Ero sivun ”Svante Arrhenius” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 26: Rivi 26:
[[ar:سفانت أرينيوس]]
[[ar:سفانت أرينيوس]]
[[id:Svante August Arrhenius]]
[[id:Svante August Arrhenius]]
[[bo:སྰ་ཝན་ཐི་ཨྰར་ཧེན་ཡ་སུ།]]
[[bs:Svante August Arrhenius]]
[[bs:Svante August Arrhenius]]
[[br:Svante Arrhenius]]
[[br:Svante Arrhenius]]

Versio 7. lokakuuta 2010 kello 06.02

Svante Arrhenius

Svante August Arrhenius (19. helmikuuta 1859, Vik, Ruotsi2. elokuuta 1927, Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalainen fyysikko ja kemisti, Tukholman korkeakoulun (Stockholms högskola, nyk. Tukholman yliopisto) fysiikan professori 1895–1905 ja ensimmäinen ruotsalainen Nobel-palkinnon saaja (Nobelin kemianpalkinto 1903). Eniten hän on vaikuttanut juuri kemian alalla. Arrheniusta pidetään yhdessä Wilhelm Ostwaldin ja Jacobus Henricus van't Hoffin kanssa fysikaalisen kemian luojana.

Uppsalan yliopiston väitöskirjassaan 26. toukokuuta 1884 Arrhenius esitti muun muassa elektrolyyttisen disassosiaatioteorian perusajatukset. Tämä teoria korvasi Faradayn virheellisen kuvauksen kahden materia-faasin välisestä reaktiosta. Aluksi väitöskirja arvioitiin ala-arvoiseksi eikä sitä pidetty tarpeeksi laadukkaana, jotta Arrhenius olisi päässyt dosentiksi. Sittemmin, Wilhelm Ostwaldin avulla, Arrheniuksen terävä-älyisyys ja omaleimaisuus huomattiin ja hänet nimitettiin fysikaalisen kemian dosentiksi Uppsalaan. Myöhemmin hän jatkoi työskentelyään ja hänet nimitettiin Tukholman korkeakoulun professoriksi.

Arrhenius oli eräs niistä aikalaisistaan, jotka esittivät panspermia-hypoteesia selitykseksi sille, miten elämä maassa oli syntynyt. Siinä selitettiin elämän 'alkusiementen' tulleen avaruudesta. Viime vuosina ajatus on jälleen saanut melkoista suosiota avaruustutkimuksessa.

Vuonna 1896 Arrhenius tutki ensimmäisenä kvantitatiivisesti kasvihuoneilmiötä, erityisesti hiilidioksidin ja vesihöyryn lämpösäteilyominaisuuksia, Joseph Fourier'n havaittua ilmiön 1827. Arrhenius selitti kasvihuoneilmiön avulla teoriaansa, jonka mukaan jääkausien ja lämpimien kausien vaihtelu riippuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihteluista.

Arrhenius oli myös tieteen popularisoija ja kirjoitti teokset Världarnas utveckling (1906) (Suom. Maailmojen kehitys, Otava 1907), Människan inför världsgåtan (1907) (Suom. Maailman arvoitusta ratkaisemassa : Eri aikojen ja eri kansojen käsitykset maailman kehittymisestä, Otava 1908), Smittkoppar och deras bekämpande (1913), Stjärnornas öden (1915) (Suom. Tähtien kohtalot, Otava 1916) sekä Kemien och det moderna livet (1919).

Katso myös

Arrheniuksen yhtälö

Aiheesta muualla