Hattu (tarke)

Hattu (ˇ) – engl. caron, tšek. háček [ˈɦaːtʃɛk] ’hakanen’ – on kirjaimeen liittyvä tarke, joka tyypillisesti osoittaa konsonantin ääntyvän liudentuneena tai sibilanteista (mm. š ja ž) puhuttaessa postalveolaarisena eli niin sanotusti suhisevana. Ulkonäöltään hattu on tavallisesti kuin alaspäin osoittava nuolenkärki kantakirjaimen yläpuolella, mutta toisinaan se muistuttaa pikemminkin kirjaimen perään lisättyä heittomerkkiä (’).

Matemaattisissa merkinnöissä hatulla yleensä tarkoitetaan ylöspäin osoittavaa nuolenkärkeä (^ tai ˆ), vaikka sen virallinen suomenkielinen nimi on sirkumfleksi (lat. circumflexus; engl. circumflex, mutta myös caret tai hat). Sitä käytetään muun muassa tilastotieteessä muuttujasymbolien yllä estimaatin tai projektion merkintänä: ${\hat {x}}$ (lausutaan äks hattu).

Historia

Varsinainen hattu-tarke on kehittynyt yläpuolisesta pisteestä, jonka otti ensimmäisenä käyttöön tšekkiläinen uskonpuhdistaja Jan Hus teoksessaan De Ortographia Bohemica vuonna 1412. Ajan myötä hattu on saanut nykyisen muotonsa, mutta alkuperäinen yläpuolinen piste on säilynyt puolan kirjaimessa ż.

Käyttö

Hattua käytetään monissa kielissä. Erityisen yleinen se on itämerensuomalaisissa, saamelaisissa, balttilaisissa, länsislaavilaisissa ja eteläslaavilaisissa kielissä.

Suomessa hattu esiintyy vain kirjaimissa š ja ž, joiden käyttö rajoittuu lähinnä uusiin lainasanoihin, kuten šekki ja džonkki. Kyrillisiä nimiä translitteroitaessa hattu on kuitenkin keskeinen tarke, jota käytetään seuraavien kirjainten yhteydessä: ж (ž), ч (tš), ш (š), щ (štš) ja џ (dž).

Virossa hattua kutsutaan nimellä katus ’katto’ ja se esiintyy kirjaimissa š ja ž. Nämä kirjaimet ovat virossa jonkin verran yleisempiä kuin suomessa, vaikkakaan eivät esiinny omaperäisissä vironkielisissä sanoissa. Ne kuuluvat silti viron aakkosiin ja sijaitsevat peruskirjaimensa perässä r:n ja t:n välissä järjestyksessä s, š, z ja ž.

Karjalassa ja vepsässä hattu esiintyy kirjaimissa č, š ja ž. Toisin kuin suomessa ja virossa, näitä kirjaimia käytetään myös omaperäisissä karjalan ja vepsän sanoissa. Niillä merkitään äänteitä /ʧ/, /ʃ/ ja /ʒ/.

Pohjoissaamessa on hattu on kirjaimissa č /ʧ/, š /ʃ/ ja ž /ʤ/.

Inarinsaamessa on hattu on kirjaimissa č, š ja ž.

Koltansaamessa on saamelaiskielistä kaikkein runsain valikoima kirjaimia, joihin sisältyy hattu. Niillä merkitään postalveolaarisia sibilantteja sekä postalveolaarisia ja palataalisia affrikaattoja. Kirjaimet ovat č /ʧ/, ǯ /ʤ/, ǧ /ɟʝ/, ǩ /cç/, š /ʃ/ ja ž /ʒ/.

Tšekin kielessä käytetään hattua kirjaimissa č, ď (Ď), ě, ň, ř, š, ť (Ť) ja ž. Läheisessä slovakissa ei käytetä kirjaimia ě ja ř, mutta sen sijaan käytetään myös kirjainta ľ (Ľ), jonka hattu ei tosin tietokoneella ole varsinainen hattu.

Hattumerkit tietokoneessa

Unicode-merkistöön sisältyvät seuraavat latinalaisiin kantakirjaimiin perustuvat koostemerkit, joissa on hattu:

Kantakirjain				Koostemerkki				Huomautus
suuraakkonen		pienaakkonen		suuraakkonen		pienaakkonen
A	U+0041	a	U+0061	Ǎ	U+01CD	ǎ	U+01CE
C	U+0043	c	U+0063	Č	U+010C	č	U+010D
D	U+0044	d	U+0064	Ď	U+010E	ď	U+010F
E	U+0045	e	U+0065	Ě	U+011A	ě	U+011B
G	U+0047	g	U+0067	Ǧ	U+01E6	ǧ	U+01E7
H	U+0048	h	U+0068	Ȟ	U+021E	ȟ	U+021F
I	U+0049	i	U+0069	Ǐ	U+01CF	ǐ	U+01D0
		j	U+006A			ǰ	U+01F0	koostemerkkiä ei ole suuraakkosena
K	U+004B	k	U+006B	Ǩ	U+01E8	ǩ	U+01E9
L	U+004C	l	U+006C	Ľ	U+013D	ľ	U+013E
N	U+004E	n	U+006E	Ň	U+0147	ň	U+0148
O	U+004F	o	U+006F	Ǒ	U+01D1	ǒ	U+01D2
R	U+0052	r	U+0072	Ř	U+0158	ř	U+0159
S	U+0053	s	U+0073	Š	U+0160	š	U+0161
				Ṧ	U+1E66	ṧ	U+1E67	S ja hattu sekä yläpuolinen piste
T	U+0054	t	U+0074	Ť	U+0164	ť	U+0165
U	U+0055	u	U+0075	Ǔ	U+01D3	ǔ	U+01D4
				Ǚ	U+01D9	ǚ	U+01DA	U ja treema sekä hattu
Z	U+005A	z	U+007A	Ž	U+017D	ž	U+017E
Ʒ	U+01B7	ʒ	U+0292	Ǯ	U+01EE	ǯ	U+01EF

Koostemerkit tarkenäppäimen avulla

Hatullisten koostemerkkien tuottamista varten on laajennettuun suomalaiseen näppäimistöön lisätty erityinen tarkenäppäin. Se liittyy pystyheittomerkin ['] ja asteriskin [*] yhteiseen näppäimeen, joka sijaitsee Ä-näppäimen oikealla puolella. Hattu-kirjaimen voi tuottaa painamalla ensin heittomerkin näppäintä yhdessä AltGr-näppäimen kanssa ja sitten erikseen kantakirjaimen näppäintä (tarvittaessa yhdessä vaihtonäppäimen kanssa):

[AltGr]·['] + [S] → š

[AltGr]·['] + [Shift ⇧]·[S] → Š

Tarkenäppäin ei ensi painalluksella näytä tekevän mitään, mutta se jättää järjestelmän odottamaan seuraavaa näppäilyä, joka kertoo, mihin kirjaimeen hattu on tarkoitus liittää. Teknisesti tarkenäppäin väliaikaisesti muuttaa näppäinasettelua, niin että seuraavaksi painettava näppäin ei tuotakaan tavanomaista kirjainta vaan siihen perustuvan koostemerkin.

Joskus koostemerkkiin voi sisältyä kaksikin tarketta. Tällaisen merkin kirjoittaminen ei välttämättä onnistu edes laajennetulla näppäimistöllä, mutta ainakin joissain Linux-järjestelmissä (esim. Debian 5.0) se on mahdollista painamalla ensin ylemmän tarkkeen tuottavaa näppäinyhdistelmää, sitten alemman tarkkeen näppäinyhdistelmää ja lopulta kantakirjaimen näppäintä.

Yhdistyvä tarke

Hattu-kirjaimen ei aina tarvitse olla koostemerkki, sillä Unicode-merkistöön sisältyy myös niin sanottu yhdistyvä tarke U+030C, jonka voi liittää periaatteessa mihin tahansa kantamerkkiin. Yhdistyvä tarke on kirjoitusmerkki, joka ei vie rivillä lainkaan tilaa vaan asemoituu edeltävän kirjoitusmerkin yläpuolelle (fontista tosin riippuu, miten hyvin yhdistyvä tarke käytännössä osuu kohdalleen – tai onko se ylipäätään käytettävissä).

Joissain laajennettua suomalaista näppäimistöä käyttävissä Linux-järjestelmissä (esim. Debian 5.0) yhdistyvän hatun voi kirjoittaa painamalla ensin erityistä yhdistelmänäppäintä (jollaisena usein toimii oikeanpuoleinen Windows-näppäin) ja sen jälkeen hattutarkkeen näppäintä kaksi kertaa peräkkäin.

Tarkkeenomainen hattu

Täysin kantakirjaimesta riippumaton on tarkkeenomainen hattu U+02C7 (ˇ), joka ei siis oikeastaan ole tarke lainkaan vaan tarkoitettu käytettäväksi itsenäisenä kirjoitusmerkkinä esimerkiksi kielitieteellisissä merkinnöissä. Se voidaan laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä tuottaa painamalla tarkenäppäimen jälkeen välilyöntinäppäintä – tai painamalla tarkenäppäintä kaksi kertaa peräkkäin.