Ero sivun ”Vesa-Matti Loiri” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p →‎Yksityiselämä: piste oikeaan paikkaan
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 6: Rivi 6:
|kuvan koko = 250px
|kuvan koko = 250px
|kuvateksti = Vesa-Matti Loiri esiintymässä Mikaelinkirkossa [[Turku|Turussa]] joulukuussa 2009.
|kuvateksti = Vesa-Matti Loiri esiintymässä Mikaelinkirkossa [[Turku|Turussa]] joulukuussa 2009.
|syntymäpaikka = [[Helsinki]], [[Suomi]]
|syntymäpaikka = [[Helsinki]], [[Suomi]]
|aktiivisena = [[1962-]]
|pituus = 183 cm
|pituus = 183 cm
|kuolinaika =
|kuolinaika =

Versio 29. lokakuuta 2010 kello 17.57

Vesa-Matti Loiri
Vesa-Matti Loiri esiintymässä Mikaelinkirkossa Turussa joulukuussa 2009.
Vesa-Matti Loiri esiintymässä Mikaelinkirkossa Turussa joulukuussa 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt4. tammikuuta 1945 (ikä 79)
Helsinki, Suomi
Näyttelijä
Taiteilijanimet Matti Loiri
Aktiivisena 1962-
Merkittävät roolit Uuno Turhapuro
(Uuno Turhapuro -elokuvasarja)
Jaakko Hoikka
(Pojat)
Jouko Takkunen
(Pahat pojat)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Vesa-Matti ”Vesku” Loiri (s. 4. tammikuuta 1945 Helsinki) on televisiossa, teatterissa ja elokuvissa esiintynyt, monipuolinen näyttelijä, muusikko ja koomikko. Hänet tunnetaan parhaiten Uuno Turhapuron roolista Uuno-elokuvissa ja monista muista rooleista Spede Pasasen elokuvissa ja tv-sarjoissa. Laulajana hänet tunnetaan muun muassa Eino Leinon runoihin sävellettyjen laulujen tulkitsijana. Hän edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa 1980 kappaleella ”Huilumies”.[1]

Mika Kaurismäki on ohjannut Loirista dokumenttielokuvan, joka sai ensiesityksensä Inarissa 20. elokuuta 2010. Petri Nevalainen julkaisi Loirista elämäkertakirjan Saiskos pluvan, Vesa-Matti Loiri vuonna 2010, ilman Loirin lupaa.[2]

Näyttelijänä

Loiri näytteli ensimmäisen elokuvaroolinsa 16-vuotiaana Mikko Niskasen nuorisokuvauksessa Pojat (1962). Pian sen jälkeen hän aloitti pitkään jatkuneen yhteistyön Spede Pasasen kanssa. Hän esiintyi Pasasen televisiosarjoissa, kuten Spede Show, sekä elokuvissa, joista ensimmäinen oli Noin 7 veljestä (1968). Kaksikkoa täydensi Simo Salminen, joka Loirin ohella kuului Spede-elokuvien vakionäyttelijöihin.

Kansansuosikiksi Loiri nousi esittämällään Uuno Turhapuro -hahmolla, joka syntyi Speden televisio-ohjelmissa ja nähtiin valkokankaalla ensimmäisen kerran elokuvassa Uuno Turhapuro 1973. Loiri esitti Uunoa kolmen vuosikymmenen aikana 19:ssä elokuvassa, joista viimeinen oli Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004). Vuonna 1994 ilmestyi elokuva Uuno Turhapuron veli, jossa Loiria ja Uuno-hahmoa ei nähty.

Loiri tunnetaan kameleonttimaisena muuntautujana, jonka komediahahmoihin kuuluvat Uunon lisäksi esimerkiksi Jean-Pierre Kusela, Nasse-setä ja Tyyne. Hän on kertonut tunnetuimpien komediahahmojensa syntytarinat Jukka Annalan teoksessa Toopelivisio (Teos, 2006).

Spede-tuotantojen lisäksi Loiri on näytellyt myös vakavissa elokuvissa. Tärkeisiin draamarooleihin kuuluvat Poikien ohella roolit Jaakko Pakkasvirran elokuvissa Pedon merkki (1981) ja Ulvova mylläri (1982), Jaakko Pyhälän elokuvassa Jon (1983) sekä Matti Ijäksen elokuvassa Sokkotanssi (1999). Voimakkaat roolityöt Loiri teki myös Aleksi Mäkelän Pahoissa pojissa (2003) ja Timo Koivusalon epookkielokuvassa Kaksipäisen kotkan varjossa (2005). Loiri esiintyi myös Kummeli-elokuvassa Kummeli kultakuume (1997).

Pauli Virtanen ohjasi Veikko Huovisen novellien pohjalta vuosina 1985-1986 kymmenosaisen tv-sarjan Lyhyet erikoiset. Yksi näistä tarinoista oli Viinankätkijä, jossa Loiri nähtiin Ilmari Ahteen roolissa. Ilmari Ahde on viinaan hurahtanut Timppa Ahteen veljenpoika, jolle tämä opetti viinankätkemisen filosofiaa.

Loirilla oli oma televisiosarja Vesku Show (1988–1991), jonka hän myös käsikirjoitti. Vesku Show´ssa näyttelivät myös Simo Salminen, Hannele Lauri, Eija Vilpas ja Juha Muje. Loiri antoi myös äänensä Hengelle Disneyn ensimmäisessä Aladdin-elokuvassa sekä Charlielle elokuvassa Kaikenkarvainen Charlie (1989), jonka hän myös suomensi yhdessä Pekka Lehtosaaren kanssa.

Loiri on esiintynyt kaiken kaikkiaan 61 elokuvassa ja parissakymmenessä televisiosarjassa ja televisiota varten tehdyssä elokuvassa.

Monipuolinen urheilutausta

Urheilulajeista Loiri on harrastanut muun muassa nyrkkeilyä, jalkapalloa, käsipalloa, vesipalloa ja biljardia.

Loiri oli jalkapallomaalivahti. Hän pelasi HJK:ssa ainakin heinäkuussa 1972 yhden ottelun verran Suomen Cupia[3] ja näytöspelin puolalaista Górnik Katowicea vastaan.[4] Kalevan mukaan Loiri pelasi myös Eurocupia Wisla Krakovaa vastaan.[5] Tuo ottelu sijoittunee kaudelle 1967–68, jolloin HJK pelasi Wislaa vastaan Cup-voittajien cupissa. HJK:n päävalmentaja Raimo Kauppinen kuvaili häntä vuonna 1972: ”Loiri on pelaaja, joka ottaa hommansa aina tosissaan. Paneutuu tehtäväänsä ja on maalivahtina hyvä.”[4]

Biljardi on ollut Loirille hyvin tärkeä laji. Hän on muun muassa toiminut Suomen Biljardiliiton puheenjohtajana vuosina 1994–1999 ja saanut liitolta hopeisen ansiomerkin vuonna 1989. Hän on myös kaatumisen Suomen mestari. Loirin kaatumisen voi nähdä esimerkiksi elokuvan Uuno Turhapuro armeijan leivissä -kohtauksessa, jossa Uuno pelaa tennistä Olli Rahnastoa vastaan.

Musiikkiura

Laulajana Loiri on tulkinnut muun muassa Perttu Hietasen säveltämiä ja Taisto Wesslinin sovittamia Eino Leinon runoja. Kuuluisa on myös Loirin erikoinen tulkinta kappaleesta Naurava kulkuri, jonka hän levytti taiteilijanimellä Jean-Pierre Kusela, joka oli myös hänen esittämänsä hahmo Spede Show- ja Vesku Show -televisiosarjoissa. Loiri levytti myös Tyyne- ja Nasse-setä-hahmojen nimillä. Loiri soittaa myös huilua. Vuonna 1980 hän edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa kappaleella ”Huilumies”, joka jäi kyseisen vuoden kilpailun finaalin viimeiselle sijalle.

Loiri on levyttänyt myös joululauluja ja hänen tulkintansa laulusta ”Sydämeeni joulun teen” on saavuttanut myös listasuosiota. Loiri tekee edelleen joulukeikkoja ympäri Suomen.

Vuonna 2003 julkaistiin Ystävän laulut -albumi, joka on Loirin henkilökohtainen kunnianosoitus Juha Vainiolle ja tämän musikaalisille saavutuksille. Vuosi ensimmäisen levyn jälkeen Loiri julkaisi Ystävän laulut II -levyn, joka sisälsi myös Juha Vainion kappaleita hänen tulkitseminaan.

Vuonna 2006 Loiri julkaisi levyn Ivalo, missä hän esittää vanhoja suomalaisia pop- ja rock-kappaleita akustisina sovituksina. Albumi sai jatkoa syksyllä 2007 julkaistusta Inari-albumista. Loirin lappi-trilogian päätti syksyllä 2008 julkaistu Kasari, jonka julkaisun yhteydessä Loiri sanoi albumin olevan ”ehkä viimeinen levy”.[6]

Vuonna 2009 ilmestynyt albumi Hyvää puuta sisältää muun muassa J. Karjalaisen, Heikki Salon ja Jarkko Martikaisen Loiria varten tekemiä kappaleita.[7]

Mika Kaurismäen elokuvassa Vesku esitellään muun muassa Loirin konsertteja sekä albumin nauhoituksia. Dokumentissa on kohtauksia Loirin esiintymisestä Seinäjoen Provinssirockissa 14. kesäkuuta 2009. Se oli hänen ensimmäinen esiintymisensä rockfestivaaleilla.

Kultalevyrajan ylittäneitä Loirin albumeita on myyty yli 660 000 kappaletta.[8]

Yksityiselämä

Loirilla on pojat Ukko ja Sampo Loiri ex-avovaimonsa Stina Toljanderin kanssa. Entisen vaimonsa Riitta Loirin kanssa hänellä on jo aikuiset lapset Jenni ja Joonas. Esikoispoika Jan Loiri kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1994. Myös Vesa-Matti Loirin toinen vaimo, Janin äiti Mona Loiri, menehtyi liikenneonnettomuudessa vuonna 1977.[9] Loirin ensimmäinen vaimo oli näyttelijä Tuula Nyman. 1990-luvun alussa Loiri oli kihloissa malli Marita Hakalan kanssa.

Loirin terveys on horjunut 2000-luvulla. Hän sairastaa aikuistyypin diabetesta, verenpainetautia ja uniapneaa.[10]

Diskografia

Albumit

Kokoelmat

Mukana levyillä

Filmografia

Elokuvia

Dokumenttielokuvia

Kirjat

Palkinnot

Elokuva-ala

  • Kunniakirja-Jussi 1963 roolista elokuvassa Pojat.
  • Jussi-palkinto 1976 miesnäyttelijäroolista elokuvassa Rakastunut rampa.
  • Jussi-palkinto 1982 miessivuosasta elokuvassa Pedon merkki.
  • Jussi-palkinto 1983 laajasta näyttelijäsuorituksesta vuoden elokuvissa.
  • Humanismin käsi -palkinto 1983 (roolista elokuvassa Jon).
  • Betoni-Jussi 1998.
  • Festival International du Film Indépendent -festivaali Brysselissä 2003: palkinto roolista elokuvassa Pahat pojat.

Televisioala

  • Telvis-palkinto 1984 paras miespuolinen esiintyjä.
  • Telvis-palkinto 1986 paras miespuolinen esiintyjä.
  • Telvis-palkinto 1987 paras miespuolinen esiintyjä.
  • Erikois-Venla 1989
  • Erikois-Telvis 1999

Musiikkiala

  • Erikois-Emma 1986
  • Vuoden miessolistin Emma-palkinto 2003
  • Vuoden iskelmäalbumin Emma-palkinto 2003
  • Vuoden miessolistin Emma-palkinto 2006
  • Vuoden miessolistin Emma-palkinto 2007

Muut

  • Komiikon elämäntyöpalkinto (HUIPS) 2003
  • Jyrki Hämäläinen Award -tunnustuspalkinto 2009

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Rytsä, Paavo: Vesa-Matti Loiri 4.10.2007. YLE Elävä arkisto. Viitattu 2.7.2010.
  2. ↑ Saiskos pluvan, Vesa-Matti Loiri Helsinki-kirjat. Viitattu 24.5.2010.
  3. ↑ Kumu piinasi HJK:ta melkein koko ottelun. Kouvolan Sanomat, 12.7.1972. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.1.2008.
  4. ↑ a b Gornikin maali pysyi puhtaana. ?, 10.7.1972. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.1.2008.
  5. ↑ Vesa-Matti Loiri kunnioittaa Ivalo-levyllä poprunoutta (”Loiri, joka on pelannut ihan oikeatakin jalkapalloa HJK:n riveissä jopa eurocupissa puolalaista Wisla Krakovaa vastaan ... Loirin pelipaikka oli maalivahti.”) Kaleva. 7.11.2006. Viitattu 29.1.2008.
  6. ↑ Ahlroth, Jussi: Loirin Kasari on ”ehkä viimeinen levy” Helsingin Sanomat. 4.10.2008. Viitattu 12.11.2008.
  7. ↑ Mika Kaurismäki tekee dokumentin Vesa-Matti Loirista YLE Uutiset. 10.6.2009. Viitattu 11.6.2009.
  8. ↑ IFPI – Tilastot IFPI. Viitattu 5.5.2009.
  9. ↑ Apu-lehti 49/1977
  10. ↑ Räsänen, Mikko: Loiri pääsi sairaalasta. Ilta-Sanomat, 1.7.2010, s. 31.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vesa-Matti Loiri.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vesa-Matti_Loiri&oldid=9261525”