Ero sivun ”Ihmeellinen Joosef” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
25 952 muokkausta
viite fix
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
25 952 muokkausta
sitaatti
Rivi 1: Rivi 1:
{{Kirja
⚫
[[Tiedosto:Ihmeellinen joosef.jpg|thumb|Toisen painoksen kansi, jossa on jo Mika Waltarin nimi.]]
| nimi-suomi = Ihmeellinen Joosef
| kuva = Ihmeellinen joosef.jpg
⚫
| kuvateksti = Toisen painoksen kansi, jossa on jo Mika Waltarin nimi
| kirjailija = [[Mika Waltari]]
| kuvittaja-alkuperäinen =
| kansitaiteilija-alkuperäinen =
| kieli = [[suomen kieli|suomi]]
| genre = [[viihde]]
| kustantaja-alkuperäinen = WSOY
| julkaistu-alkuperäinen = 1938
| ulkoasu-alkuperäinen =
| sivumäärä-alkuperäinen =
| isbn-alkuperäinen =
| sarja =
| edeltävä =
| seuraava =
}}

'''Ihmeellinen Joosef eli elämä on seikkailua''' on [[Mika Waltari]]n vuonna 1938 kirjoittama viihderomaani. Sen kirjoittajaksi merkittiin [[anagrammi]] ''M. Ritvala'', ja se ilmestyi [[WSOY]]:n 10 markan sarjassa numerolla 125<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Launonen, Hannu (toim.)| Nimeke = Suomen kirjailijat 1917−1944| Vuosi = 1981| Selite = SKST 365 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Tunniste = ISBN 951-717-238-9}}</ref>. Waltari sovitti kirjan samana vuonna myös näytelmäksi<ref name="R327">Rajala 2008 s. 327</ref>.
'''Ihmeellinen Joosef eli elämä on seikkailua''' on [[Mika Waltari]]n vuonna 1938 kirjoittama viihderomaani. Sen kirjoittajaksi merkittiin [[anagrammi]] ''M. Ritvala'', ja se ilmestyi [[WSOY]]:n 10 markan sarjassa numerolla 125<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Launonen, Hannu (toim.)| Nimeke = Suomen kirjailijat 1917−1944| Vuosi = 1981| Selite = SKST 365 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Tunniste = ISBN 951-717-238-9}}</ref>. Waltari sovitti kirjan samana vuonna myös näytelmäksi<ref name="R327">Rajala 2008 s. 327</ref>.


Rivi 21: Rivi 39:


==Näytelmä==
==Näytelmä==
{{sitaatti2|right|Tuntematon paimenpoika parantaa taikapillinsä soitolla sairaan prinsessan saadakseen palkakseen hänet ja puoli valtakuntaa.|Mika Waltari kuvaa näytelmän juonta käsiohjelmassa<ref>Rajala 1998 s. 119</ref>}}
''Ihmeellinen Joosef'' sai kantaesityksensä [[Tampereen Teatteri]]ssa, jossa sen ohjasi [[Arvi Kivimaa]]. Esitys sai huonot arvostelut, ja se haukuttiin suorasanaisesti [[Kansan Lehti|Kansan Lehdessä]]. [[Edvin Laine]]en mukaan Waltari oli kuitenkin suhtautunut kritiikkiin tyynesti ja todennut: "Tässä maassa saa jokainen sanoa vapaasti mitä haluaa." Vuonna 1939 näytelmää esitettiin myös [[Kansallisteatteri]]ssa, pääosissa [[Tauno Palo]] ja [[Kyllikki Väre]], mutta se sai sielläkin viileän vastaanoton.<ref name="R328">Rajala 2008 s. 328</ref> Rajala arvelee, että "Waltari oli menestyksen innostamana alkanut hutiloida"<ref name="R327"/>. Näytelmää esitettiin vuosina 1939-1940 seitsemässä eri teatterissa.<ref>[http://212.213.117.18/default_frameset.asp?CodeLanguage=fi Ilona]</ref>
''Ihmeellinen Joosef'' sai kantaesityksensä [[Tampereen Teatteri]]ssa, jossa sen ohjasi [[Arvi Kivimaa]]. Esitys sai huonot arvostelut, ja se haukuttiin suorasanaisesti [[Kansan Lehti|Kansan Lehdessä]]. [[Edvin Laine]]en mukaan Waltari oli kuitenkin suhtautunut kritiikkiin tyynesti ja todennut: "Tässä maassa saa jokainen sanoa vapaasti mitä haluaa." Vuonna 1939 näytelmää esitettiin myös [[Kansallisteatteri]]ssa, pääosissa [[Tauno Palo]] ja [[Kyllikki Väre]], mutta se sai sielläkin viileän vastaanoton.<ref name="R328">Rajala 2008 s. 328</ref> Rajala arvelee, että "Waltari oli menestyksen innostamana alkanut hutiloida"<ref name="R327"/>. Näytelmää esitettiin vuosina 1939-1940 seitsemässä eri teatterissa.<ref>[http://212.213.117.18/default_frameset.asp?CodeLanguage=fi Ilona]</ref>


==Lähteet==
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Rajala, Panu | Nimeke=Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-951-0-31137-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Rajala, Panu | Nimeke = Noita palaa näyttämölle. Mika Waltari parrasvaloissa| Vuosi = 1998| Julkaisupaikka = Porvoo| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 951-0-23014-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Rajala, Panu | Nimeke=Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-951-0-31137-0}}


===Viitteet===
===Viitteet===

Versio 8. marraskuuta 2010 kello 23.11

Ihmeellinen Joosef
Toisen painoksen kansi, jossa on jo Mika Waltarin nimi
Toisen painoksen kansi, jossa on jo Mika Waltarin nimi
Kirjailija Mika Waltari
Kieli suomi
Genre viihde
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1938
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Ihmeellinen Joosef eli elämä on seikkailua on Mika Waltarin vuonna 1938 kirjoittama viihderomaani. Sen kirjoittajaksi merkittiin anagrammi M. Ritvala, ja se ilmestyi WSOY:n 10 markan sarjassa numerolla 125[1]. Waltari sovitti kirjan samana vuonna myös näytelmäksi[2].

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Romaanin kertojana on "neiti ylioppilas" Karin Lauraeus, rikkaan perheen toimeton tytär. Hänellä ei ole juuri muuta tehtävää kuin seurustella ystäviensä kanssa, puhua tyhjänpäiväisyyksiä ja istuskella kahviloissa. Hän tutustuu kuitenkin sattumalta maisteri Joosef Huttuseen, joka on köyhä, epäsovinnainen tiedemiehenalku. Joosefilla on omaperäisiä ideoita, eikä hän välitä rahasta tai yleensäkään käytännön asioista. Hän on siis Karinin pinnallisten ystävien täydellinen vastakohta.

Karinin pikkuveljen Toivon pitää lukea kesälomalla ehtoihin, mistä Karin saa ajatuksen, että hänen perheensä voisi palkata Joosefin yksityisopettajaksi kesähuvilalle. Joosef onnistuukin tehtävässä erinomaisesti: hän voittaa puolelleen Karinin epäluuloisen äidin luottamuksen, saa Toivon opiskelemaan ahkerasti ja organisoi kylän pahatapaisille pikkupojille urheilukilpailuja. Hän myös puolustaa Karinia tappelussa ja saa puukoniskun takapuoleensa.

Vaikka Joosef yrittääkin aluksi vastustella ja vedota heikkoon taloudelliseen asemaansa, hän ja Karin päättävät mennä kihloihin. Tarinan lopussa Joosef on päättänyt hankkia rahaa esiintymällä ennustajana. Karin kertoo hänelle, että hirviömäinen Ulla-täti on saanut hänen äitinsä suostumaan avioliittoon, ja Joosef lupaa kysyä Karinin isältä tämän tyttären kättä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Arvioita

Ihmeellinen Joosef on saanut alaotsikokseen "vakava ajanvieteromaani". Hannu Marttilan mukaan romaani on toisaalta aikaansa nähden moderni, mutta pitää samalla yllä perinteisiä arvoja ja asenteita esimerkiksi naisen aseman suhteen. Lauraeuksen perheen henkilöhahmot – hallitseva nousukasmainen vaimo, tossun alle alistettu miljonäärimies, vallaton ylioppilastytär ja laiska koulupoika – ovat viihdekirjallisuudessa tavallisia. Ainoastaan Joosefin hahmo on epätavallinen, sillä hän ei paljastukaan tarinan lopussa valepukuiseksi kreiviksi tai miljoonaperijäksi, vaan hän on aito seikkailija. Marttila pitää loppuratkaisua "häikäisevänä ja liikuttavana".[3]

Panu Rajala on kiinnittänyt huomiota siihen, että Ihmeellinen Joosef on ensimmäinen kerta, kun Waltari käyttää naista kertojana. Hän vertaa Karinin hahmoa Suuren illusionin ja Appelsiininsiemenen naispäähenkilöihin ja myös Hilja Valtosen "selviytyjänaisiin", ja tarinassa on hänen mielestään Wodehousen tyyppistä iloittelua.[4] Marttila vertaa Karinin vanhempia Vihtoriin ja Klaaraan, tuon ajan suosittuun sarjakuvaan[3].

Rajalan mukaan Ihmeellisessä Joosefissa on "leikkivää raikkautta" ja "luistavaa kepeyttä"[4], ja hän kutsuu sitä "elegantiksi satiiriksi"[2]. Marttila toteaa, ettei kirja ole tietenkään mestariteos, mutta "Waltaria kannattaa aina lukea"[3].

Näytelmä

” Tuntematon paimenpoika parantaa taikapillinsä soitolla sairaan prinsessan saadakseen palkakseen hänet ja puoli valtakuntaa. ”

– Mika Waltari kuvaa näytelmän juonta käsiohjelmassa[5]

Ihmeellinen Joosef sai kantaesityksensä Tampereen Teatterissa, jossa sen ohjasi Arvi Kivimaa. Esitys sai huonot arvostelut, ja se haukuttiin suorasanaisesti Kansan Lehdessä. Edvin Laineen mukaan Waltari oli kuitenkin suhtautunut kritiikkiin tyynesti ja todennut: "Tässä maassa saa jokainen sanoa vapaasti mitä haluaa." Vuonna 1939 näytelmää esitettiin myös Kansallisteatterissa, pääosissa Tauno Palo ja Kyllikki Väre, mutta se sai sielläkin viileän vastaanoton.[4] Rajala arvelee, että "Waltari oli menestyksen innostamana alkanut hutiloida"[2]. Näytelmää esitettiin vuosina 1939-1940 seitsemässä eri teatterissa.[6]

Lähteet

  • Rajala, Panu: Noita palaa näyttämölle. Mika Waltari parrasvaloissa. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23014-6.
  • Rajala, Panu: Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset. Porvoo: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-31137-0.

Viitteet

  1. ↑ Launonen, Hannu (toim.): Suomen kirjailijat 1917−1944. SKST 365. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1981. ISBN 951-717-238-9.
  2. ↑ a b c Rajala 2008 s. 327
  3. ↑ a b c Hannu Marttila: M. Ritvala - salainen tekijä Helsingin Sanomat. 26.6.2008. Viitattu 10.7.2009.
  4. ↑ a b c Rajala 2008 s. 328
  5. ↑ Rajala 1998 s. 119
  6. ↑ Ilona
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ihmeellinen_Joosef&oldid=9323113”