Kamenev[1].

Muuta

Dzeržinski järjesti mekaanisten laskukoneiden tuotannon Neuvostoliitossa; koneen tyyppinimi oli Feliks ja lempinimi luonnollisesti rautafeliks. Hän järjesti myös Leica-kameroiden kopiointia ensin orpolasten työprikaatissa, myöhemmin erillisessä tehtaassa Ukrainassa. Kameran mallinimeksi tuli F.E.D.

Viitteet

  1. Isaac Deutscher, The Prophet Unarmed: Trotsky 1921 - 1929, Oxford University Press, 1959, ISBN 1859844464, sivu 279
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Feliks Dzeržinski.


Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.