Ero sivun ”Partisaani” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p Käyttäjän 88.85.148.241 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Vesteri tekemään versioon.
Rivi 10: Rivi 10:
Partisaaneja voidaan myös lähettää vihollisvaltion rajan taakse. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana neuvostopartisaanit tekivät lukuisia [[Neuvostoliiton partisaani-iskut Suomeen|hyökkäyksiä Suomen alueelle]] surmaten lukuisia [[siviili|siviilejä]]. Yksi tällainen oli muun muassa [[Inari]]n [[Laanila (Inari)|Laaniojan partisaanihyökkäys]] [[4. heinäkuuta]] [[1943]].
Partisaaneja voidaan myös lähettää vihollisvaltion rajan taakse. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana neuvostopartisaanit tekivät lukuisia [[Neuvostoliiton partisaani-iskut Suomeen|hyökkäyksiä Suomen alueelle]] surmaten lukuisia [[siviili|siviilejä]]. Yksi tällainen oli muun muassa [[Inari]]n [[Laanila (Inari)|Laaniojan partisaanihyökkäys]] [[4. heinäkuuta]] [[1943]].


Marsipaanien kiinni saaminen oli työlästä ja vaarallista, koska sangen monilla oli taipumus räjäyttää itsensä ja vangitsijansa [[käsikranaatti|käsikranaatin]] tai [[kasapanos|kasapanoksen]] avulla vangitsemisen tapahtuessa.<ref name="lop">Tuntematon sota : uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi- ja jatkosodan vuosilta</ref>
Partisaanien kiinni saaminen oli työlästä ja vaarallista, koska sangen monilla oli taipumus räjäyttää itsensä ja vangitsijansa [[käsikranaatti|käsikranaatin]] tai [[kasapanos|kasapanoksen]] avulla vangitsemisen tapahtuessa.<ref name="lop">Tuntematon sota : uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi- ja jatkosodan vuosilta</ref>


Oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedtin väitöskirjasta ilmenee, että suomalaiset tulkitsivat kiinnisaatujen partisaanien ja [[desantti]]en asioita sangen väljästi: siviilipuvun päällä ollut lumi- tai maastopuku oli jopa raskauttava tekijä, mutta jos asuun liittyi lumi- tai maastotakin kauluksessa ollut sirppi- ja vasaratunnus tai lakissa oli punatähtikokardi, asu saatettiin tulkita sotilaspuvuksi; näin eritoten siksi, että [[talvisota|talvisodassa]] suomalaisten sotilaiden enemmistö joutui käyttämään ns. [[malli Cajander]]ia, eli siviilipukua jossa oli vain kokardi päähineessä; näin siksi, että valtiolla oli aivan alkuaikoina mahdollisuus antaa joka miehelle vain sotilaspuvun housut, vyö ja kokardi.<ref name="lop"/>;<ref> Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana; oikeustieteen väitöskirja 1999. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, ISSN 0356-7206 ; n:o 221 </ref>.
Oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedtin väitöskirjasta ilmenee, että suomalaiset tulkitsivat kiinnisaatujen partisaanien ja [[desantti]]en asioita sangen väljästi: siviilipuvun päällä ollut lumi- tai maastopuku oli jopa raskauttava tekijä, mutta jos asuun liittyi lumi- tai maastotakin kauluksessa ollut sirppi- ja vasaratunnus tai lakissa oli punatähtikokardi, asu saatettiin tulkita sotilaspuvuksi; näin eritoten siksi, että [[talvisota|talvisodassa]] suomalaisten sotilaiden enemmistö joutui käyttämään ns. [[malli Cajander]]ia, eli siviilipukua jossa oli vain kokardi päähineessä; näin siksi, että valtiolla oli aivan alkuaikoina mahdollisuus antaa joka miehelle vain sotilaspuvun housut, vyö ja kokardi.<ref name="lop"/>;<ref> Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana; oikeustieteen väitöskirja 1999. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, ISSN 0356-7206 ; n:o 221 </ref>.

Versio 8. marraskuuta 2010 kello 15.52

Tiedosto:Soviet guerilla.jpg
Neuvostopartisaaneja Valko-Venäjän metsissä vuonna 1943.
Saksalaiset laskuvarjosotilaat kuulustelevat neuvostopartisaania Ukrainassa 1943

Partisaani on yleisnimitys sissitaistelijalle, joka kuuluu järjestäytymättömään taisteluryhmittymään.

Koska partisaanit pääsääntöisesti eivät kanna minkään taisteluorganisaation univormua tai tunnuksia, Geneven sopimuksia on vaikea soveltaa partisaaneihin. Varsinkin toisessa maailmansodassa kiinnisaadut partisaanit oli tapana teloittaa suoralta kädeltä ilman oikeudenkäyntiä.[1] Toisen maailmasodan jälkeen vuoden 1949 Geneven sopimuksen solmimisen yhteydessä päätettiin partisaanit rinnastaa miliiseihin ja vapaaehtoisiin sotilaisiin.[2] Tällä perusteella partisaaneja voidaan ottaa sotavangeiksi, ja heillä on oikeus kyseisen statuksen mukaiseen suojeluun, mikäli heillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö, heillä on määrätty ja välimatkan päästä erotettava tunnusmerkki, he kantavat aseitaan avoimesti ja mukautuvat sotatoimissaan sodan lakeihin.[3] Mikäli nämä ehdot eivät täyty, ovat partisaanit laittomia taistelijoita vailla Geneven sopimusten tuomia oikeuksia.

Toisessa maailmansodassa kuuluisiksi tulivat neuvostopartisaanit, Ranskan vastarintaliike, Titon johtamat Jugoslavian partisaanit sekä serbien kuningasmieliset četnikit. Italialaiset kommunistiset partisaanit pidättivät ja teloittivat Benito Mussolinin tämän yrittäessä paeta rakastajattarensa kanssa Sveitsiin. Toisen maailmansodan jälkeen sana partisaani vakiintui tarkoittamaan yleisimmin kommunistisia toimijoita, etenkin Neuvostoliiton virallisessa kuvauksessa Suuresta isänmaallisesta sodastaan. Kuitenkin myös Baltian maiden neuvostomiehitystä vastaan taistelleita metsäveljiä kutsutaan joskus partisaaneiksi.

Suomi ja partisaanit

Partisaaneja voidaan myös lähettää vihollisvaltion rajan taakse. Jatkosodan aikana neuvostopartisaanit tekivät lukuisia hyökkäyksiä Suomen alueelle surmaten lukuisia siviilejä. Yksi tällainen oli muun muassa Inarin Laaniojan partisaanihyökkäys 4. heinäkuuta 1943.

Partisaanien kiinni saaminen oli työlästä ja vaarallista, koska sangen monilla oli taipumus räjäyttää itsensä ja vangitsijansa käsikranaatin tai kasapanoksen avulla vangitsemisen tapahtuessa.[4]

Oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedtin väitöskirjasta ilmenee, että suomalaiset tulkitsivat kiinnisaatujen partisaanien ja desanttien asioita sangen väljästi: siviilipuvun päällä ollut lumi- tai maastopuku oli jopa raskauttava tekijä, mutta jos asuun liittyi lumi- tai maastotakin kauluksessa ollut sirppi- ja vasaratunnus tai lakissa oli punatähtikokardi, asu saatettiin tulkita sotilaspuvuksi; näin eritoten siksi, että talvisodassa suomalaisten sotilaiden enemmistö joutui käyttämään ns. malli Cajanderia, eli siviilipukua jossa oli vain kokardi päähineessä; näin siksi, että valtiolla oli aivan alkuaikoina mahdollisuus antaa joka miehelle vain sotilaspuvun housut, vyö ja kokardi.[4];[5].

Katso myös

Viitteet

  1. Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana; oikeustieteen väitöskirja 1999. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, ISSN 0356-7206 ; n:o 221
  2. Convention (III) relative to the Treatment of Prisoners of War. Geneva, 12 August 1949. Commentary Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  3. Genèven sopimus sotavankien kohtelusta 12 päivältä elokuuta 1949. FINLEX. 12. elokuuta 1949. Viitattu 13.3.2010.
  4. a b Tuntematon sota : uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi- ja jatkosodan vuosilta
  5. Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana; oikeustieteen väitöskirja 1999. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, ISSN 0356-7206 ; n:o 221