Ero sivun ”Georges André” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
p Botti lisäsi: Luokka:Vuonna 1889 syntyneet, Luokka:Vuonna 1943 kuolleet |
||
Rivi 25: | Rivi 25: | ||
[[Luokka:Ranskalaiset korkeushyppääjät|André, Georges]] |
[[Luokka:Ranskalaiset korkeushyppääjät|André, Georges]] |
||
[[Luokka:Ranskalaiset olympiamitalistit|André, Georges]] |
[[Luokka:Ranskalaiset olympiamitalistit|André, Georges]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1889 syntyneet|André, Georges]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1943 kuolleet|André, Georges]] |
|||
[[ca:Georges André]] |
[[ca:Georges André]] |
Versio 8. marraskuuta 2010 kello 23.56
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Ranska | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Hopeaa | Lontoo 1908 | korkeus | |
Pronssia | Antwerpen 1920 | 4 × 400 m |
Georges ”Géo” Yvan André (13. elokuuta 1889 Pariisi – 4. toukokuuta 1943 lähellä Tunista) oli ranskalainen monipuolinen yleisurheilija, olympiamitalisti ja sotilas.
Urheilusaavutuksia
Géo André osallistui Lontoon kisoissa 1908 korkeushyppyyn. Ennen kisoja hänen ennätyksensä oli ollut 179 cm, mutta kilpailussa hypättyään peräti 188 cm hän voitti yllätyshopeaa. Seuraavissa kisoissa 1912 hän osallistui useisiin lajeihin: kymmenotteluun, viisiotteluun, korkeushyppyyn, vauhdittomaan pituushyppyyn ja 110 metrin aitoihin.
Vuoden 1920 olympialaisissa André oli neljäs 400 metrin aidoissa ja viikkoa myöhemmin voitti pronssia 4x400 metrin viestissä. Hän osallistui myös 400 metrille. Seuraavat kisat 1924 pidettiin hänen kotikaupungissaan Pariisissa. André vannoi kisojen avajaisissa urheilijoiden olympiavalan. Radalla hän oli neljäs 400 metrin matkalla.
André oli urheilijana monipuolinen. Hän kilpaili myös muun muassa rugbyssa ja tenniksessä. KOK:n lähteiden mukaan hän oli myös mukana Ranskan curling-joukkueessa voittamassa pronssia Chamonix'n talvikisoissa 1924.
Sotilaana
André palveli sotilaana ensimmäisessä maailmansodassa. Hän loukkaantui taisteluissa pahasti ja joutui vangiksi. Päästyään pakenemaan kuudennella yrityksellään hän palasi rintamalle lentäjänä. Toisessa maailmansodassa hän oli jo liian vanha päästäkseen taistelulentäjäksi, mutta osallistui sotaan jalkaväkijoukoissa. Hän kuoli taistelussa 53-vuotiaana lähellä Tunista.