Ufo

Brasilian Rio Clarossa otettu valokuva väitetystä lentävästä lautasesta.

Hans Glaserin painokuva selittämättömistä ilmiöistä Nürnbergin taivaalla Saksassa vuonna 1561.

Baselissa, Sveitsissä nähtiin outoja valoja taivaalla 7. elokuuta 1566. Samuel Cocciuksen piirros.

Ufo (lyhenne engl. unidentified flying object, tunnistamaton lentävä kohde) on havaitsijalle tunnistamaton todellinen lentävä tai lentokykyiseltä näyttävä kohde. Tunnistamattomuus perustuu usein kohteen ulkonäköön. Mikäli kohde myöhemmin pystytään tunnistamaan, kutsutaan sitä ifoksi.

Ufoina ilmoitetaan monesti tavallisia kohteita, esimerkiksi meteoreja, lentokoneita, rakettilaukaisuja, satelliitteja ja säähavaintopalloja. Jotkut ufoilmoitukset ovat tekaistuja tai perustuvat harha-aistimuksiin.

Jotkut pitävät osaa ufoista vieraalta planeetalta tulevien avaruusolentojen, humanoidien, ohjaamina aluksina, minkä vuoksi ufo-sanankin mielletään useimmiten liittyvän maan ulkopuolisiin olentoihin. Ufoskeptikot katsovat, että kaikille ufoille löytyy arkisempi ja tavanomaisempi selitys.

Tunnistamattomien lentävien kohteiden historiaa

Valoilmiöitä on nähty kautta aikojen niin maan pinnalla kuin taivaallakin. Tällaisia ovat esimerkiksi virvatulet, joista kertovat lähes kaikkien kansojen kansanperinteet. Ihmiset ovat antaneet valoilmiöille omiin mytologioihinsa pohjautuvia selityksiä; niitä on pidetty esimerkiksi lohikäärmeinä, noitina, kummituksina tai pahoina henkinä.

Muun muassa Erich von Däniken on esittänyt teorioita, joiden mukaan tuhansia vuosia sitten Maahan olisi saapunut astronautteja vieraalta taivaankappaleelta ja että heillä olisi ollut suuri vaikutus ihmiskunnan kehitykseen. Tällaisia teorioita pidetään kuitenkin yleenä näennäistieteenä.

Varsinaisesti nykyajan ufoilmiön esimuodoiksi nähdään esimerkiksi Keskilännen ilmalaivat 1800/1900-lukujen vaihteessa, kummituslentokoneet varsinkin Pohjoismaissa 1930-luvulla ja sikarin, raketin ja tulipallon muotoiset aaveraketit 1940-luvun lopulla Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Orson Wellesin radiokuunnelma "Maailmoiden sota" vuonna 1938 loi Yhdysvaltain itäosaan jonkinlaista paniikkia, koska se kuvaili UFOjen tulon uutisraporttimaisesti.

Ennen aaveraketteja, toisen maailmansodan aikana, lentäjät kertoivat tunnistamattomista valopalloista, ns. foo-hävittäjistä, jotka näyttivät seuraavan lentokoneita.

”Lentävät lautaset”

Lentävä lautanen Hebeissa, Kiinassa vuonna 1942.

Ufoja sanotaan usein myös lentäviksi lautasiksi (suomennos sanoista flying saucer, kirjaimellisesti lentävä teevati), sillä monissa havainnoissa ja huijauksissa ufo on ollut lautasen tai kiekon muotoinen.

Vuoden 1947 havainnot

Nimitystä ”lentävä lautanen” käytti ensimmäisenä yhdysvaltalainen Kenneth Arnold. Hän kertoi nähneensä lentäessään yksityiskoneellaan lähellä Mount Rainier -vuorta Washingtonin osavaltiossa 24. kesäkuuta 1947, yhdeksän kirkasta esinettä jotka olivat lentäneet vuoren ohi suunnattomalla nopeudella, arviolta noin kaksi kertaa ääntä nopeammin. Arnoldin mukaan esineet lensivät kuin veden pinnasta kimmahtava lautanen, ja että ne olivat litteitä kuin piirakkavuoka ja lautasen tai ison litteän levyn muotoisia. Arnoldin kuvauksesta kehittyi julkisuudessa tunnistamattomien lentävien esineiden yleisnimitys ”lentävä lautanen”. Arnold kertoi havainnostaan lehdille, ja monet Yhdysvaltain ja Kanadan lehdet julkaisivat tapauksen etusivullaan 26. kesäkuuta.

Noin pari viikkoa Arnoldin havainnon jälkeen alkoi uforaporttien tulva Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Yhdysvaltalaisen lentoyhtiön United Airlinesin liikennekoneen lentäjät näkivät 4. heinäkuuta Arnoldin ilmoittaman tyyppisiä kohteita kiitämässä nopeasti Idahon yllä. Lentävän lautasen väitettiin syöksyneen maahan 8. heinäkuuta 1947 Uudessa Meksikossa Roswellissa, armeijan eristäneen alueen ja ottaneen osat haltuunsa. Tuona vuonna Yhdysvaltain ilmavoimille ilmoitettiin 122 havaintoa.

Aluksi ”lautasten” ajateltiin tavallisimmin olevan Yhdysvaltain salaisia sotilaallisia kokeita tai venäläisten vakoilulentoja, mutta pian niitä alettiin pitää mahdollisina ulkoavaruuden vierailijoina. Tämän käsityksen teki lopullisesti tunnetuksi amerikkalaisessa True-lehdessä vuonna 1950 julkaistu Donald E. Keyhoen artikkeli The Flying Saucers are Real.

Vuoteen 1952 mennessä vuotuisten havaintojen määrä oli paisunut jo 1501:een.

Vuoden 1952 ufoaalto

Vuonna 1952 alkoi taas uusi ufoaalto Yhdysvalloissa. Yöllä 19. heinäkuuta 1952 Washingtonin taivaalle ilmestyi viisi outoa valoa, jotka järjestivät kaupungin asukkaille häikäisevän ja kauas näkyneen näytöksen. Kaupungin taivaalle ilmestyi lisää tällaisia valoja 26. heinäkuuta ja niitä tutkimaan lähetettiin kolme lentokonetta. Tukikohtaan palattuaan kahdella lentäjistä ei ollut mitään raportoitavaa, mutta kolmas kertoi nähneensä valtavia valkoisia ja sinisiä valoja, jotka olivat muodostaneet kehän hänen ympärilleen. Ne olivat lentäneet hänen rinnallaan noin 15 sekuntia ja poistuneet.

Lokakuussa 1952 tullivirkailija Gabriel Cachinard havaitsi oudon valoilmiön Marseillen lentokentällä Ranskassa. Valo pysähtyi kiitotien ylle ja kun Cachinard siirtyi sitä kohti, sen ympärillä olleista ikkunoista tuli ensin vihreää ja sitten sinistä valoa. Sen jälkeen valon alapuolelta ilmestyi kipinöitä ja se lensi pois.

1970-luku ja myöhemmin

Entinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterkin on tehnyt raportin ufohavainnosta. Tähtitieteilijät totesivat kuitenkin, että kyseessä oli Venus-planeetta, joka tunnetaan myös ilta- tai aamutähtenä. Tämä havainto oli eräällä tavalla 1970-luvun energian hinnan nousut, talouskasvun hidastumisen ja työttömyyden ja inflaation kasvun ajan UFO-havaintojen kauden päätös.

Vuonna 2010 on uutisoitu, että YK olisi valinnut vastuuhenkilön UFO-asioille, jonka YK kiisti "julkistusta" seuraavana päivänä. Samaan aikaan Yhdysvalloissa pidettiin lehdistötilaisuus, jossa linkitettiin UFOt ja ydinasekilpa. Lokakuussa 2010 on väitetty kiinalaisen lentokentän tulleen suljetuksi UFOjen takia. Nämäkin ilmiöt ovat tapahtuneet suhteellisen pian vuoden 2008 lopun talouskriisin jälkeen.

Tyypilliset havainnot

Viimeisten 60 vuoden aikana ainakin 120 000 ihmistä on ilmoittanut nähneensä ufon.

Yli 20 % raportoiduista havainnoista koskee hehkuvia valopalloja, joiden väriksi mainitaan useimmiten oranssi, keltainen tai punainen. Niiden on nähty usein leijuvan hiljaa taivaanrannassa. Englannissa havaittiin 1960-luvulla useita tällaisia hehkuvia palloja. Ufoja pidetään yleensä lautasmaisina, mutta muut muodot näkyvät olevan tavallisempia. Noin 15 %:ssa tapauksista silminnäkijä on kertonut nähneensä pitkän, kapean putkilonmuotoisen ufon eli ns. sikarimaisen ufon. Vastaavasti noin 15 % havainnoista koskee munanmuotoisia ufoja, joista usein lähtee kertoman mukaan valkoista valoa. Noin 8 % havainnoiduista ufoista on ollut muodoltaan kuin nurin käännettyjä kulhoja. Lentävän lautasen yläosa on yleensä pulleampi kuin alaosa, ja monesti sen huipussa on kupoli. Lautanen voi olla myös kuin nurin käännetty kulho, tai kuin kaksi lautasta vastakkain.

Ufohavainnoille tyypillinen piirre on äänettömyys. Jos ääniä kuullaan, se voi olla huminaa tai surinaa. Joidenkin kohteiden on kerrottu pudonneen kohti maata putoavan lehden tavoin. Moni ufon lähikohtaaminen päättyy ufon kiihdytykseen suoraan ylöspäin.

Monet tutkijat ovat huomanneet, että ufot näyttävät heijastavan havaintoajankohdan teknistä tasoa. Toisin sanoen Keskilännen ilmalaivoja nähtiin ilmalaivojen aikana, aaveraketteja V-2-rakettien aikana sekä lautasia ja sylintereitä avaruustutkimuksen aikana. Tämä johtuu siitä, että ihmiset vertaavat ufojen ulkomuotoa havaintoajankohdalle ominaiseen teknologiaan ja käyttävät siihen liittyvää sanastoa. Ihmiset osaavat nykyisin kuvailla havaintojaan monimutkaisemman teknologian käsitteistöllä kuin esimerkiksi keskiajalla. Toisaalta teknologian ja viihdeteollisuuden värittämä elinympäristömme antaa runsaasti virikkeitä fantasioida ufohavaintoa kauas todellisuudesta, vaikka havainnon takaa löytyisi tunnettu tai tuntematon luonnonilmiö.

Ufojen yhdistäminen vieraiden planeettojen olentoihin

Lentävä lautanen on suosituin käsitys oletettujen maassa vierailleiden avaruusolentojen aluksesta ja perustyyppisen humanoidin ohella yleisin viihteessä esiintyvä ulkoavaruuden älyn tunnusmerkki. Lentävien lautasten kerrotaan olevan nopeita ja kykeneviä äkkikäännöksiin ja kiihdytyksiin, joissa tavanomainen lentokone tuhoutuisi. Muita oletettuja alustyyppejä ovat sikarin-, kolmion- ja pallonmuotoiset alukset. Tämän malliset avaruusalukset ovat yleisimpiä varsinaisina ufohavaintoina. Ufojen on myös väitetty tulevan esimerkiksi aikamatkailijoina tulevaisuudesta, toisesta ulottuvuudesta tai Maan sisältä.

Tutkimukset ja raportit

Yhdysvaltain ilmavoimat järjestivät vuosina 1947-1969 omia ufotutkimusprojektejaan, joiden tarkoitus oli selvittää, ovatko ufot todellisia, ja uhka Yhdysvalloille. Tutkimusprojekti Sign (”merkki”) aloitettiin ilmavoimissa vuonna 1947, mutta se korvattiin 1949 projekti Grudgella (”kauna”) ilmavoimien ylempien upseereiden käskystä. Vuonna 1952 lakkautetun Grudgen seuraajaksi perustettiin samana vuonna projekti Blue Book, jonka tieteellisenä neuvonantajana toimi tähtitieteen professori J. Allen Hynek. Vuosina 1952-1969 toimineen projekti Blue Bookin arkistoihin kerättiin kaikkiaan 12 618 uforaporttia, joista 701 merkittiin tutkimusten jälkeen selvittämättömiksi.

Vuosina 1966-1968 Coloradon yliopisto teki Yhdysvaltain ilmavoimien pyynnöstä tutkimuksen ufoista, ns. Condonin raportin. Condonin komitean tutkimista tapauksista noin 30 % (23 tapausta) jäi tunnistamatta. Edward Condon uskoi kuitenkin, että kaikki tapaukset voitaisiin selvittää, jos käytettävissä olisi riittävästi tietoja. Vaikka tämä raportti otettiin laajalti myönteisesti vastaan, johtavat ufotutkijat Hynek ja James MacDonald arvostelivat Condonin raporttia puolueelliseksi. Myös Condonin ryhmästä eronnut Saunders vastusti Condonin raporttia.

Myös Suomessa on esitetty Yhdysvaltain ilmavoimien lausuntoa, jonka mukaan ufot eivät uhkaa turvallisuutta. Lausunto sisältää myös kaksi muuta osaa. Toisessa sanotaan, että ei ole löytynyt mitään todisteita siitä, että ufot edustaisivat sellaista teknistä kehitystä, mitä ei tunneta. Kolmannessa sanotaan, että ei ole mitään perusteita luokitella ufoja maapallon ulkopuolisiksi kulkuneuvoiksi.

Yhdysvaltain ilmavoimilla on muitakin kuin puolustuksellisia syitä hillitä ufovillitystä. Vuonna 1947 ne aloittivat kokeet halkaisijaltaan noin 50-metrisillä ilmapalloilla, jotka kohosivat lähes neljänkymmenen kilometrin korkeuteen – korkeammalle kuin lentokoneet. Ilmakehän aiheuttamasta valon taipumisesta johtuen ne saattoivat näyttää sikareilta tai lentävillä lautasilta. Ilmavirrat saattoivat aiheuttaa sen, että ne näyttivät liikkuvan mielivaltaisiin suuntiin. Kylmän sodan alkuaikoina ufoja epäiltiin joskus myös neuvostoliittolaisiksi salaisiksi aseiksi.

Skeptisiä mielipiteitä ufoilmiöistä

Ufokriitikoiden mielestä kaikki ufot voidaan selittää ihmisen tekemillä laitteilla, luonnonilmiöillä, sepitteillä ja erilaisilla harhoilla. Väitetyt ufokuvat, laskeutumisjäljet, ufoista peräisin olevat esineet ja fyysiset vaikutukset ihmisiin ym. ovat monitulkintaisia. Ufoskeptikot ovat joskus järjestäneet huijauksia, joilla ovat pyrkineet osoittamaan, etteivät esimerkiksi ulkoavaruusoletusta kannatatvat ufotutkijat erota oikeaa ufoa esimerkiksi pilasta. Morristownin ufohuijaus 2009 uutisoitiin laajasti ufona Yhdysvaltain tiedotusvälineissä, vaikka kyse oli pelkistä ilmapallon varassa liikkuvista lyhdyistä.

Ufokirjoissa kuitenkin säilyvät vuosikausia monet luonnonilmiöiksi tai huijauksiksi todistetut ja epäillyt tapaukset, kuten Gulf Breezen ufotapaus. Suomalaisissa ufokirjoissa mainittu Petroskoin maneetti on selvä Plesetskistä tehty rakettilaukaisu. Skeptikoiden mielestä ufohavaintoja tuottaa muun muassa ”ufoteollisuus”, joka hyötyy ufoja käsittelevän materiaalin myynnistä. Vastuuttomat lehtimiehet haluavat lehtien levikkiä lisääviä hyviä juttuja, kuten Suomessa tapahtui Kinnulan ufohuijauksessa.

Myös ufokritiikkiä on monesti arvosteltu hätiköinnistä. Tunnetut amerikkalaiset skeptikot kuten sähköinsinööri Philip Klass ja tähtitieteen professori Donald Menzel ovat selittäneet ufoja luonnonilmiöillä, joiden olemassaolo on epävarmaa, tai jotka ovat käytännössä mahdottomia. Klass esitti 1960-luvulla teorian, jonka mukaan monet ufoista ovat pallosalamoita, ja Menzel väitti ilmalinssien tuottavan monia ufoja. Suuren ufojoukon selittämistä pallosalamoilla ja ilmakehän optisilla ilmiöillä voitaneen pitää epätodennäköisenä.

Väitteet ufoja koskevan tiedon salailusta

Ainakin kaksi NASAn 1960- ja 1970-luvuilla avaruudessa käynyttä astronauttia, Edgar Dean Mitchell ja Gordon Cooper, on sitä mieltä, että Yhdysvaltojen hallitus vääristelee ufoja koskevaa tietoja, jotta totuus niistä ei kävisi ilmi. Lisäksi Buzz Aldrin on maininnut nähneensä ufon Apollo 11 -lennolla, mutta joutuneensa NASAn vaatimuksesta salaamaan sitä 30 vuotta. NASAn mukaan astronautit kuitenkin näkivät todennäköisesti vain kantoraketista irronneen paneelinpalasen.

Astronauttien lisäksi eräät muut tärkeässä asemassa olevat henkilöt ovat olleet sitä mieltä, että ufoja koskevaa tietoa salataan. Tällaisia ovat olleet senaattori Barry Goldwater, amiraali Lord Hill-Norton (aikaisempi NATOn johtaja ja Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusvoimien päällikkö), prikaatinkenraali Arthur Exon (aiempi Wright-Patterson AFB:n komentaja), vara-amiraali Roscoe H. Hillenkoetter (ensimmäinen CIAn johtaja) ja aiempi Kanadan puolustusministeri Paul Hellyer.

Ranskan avaruustutkimuskeskus avasi salatut ”ufokansiot” yleisesti luettaviksi maaliskuussa 2007. Kansioihin on arkistoitu 1 650 ufotapausta, joista yhdeksän prosenttia on pystytty selvittämään.

Ufon määritelmästä

Monesti ufot määritellään vaikkapa ulkoavaruudesta tulleiksi aluksiksi. Ufotutkijat eivät suosi tätä määritelmää. Eri ufotutkijat ovat antaneet erilaisia määritelmiä ufoille. Edward Condon, joka johti tieteellistä ufotutkimusprojektia 60-luvun lopulla, määritteli ufot havaitsijalle tunnistamattomiksi lentokykyisiksi esineiksi. Jacques Vallee määritteli ufot näöltään ja käyttäytymiseltään epätavallisiksi aineellisiksi lentäviksi kohteiksi. J. Allen Hynekin mukaan ufojen epätavallinen olemus tyrmistyttää sekä havaitsijat että asiantuntijat. Näin Hynek pyrkii määritelmässään suodattamaan asiantuntijan tunnistamat ”ifot” pois. Näissä määritelmissä ei oteta kantaa siihen, mikä on ufoilmiön varsinainen aiheuttaja.

Ufoaallot

Pääartikkeli: Ufoaalto

Ufoja nähdään monesti joko rajatulla tai laajemmilla alueilla tiettyinä ajankohtina. Äkillistä uforaporttien tulvaa sanotaan ufoaalloksi. Suuria ufoaaltoja oli 1947, 1952 ja varsinkin 1954, 1957 ja 1965 sekä 1969–1971, 1978 ja 1981. Ufoaaltojen syistä on kiistelty. Ensimmäisen ufoaallon aloitti Kenneth Arnoldin ”ensimmäinen ufohavainto”, joka sai erittäin laajaa julkisuutta. Toisten mukaan ufoaallot ovat todellisia, toisten mukaan ihmiset lisääntyneen ufoaktiivisuuden aikana ilmoittelevat herkemmin uforaportteja, jotka ovat joko tunnettujen kohteiden virhetulkintoja tai sepitteitä. Saattaa myös olla, että todelliset havainnot laukaisevat virhehevainnoista koostuvan ”kylkiäisen”.

Ufovalokuvat

Suurin osa julkaistuista ufoa esittävistä kuvista on paljastunut trikkikuviksi. Jo ennen tietokoneiden ja kuvankäsittelyohjelmien aikaa osattiin tehdä monenlaisia retusointeja ja kuvatrikkejä; esimerkiksi siiman varaan voi ripustaa pieniä esineitä ja ottaa niistä ”ufokuvia”. Omatekoisen Ufo-pienoismallin, frisbeen tai auton pölykapselin voi heittää ilmaan ja ottaa siitä kuvan sopivalta etäisyydeltä. Kattolampun tai muun valon heijastuksia voi kuvata sisältäpäin. Negatiivia tai alkuperäistä valokuvaa voi käsitellä ja ottaa käsitellystä kuvasta uuden kuvan. Suomessa otettu Paimion ufokuva esitti aikavalotuksella kuvattua kuuta.

Trikkikuvan tuntee esimerkiksi siitä, että siinä ufossa varjot menevät eri tavalla kuin ympäristön varjot. UFO saattaa olla lähellä kuvan yläreunaa, jottei ripustussysteemi näy. Myös lähellä olevat puiden oksat ovat epäilyttäviä. UFO voi näyttää sanottuun etäisyyteensä nähden liian kirkkaalta ja terävärajaiselta.

Ufokuvan luotettavuuteen vaikuttavat:

• kuvaajan yleinen luotettavuus
• havaintoselostuksen johdonmukaisuus ja yhtenevyys ufokuvien kanssa
• negatiivien tutkimukset
• riippumattomien todistajien havainnot.

Hyvälle ufokuvalle asetetut vaatimukset Hynekin mukaan:

• luotettavina tunnetut henkilöt ovat todistaneet ufon kuvaamista
• alkuperäinen negatiivi on saatavilla tutkijoille
• kamera on saatavilla tutkimusta varten
• kuvaaja on valmis vannomaan valalla kuvan aitoudesta.

Harva julkaistu ufokuva täyttänee nämä kriteerit.

Ufojen vaikutukset ympäristöönsä

Ufon laskeutumisjäljeksi on varsinkin ufohavaintojen yhteydessä monesti luultu uveavantoa^selvennä tai sienistä muodostuvaa rengasta, ”noidankehää”.

Ufojen luokittelu

Pääartikkeli: Ufojen luokittelu

Ufojen luokittelujärjestelmiä on monia, ne ovat kaikki jollakin tavalla rajallisia tai suuntaavia, jolloin vain tietyn tyyppiset havainnot tulevat luokittelussa esille. Näin ollen jonkin luokittelun käyttö saattaa vahvistaa ihmisten mielissä ufojen olevan juuri luokittelun kuvaaman laisia.

Yleisimpiä virhehavaintoja

• Kuu: Vaikka Kuu onkin erittäin helposti taivaalta tunnistettava kohde, voi sitä joskus sopivissa olosuhteissa luulla joksikin muuksi - joskus Kuu näkyy vain valopisteinä metsän takaa tai pilvien takaa. Autossa Kuu voi ”seurata” havaitsijaa pitkän matkaa.

• Pilvet: Niin kutsutut mantelipilvet ovat sikarinmuotoisia ja melko teräväreunaisia pilviä, joista aina silloin tällöin tulee ufoja. Eritoten Auringon laskiessa ovat nämä pilvet matalalla horisontissa ollessaan vakuuttavan näköisiä, kun viimeiset auringonsäteet valaisevat niitä vielä kirkkaasti.

• Auton tai valonheittimen valokeila pilvissä.

• Tähdet, planeetat yms. taivaankappaleet: Joskus Siriusta voi luulla tunnistamattomaksi lentäväksi esineeksi, vaikka tähti itsessään onkin paikallaan. Virhehavaintoa edesauttaa vielä se, että tähti tuikkii voimakkaasti ja vaihtelee väriään ollessaan melkein horisontissa. Kirkas Venus on yksi yleisimmistä ufohavaintojen aiheuttajista.

• Linnut: Tavallisimpia väärien ufohavaintojen aiheuttajia. Lintua voi luulla ufoksi, jos vain linnun vatsapuoli valaistaan ja lintu on korkealla pimeällä yötaivaalla.

• Lentokoneet: Yöllä lentokoneesta erottuu vain vilkkuvia valoja. Tuuli voi joskus viedä lentokoneen äänen pois. Lentokone voi olla laskeutumassa lentokentälle ja sitä katsotaan kiitotien päästä. Yhdysvalloissa on mainoslentokoneita, jotka hinaavat valaistua kylttiä perässään.

• Satelliitit: Tasaisella nopeudella liikkuvia, usein vilkkuvia valopisteitä, jotka katoavat joutuessaan Maan varjoon yleensä korkealla taivaalla. Maahan syöksyvä satelliitti näyttää joskus jopa kipinätulipyrstöiseltä sikarimaiselta avaruusalukselta.

• Ilmapallot: Pyöreitä esineitä, jotka voivat ajautua tuulen mukana hyvinkin kauas. On mainospalloja, säähavaintopalloja ja ilmalaivoja.

• Rakettilaukaisut: Suomessa nähtiin 1970-luvun alussa lukuisia ns. Pudasjärven ufoja. Osa näistä on voinut olla neuvostoliittolaisten rakettien laukaisuja Plesetskistä. Rakettilaukaisut näyttävät pyöriviltä valopalloilta tai sikarin muotoisilta esineiltä, joiden päässä on valopallo. Monesti erästä rakettilaukaisun vaihetta kuvataan maneettia muistuttavaksi. Ruotsista Kiirunasta on laukaistu yläilmakehään bariumpilviä, jotka ovat hehkuneet ”ufomaisesti”. Niitä voi nähdä Suomenkin Lapissa sopivalla säällä.

• Kangastukset: Jäällä, vesillä tai autiomailla havaitaan sopivissa oloissa kangastuksia, jotka ovat vääristyneitä väärin päin olevia esimerkiksi saaren kuvia horisontin lähellä.

• Virvatulet: Suoalueilla on joskus virvatulia, jotka hyppelehtivät maan pinnan lähellä.

• Maavalot: Maavalot voivat näyttää ilmassa liikkuvalta valopallolta. Ne ovat luonnollisiksi oletettuja valoilmiöitä, joita kuitenkaan nykytiede ei kattavasti selitä.

• Bioluminesenssi eli eliöiden biologinen valontuotanto: Esimerkiksi eräät pimeässä lentävät valoilmiöt ovat paljastuneet tornipöllöiksi, joiden rintapuoli hohtaa.[1]

• Pallosalamat

• Kepposet: Joskus ihmiset järjestävät erilaisia kepposia, esim. ilmapalloon kiinnitetty taskulamppu näyttää ufolta. Laserosoittimen valokiila pilvessä.

Katso myös

Ufoaaltoja

• Ufoaalto
• Aaveraketit
• Pudasjärven ufot

Ufotutkimusta

• Ufologia
• Project Blue Book
• Condonin raportti
• J. Allen Hynek

Ufotapauksia

• Kenneth Arnold
• Roswellin tapaus
• Flatwoodsin hirviö
• Imjärven ufotapaus
• Cashin–Landrumin ufotapaus
• Betty ja Barney Hill
• Phoenixin valot
• Hessdalenin valot
• Thomas Mantell

Luonnollisia selityksiä

• Raketti-ilmiö

Muuta

• Antigravitaatio
• Biefeld-Brownin ilmiö
• Nikola Tesla
• Ufouskonto
• Natsiufot
• Vesisäihky

Lähteet

• Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7. Teoksen verkkoversio.
• Kuure, Kari ym.: Katoavatko ufot? Ufoilmiön kriittistä tarkastelua. Ursan julkaisuja 48. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1993. ISBN 951-9269-67-3.
• Kyröläinen, Juhani & Teerikorpi, Pekka: Ufojen arvoitus. Ursan julkaisuja 14. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1980. ISBN 951-9269-11-8.
• Rehn, K. Gösta: UFO - Uusinta tietoa lentävistä lautasista. Otava, 1970.

Kirjallisuutta

Ufologista kirjallisuutta

Suomalaisia ufokirjoja

• Uforaportti: Ufotutkimuksen vuosikirja 2005, toim. Tapani Koivula, ISBN 952-99618-0-4
• Tapani Kuningas: Ufoja Suomen taivaalla. Kirjayhtymä, 1970.
• Tapani Kuningas, Teuvo E. Laitinen ja Markku Löfman: 100 ufoa Suomessa. Kirjayhtymä, 1994.
• Tapani Koivula: Ufojen kosminen viesti. WSOY, 1988. ISBN 951-0-15079-7.

Ulkomaalaisia ufokirjoja

• J. Allen Hynek, Ufot toden rajamailla, WSOY 1973
• K. Gösta Rehn: UFO - Uusinta tietoa lentävistä lautasista, Otava 1970
• K. Gösta Rehn, Ufoja näkyvissä , Tammi 1973
• Frank Edwards: Lentävät lautaset
• Charles Bowen: Humanoidit ei pidä paikkaa

Skeptistä kirjallisuutta

• Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7. Teoksen verkkoversio.
• Kuure, Kari ym.: Katoavatko ufot? Ufoilmiön kriittistä tarkastelua. Ursan julkaisuja 48. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1993. ISBN 951-9269-67-3.
• Kyröläinen, Juhani & Teerikorpi, Pekka: Ufojen arvoitus. Ursan julkaisuja 14. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1980. ISBN 951-9269-11-8.
• Selin, Risto & Ollikainen, Marketta & Salmi, Ilpo V. (toim.): Paholaisen asianajajan paluu: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 63. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1997. ISBN 951-9269-88-6.
• Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

• Jaakko Närvän ufoesitelmä
• Täydellisempi ufoesitelmä
• [2] viimeisimmät uforaportit avattiin julkisuudessa
• Suomen Ufotutkijat ry.
• UFO-Finland ry.
• YLE Elävä arkisto - Aikamme uskomuksia
• Uforaportteihin liittyvä fysikaalinen todistusaineisto
• Jaakko Närvä: Ufot – yhtä totta kuin keijut? Skeptikko 2/2009.