Ero sivun ”Kettu ja pihlajanmarjat” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: ar:الثعلب والعنب |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 8: | Rivi 8: | ||
== Katso myös == |
== Katso myös == |
||
* [[Kognitiivinen dissonanssi]] |
* [[Kognitiivinen dissonanssi]] |
||
== Aiheesta muualla == |
|||
* [http://lotta.yle.fi/rsweb2.nsf/sivut/viikon_kysymys_arkisto?opendocument&pageid=Content132810982EB Miksi kettu sanoo pihlajanmarjoja happamiksi?] |
|||
{{tynkä/Kirjallisuus}} |
{{tynkä/Kirjallisuus}} |
Versio 29. syyskuuta 2010 kello 15.18
Kettu ja pihlajanmarjat on Aisopoksen saduista tunnetuimpia. Sadusta on lähtöisin ilmaisu ”happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista”.
Tarina on seuraava: Kettu löysi pihlajapuun, ja halusi syödä marjoja. Hän yritti napata niitä puusta, mutta ne ovat liian korkealla. Jonkin aikaa turhaan yritettyään kettu totesi: ”Ne ovat kuitenkin happamia”, ja lähti murheissaan pois. Tarinan opetus on, että ihmiset tapaavat haukkua sellaisia asioita, joita he eivät saa.
Suomessa tarina kertoo pihlajasta, jonka marjat ovat joka tapauksessa happaman makuisia, mutta tarinan alkuperäinen versio kertoi makeista viinirypäleistä. Useimmissa länsimaisissa käännöksissä puhutaan happamista marjoista, mutta alkuperäisessä sadussa tarkoitetaan raakoja tai kypsymättömiä marjoja.