Saksit

Saksit eli saksilaiset olivat germaaninen heimo, kansa tai muu ryhmä nykyisen Luoteis-Saksan alueella sekä kapealla kaistaleella nykyistä Hollantia. Nimien samankaltaisuudesta huolimatta saksit eivät asuttaneet nykyisen Saksin osavaltion alueita. Saksit tunkeutuivat Britanniaan, mistä juontuu englanninkielisiä tarkoittava nimitys anglosaksit.

Ensimmäisenä saksit mainitsi mahdollisesti jo Ptolemaios Jyllantia ja nykyistä Schleswig-Holsteinia asuttaneena kansana, joka kuitenkin on aikojen saatossa kulkenut etelään ja länteen. Saksilaisten maakuntien nimet olivat Itä-Saksi, Engria ja Westfalen. Sana saksi tulee väkipuukkoa tarkoittavasta germaanisesta sanasta. Samasta sanasta on peräisin myös suomen sana sakset.

Mannersaksit

Suurin osa sakseista pysyi manner-Euroopassa ja muodosti Saksin herttuakunnan 700-luvulla. He välttivät pitkään kristinuskoon kääntymisen ja joutumisen osaksi frankkien valtakuntaa. Lopulta Kaarle Suuri kuitenkin valloitti saksien maat useilla peräkkäisillä sotaretkillä (772–804). Tappion myötä saksit pakkokastettiin kristinuskoon – jopa heidän pyhä puunsa, Irminsul, tuhottiin.

Karolingien alaisuudessa saksit pakotettiin vasalliuteen. On todisteita siitä, että saksit – samoin kuin slaavilaisvasallit, kuten abodriitit ja vendit – toimittivat useaan otteeseen joukkoja karolingeille. Saksin herttuoista tuli kuninkaita 900-luvun aikana. Henrik I Linnustajasta tuli kuningas vuonna 919. Hänen pojastaan, Otto I Suuresta, tuli Saksan ensimmäinen keisari, joka kuitenkin menetti asemansa 1024. Herttuakunta jaettiin 1180, kun herttua Henrik Leijona, keisari Oton pojanpoika, kieltäytyi seuraamasta serkkuaan keisari Fredrik I Barbarossaa sotaan Italiaa vastaan.

Saksin kuningaskuntana vuodesta 1806 vuoteen 1918 tunnettu ja vuoden 1990 jälkeen Saksin vapaavaltiona tunnettu, nykyisen Saksan koillinen alue ei ollut saksien perinteistä asuinaluetta; alue sai nimensä poliittisten sattumien kautta, ja sitä kutsuttiin alun perin Meissenin rajakreivikunnaksi. Tämän alueen aateliset saivat Saksin herttuakunnan käsiinsä 1423, ja vähitellen Saksi (saksaksi Sachsen) alkoi tarkoittaa koko valtakuntaa, ja nimitys siirtyi tarkoittamaan Saksan luoteista kulmaa.

Nimitys "saksit" liitettiin myös yleisesti Transilvanian sakseihin, saksalaisiin siirtolaisiin, jotka siirtyivät 1200-luvulla Luoteis-Transilvaniaan nykyisen Romanian alueilla, missä heidän jälkeläisiään asui vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä noin neljännesmiljoona. Toisen maailmansodan jälkeen useimmat heistä pakenivat maasta, erityisesti 70-luvulla ja 80-luvulla Ceauşescun hallituksen romanialaistamispolitiikan takia.

Britannian valloitus

Pieni määrä sakseja yhdessä anglien, juuttien, frankkien ja friisialaisten kanssa muutti tai hyökkäsi Ison-Britannian saarille Länsi-Rooman vallan romahtamisen aikoihin. Saksit antoivat nimensä Essexin, Sussexin ja Wessexin kuningaskunnille, jotka yhdessä lyhytikäisen Middlesexin kanssa tulivat myöhemmin osaksi Englannin kuningaskuntaa. Germaaniheimojen maahantulo ja sotaisuus työnsi alueiden siihenastisia asukkaita, kelttejä, kohti länttä niin, että kelttien haltuun jäi Ison-Britannian saaresta lopulta lähinnä Wales, Cornwallin niemimaa ja Cumbria sekä suurin osa Skotlantia.

Kollektiivisesti Britannian germaanisia asuttajia, pääasiassa juutteja, angleja ja sakseja alettiin kutsua anglosakseiksi.

Saksi-nimen jäänteet nykymaailmassa

Saksan yhdistymisen jälkeen kolme osavaltiota johti nimensä sakseista: Niedersachsen tai Ala-Saksi, Sachsen-Anhalt tai Saksi-Anhalt ja Saksin vapaavaltio.

Suomen ja viron kielissä saksit-nimellä on viitattu saksalaisiin. Suomalaisten suhteet saksalaisiin ovat liittyneet lähinnä kaupankäyntiin, ja tämän vuoksi saksalaisia ja muitakin meritse kulkevia kauppiaita on kutsuttu saksoiksi ja kamasaksoiksi. Joissain kelttiläisissä kielissä Englannin kansallisuutta tarkoittavat sanat on saatu "saksista", esimerkiksi gaelin Sasunnach (josta skotin Sassenach) ja kymrin Sais.