Ero sivun ”Arvo Pärt” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
arvioitu kopio-osa pois |
|||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Arvo Pärt.jpg|200px|thumb|Arvo Pärt.]] |
|||
'''Arvo Pärt''' (s. [[11. syyskuuta]] [[1935]] [[Paide]]) on aikamme merkittävimpiin luettu [[viro]]lainen säveltäjä. Pärt tunnetaan [[keskiaika]]isista musiikkivaikutteistaan sekä niin sanotun kulkustyylin sävellyksistä. Pärt varttui [[Rakvere]]ssa ja opiskeli säveltämistä [[Tallinna]]ssa vanhemman polven virolaisen säveltäjän [[Heino Eller]]in oppilaana. Vuonna [[1980]] Pärt emigroitui silloisesta Neuvostoliitosta ja on nyttemmin asettunut [[Berliini]]in. |
'''Arvo Pärt''' (s. [[11. syyskuuta]] [[1935]] [[Paide]]) on aikamme merkittävimpiin luettu [[viro]]lainen säveltäjä. Pärt tunnetaan [[keskiaika]]isista musiikkivaikutteistaan sekä niin sanotun kulkustyylin sävellyksistä. Pärt varttui [[Rakvere]]ssa ja opiskeli säveltämistä [[Tallinna]]ssa vanhemman polven virolaisen säveltäjän [[Heino Eller]]in oppilaana. Vuonna [[1980]] Pärt emigroitui silloisesta Neuvostoliitosta ja on nyttemmin asettunut [[Berliini]]in. |
||
Vakiintuneen [[taidemusiikki]]yleisön ulkopuoleltakin kuulijoita saanut Arvo Pärt on luettu myös "uusyksinkertaisen" tyylin edustajaksi. [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] aikana hänen hengellisiä elementtejä sisältänyt tuotantonsa ei ollut taideviranomaisten suosiossa. |
Vakiintuneen [[taidemusiikki]]yleisön ulkopuoleltakin kuulijoita saanut Arvo Pärt on luettu myös "uusyksinkertaisen" tyylin edustajaksi. [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] aikana hänen hengellisiä elementtejä sisältänyt tuotantonsa ei ollut taideviranomaisten suosiossa. |
||
Pärt nimittää omaa nykyistä musiikkityyliään ''tintinnabuliksi'' (lat. pienet kellot). Hän aloitti kyseisen tekniikkansa soveltamisen teoksissaan [[1970-luku|1970-luvulla]]. Hänen uransa käsittää useita suuria tyylinmuutoksia. |
Pärt nimittää omaa nykyistä musiikkityyliään ''tintinnabuliksi'' (lat. pienet kellot). Hän aloitti kyseisen tekniikkansa soveltamisen teoksissaan [[1970-luku|1970-luvulla]]. Hänen uransa käsittää useita suuria tyylinmuutoksia. |
Versio 23. lokakuuta 2010 kello 17.35
Arvo Pärt (s. 11. syyskuuta 1935 Paide) on aikamme merkittävimpiin luettu virolainen säveltäjä. Pärt tunnetaan keskiaikaisista musiikkivaikutteistaan sekä niin sanotun kulkustyylin sävellyksistä. Pärt varttui Rakveressa ja opiskeli säveltämistä Tallinnassa vanhemman polven virolaisen säveltäjän Heino Ellerin oppilaana. Vuonna 1980 Pärt emigroitui silloisesta Neuvostoliitosta ja on nyttemmin asettunut Berliiniin.
Vakiintuneen taidemusiikkiyleisön ulkopuoleltakin kuulijoita saanut Arvo Pärt on luettu myös "uusyksinkertaisen" tyylin edustajaksi. Neuvostoliiton aikana hänen hengellisiä elementtejä sisältänyt tuotantonsa ei ollut taideviranomaisten suosiossa.
Pärt nimittää omaa nykyistä musiikkityyliään tintinnabuliksi (lat. pienet kellot). Hän aloitti kyseisen tekniikkansa soveltamisen teoksissaan 1970-luvulla. Hänen uransa käsittää useita suuria tyylinmuutoksia.
Arvo Pärt omisti neljännen sinfoniansa (lisänimeltään Los Angeles) "kaikille Venäjän vangituille, joilta on viety heidän oikeutensa". Esa-Pekka Salonen johti sinfonian kantaesityksen Los Angelesin filharmonikkojen konsertissa 2009.
Suomessa säveltäjä on vieraillut muun muassa hiljentymismatkoilla Valamon luostarissa.
Viron presidentti Arnold Rüütel myönsi Pärtille 6.2.2006 Viron Valtionvaakunan ritarikunnan 1. luokan kunniamerkin (suurristi).[1]
Teoksia
- Perpetuum mobile (1963)
- I sinfonia (1964)
- Kollaasi teemasta B-A-C-H (1964)
- II sinfonia (1966)
- Konsertto sellolle ja orkesterille Pro et Contra (1966)
- Credo (1968)
- III sinfonia (1971)
- Alinale (1976)
- Tabula rasa kahdelle viululle, preparoidulle pianolle ja kamariorkesterille (1977)
- Fratres (1977)
- Cantus Benjamin Britteni mälestuseks (1977)
- Variatsioonid Arinuška tervekssaamise puhul (1977)
- Peegel peeglis (1978)
- Passio (1982)
- Te Deum (1984)
- Stabat Mater (1985)
- Magnificat (1989)
- 2 slawische Psalmen (1984)
- Stabat Mater (1985)
- Festina lente (1988)
- Miserere (1990)
- Berliner Messe (1990)
- Siluani laul (1991)
- Litaania (1994)
- Dopo la vittoria (1996)
- I am the true vine (1996)
- Kanon pokajanen kuorolle (1996)
- Missa syllabica kuorolle ja uruille (1996)
- Triodon (1998)
- Como anhela la cierva sopraanolle ja sinfoniaorkesterille (1999)
- ... which was the Son of... (2000)
- My heart's in the Highlands (2000)
- Nunc dimittis (2001)
- Littlemore Tractus (2001)
- Salve Regina (2002)
- Da pacem Domine (2004)
- IV sinfonia Los Angeles (2009)