Ero sivun ”Kampakeraaminen kulttuuri” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
LucienBOT (keskustelu | muokkaukset)
Merkkaus: toistuva merkki
Rivi 5: Rivi 5:
Kampakeramiikka edustaa muun muassa Suomen ensimmäistä [[keramiikka]]a. Nimensä kulttuuripiiri on saanut kampaleimoin koristelluista 40–50 litran vetoisista kaarevapohjaisista [[keramiikka|keraamisista]] astioista.
Kampakeramiikka edustaa muun muassa Suomen ensimmäistä [[keramiikka]]a. Nimensä kulttuuripiiri on saanut kampaleimoin koristelluista 40–50 litran vetoisista kaarevapohjaisista [[keramiikka|keraamisista]] astioista.


Kampakeraamisen kulttuurin esineistön esiintymisalueen rajat ovat suurin piirtein seuraavat: lännessä Kalixjoki [[Ruotsi]]ssa ja [[Pohjanlahti]], pohjoisessa [[Norja]]n [[Ruija]], etelässä [[Veiksel]]joki (Wisla, [[Puola]]) ja [[Baltian maat|Baltia]]. Idässä Luoteis-[[Venäjä]]n kampakeramiikka yhtyy liukuen aina [[Ural (vuoristo)|Uralvuorille]] ulottuvaan keramiikkatyylien jatkumoon.<ref name="Museovirasto">[http://www.nba.fi/fi/skm_opetus_esihist_kivik5 Museovirasto]</ref>
Kampakeraamisen kulttuurin esineistön esiintymisalueen rajat ovat suurin piirtein seuraavat: lännessä Kalixjoki [[Ruotsi]]ssa ja [[Pohjanlahti]], pohjoisessa [[Norja]]n [[Ruija]], etelässä [[Veiksel]]joki (Wisla, [[Puola]]) ja [[Baltian maat|Baltia]]. Idässä Luoteis-[[Venäjä]]n kampakeramiikka yhtyy liukuen aina [[Ural (vuoristo)|Uralvuorille]] ulottuvaan keramiikkatyylien jatkumoon.<ref name="Museovirasffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffffto">[http://www.nba.fi/fi/skm_opetus_esihist_kivik5 Museovirasto]</ref>
Suomessa kampakeramiikkaa edeltävät esikeraamiset [[Suomusjärven kulttuuri|Suomusjärven]] ja [[Kundan kulttuuri]]t. Kampakeraamista traditiota jatkaa [[Kiukaisten kulttuuri]], joka sai uusia vaikutteita vasarakirveskulttuurista eli [[nuorakeramiikka|nuorakeramiikasta]].
Suomessa kampakeramiikkaa edeltävät esikeraamiset [[Suomusjärven kulttuuri|Suomusjärven]] ja [[Kundan kulttuuri]]t. Kampakeraamista traditiota jatkaa [[Kiukaisten kulttuuri]], joka sai uusia vaikutteita vasarakirveskulttuurista edddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddli [[nuorakeramiikka|nuorakeramiikasta]].


=== Esineistö ja elintavat ===
=== Esineistö ja elintavat ===

Versio 28. syyskuuta 2010 kello 19.07

Kampakeraaminen kulttuuri oli koilliseurooppalainen kivikautinen kulttuuripiiri, jonka löydöt ajoittuvat noin vuosille 5000–2000 eaa. Kampakeraaminen kulttuuripiiri jakautui useisiin erillisiin kulttuureihin. Suomen ja Itä-Karjalan alueilla esiintyy omia kampakeraamisia kulttuurejaan, jotka ovat tämän artikkelin pääasiallinen aihe.

Suomen kampakeraamiset kulttuurit

Kampakeramiikka edustaa muun muassa Suomen ensimmäistä keramiikkaa. Nimensä kulttuuripiiri on saanut kampaleimoin koristelluista 40–50 litran vetoisista kaarevapohjaisista keraamisista astioista.

Kampakeraamisen kulttuurin esineistön esiintymisalueen rajat ovat suurin piirtein seuraavat: lännessä Kalixjoki Ruotsissa ja Pohjanlahti, pohjoisessa Norjan Ruija, etelässä Veikseljoki (Wisla, Puola) ja Baltia. Idässä Luoteis-Venäjän kampakeramiikka yhtyy liukuen aina Uralvuorille ulottuvaan keramiikkatyylien jatkumoon.[1]

Suomessa kampakeramiikkaa edeltävät esikeraamiset Suomusjärven ja Kundan kulttuurit. Kampakeraamista traditiota jatkaa Kiukaisten kulttuuri, joka sai uusia vaikutteita vasarakirveskulttuurista edddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddli nuorakeramiikasta.

Esineistö ja elintavat

On oletettu, että kampakeraamisen kulttuurin väestö 5200–2000 eaa. on ollut mahdollisesti kieleltään suomalais-ugrilaisia, koska alue on suurin piirtein sama kuin myöhemmin näitä kieliä puhuneiden kansojen.[2] Kulttuuripiirin muodostumiseen ei kuitenkaan näytä liittyneen suuria kansainvaelluksia, vaan keramiikkaa alkoi esiintyä ilman muussa esineistössä, elinkeinoissa tai yhteiskuntarakenteessa todettavia muutoksia.

Kampakeraamiset väestöt hautasivat kuolleensa punamullan kera. Kulttuurin aikana alettiin vainajan mukaan laittaa runsaasti esineitä kuten piikärkiä ja meripihkakoruja. Länsi-Suomesta (Jäkärlän ryhmä) löytyy kampakeraamisen kulttuurin asuinpaikkojen läheisyydestä, samoilla alueilla, hiekkakivilaatoin reunustettuja hautoja ja hautoja, joissa on hiekkakivipääty. Uusimman tutkimuksen mukaan nämä haudat ajoittuvat vasta esiroomalaiseen rautakauteen.

Sädekiviliuskeesta työstettiin kirveitä ja talttoja. Kvartsista valmistettiin nuolenpäitä. Piikivi oli peräisin nykyisen Venäjän Valdaivuorilta. Tikareissa ja koruissa käytettiin muun muassa Kölivuorten punaliusketta ja Äänisen viherliusketta. Meripihka oli peräisin todennäköisesti nykyisestä Liettuasta.

Kampakeraamiselta ajalta on peräisin esimerkiksi osa Suomen kalliomaalauksista. Kulttuuriin löytöihin kuuluu lisäksi pieniä savisia ihmishahmoja, esimerkiksi Vantaan Jokiniemen idoli, joka on noin 5 000 vuotta vanha. [3]

Jotkut kielitieteilijät ja arkeologit olettavat, että kampakeramiikan esiintymisalue vastaa suurin piirtein varhaiskantasuomea puhuvan väestön asuinaluetta.[4]

Kampakeraamiset saviastiat

Saven sideaineeksi käytettiin hiekkaa, kvartsi- tai maasälpämurskaa, asbestia, palanutta luuta, kalkkikivirouhetta, simpukankuorta, höyheniä tai kasvien osia. Sekoitussuhteet vaihtelivat eri kulttuurivaiheissa ja ryhmissä. Astiat valmistettiin kiertämällä savivöitä päälletysten spiraaliksi. Koristeluun käytettiin hammastettua lyhytpiikkistä "kampaleimasinta". Näitä puisia, luisia tai kivisiä leimasimia on ollut eripituisia ja levyisiä. Kuviointiin on käytetty myös muita painantavälineitä kutet ruokoja, kierrenuoria, korsia sekä kalan ja linnun nikamia. On myös yksinkertaisesti viilletty suoria viivoja terävillä välineillä geometriseksi kuvioinniksi. Kuviot muodostivat astian pintaan vaakasuoria vyöhykkeitä. Kuvion muotoa käytetään apuna ajoittamisessa. Leimakuvion lisäksi joinakin aikoina tyypillistä pintakuvioitusta ovat kuoppapainanteet, joiden uskotaan lisänneen astian kestävyyttä sitä poltettaessa. Valmiit astiat poltettiin avotulella noin 400°C:ssa.

Jaottelu

Suomen löydöt on jaettu perinteisesti Aarne Äyräpään (1930) mukaan seuraaviin tyylisuuntiin, mutta varsinkin rannikkoseutujen ulkopuolella tämä jaottelu tuottaa vaikeuksia:

  • varhaiskampakeramiikka, Ka I, tunnetaan myös Sperrings-keramiikkana, noin 4200–3300 eaa.:
    • Suomi, Itä-Karjala ja Ruotsin Länsipohja
    • ei suoranaisia esikuvia muualta
    • varsinaiset kampaleimat harvinaisia, merkkejä mustasta ja punaisesta väristä joissakin sirpaleissa
  • tyypillinen kampakeramiiikka, Ka II, noin 3300–2800 eaa.
  • myöhäiskampakeramiikka, Ka III, noin 2800–2000 eaa.
    • koristelultaan köyhempää kampakeramiikkaa
  • jotkut asiantuntijat pitävät Pyheensillan keramiikkaa (2400–2000 eaa.) omana tyylivaiheenaan, Ka IV (nimi: Mynämäen Pyheensilta)

Kukin tyylilajeista I–III jaetaan vielä nuorempaan ja vanhempaan muotoon, esimerkiksi Ka I:1 ja Ka I:2. Tämä Äyräpään ajoitus perustuu rannansiirtymiskronologiaan. Nykyään käytetyllä radiohiiliajoituksella saadaan esimerkiksi Karjalankannaksen kampakeraamiikan sirpaleille kalibroiduksi kokonaisikä-intervalliksi vuodet 5600–2300 eaa. [5]

Kampakeramiikan sisällä on useita omaleimaisia ryhmiä, esimerkiksi:

  • Säräisniemi 1 (Sär 1), ensimmäinen löytöpaikka Vaalan Säräisniemen Nimisjärvi
    • vanhemman varhaiskampakeramiikan aikalainen Pohjois-Suomessa
    • vaihtelevimmat leimasinkuviot, kuoppapainanteet järjestelmällisinä kuvioina
    • usein mustiksi tai punaisiksi maalattuja
    • napapiirin pohjoispuolella keramiikan valmistus taantuu ja loppuu kokonaan noin 3500 eaa.

Lisäksi erotetaan muun muassa Uskelan, Sipilänhaan ja Jäkärlän keramiikat omiksi ryhmikseen sekä asbestikeramiikka muunnelmineen, joita ovat muun muassa Kierikin, Pöljän ja Jysmän keramiikka.

Varhaiskampakeramiikan nimi 'Sperrings-keramiikka' tai jopa "Sperrings culture" juontuu ensimmäisen löytöpaikkansa Espoon Peringin ruotsinkielisestä nimestä Sperrings.

Kieli

Yleisesti omaksutun käsityksen mukaan varhaisen tai viimeistään tyypillisen kampakeramiikan kulttuuri puhui suomalais-ugrilaista kieltä, joka levisi kulttuurin mukana.[2] Tästä asiasta on vallinnut melko laaja tieteidenvälinen yksimielisyys 1980- ja 1990-luvuilla. Kielitieteilijä Petri Kallio on kuitenkin äskettäin esittänyt, että suomalais-ugrilainen kantakieli olisi kampakeramiikkaa selvästi myöhäisempi ilmiö.[6] Fennougristi Jaakko Häkkinen on äskettäin esittänyt lisää perusteluja jotka tukevat Kallion näkemystä; Häkkisen mukaan kampakeraaminen kulttuuri on liian varhainen voidakseen liittyä uralilaisen kielen leviämiseen.[7]

Myös arkeologian puolella on kritisoitu usein esiintynyttä käsitystä, jonka mukaan arkeologisia kulttuureita voi pitää kielialueiden tai etnisten ryhmien heijastumina [8]. Toisaalta eräät arkeologit lähtevät yhä tulkinnoissaan siitä oletuksesta, että kielihistoriallisesti rekonstruoidut kielelliset virtaukset ovat olleet yhteydessä arkeologisesti havaittaviin väestö- ja kulttuurivirtauksiin.[9]

Lähteet

Yleiset lähteet

Viitteet

  1. Museovirasto
  2. a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Museovirasto ei löytynyt
  3. Museovirasto: http://www.nba.fi/fi/arkeologia
  4. Museovirasto: http://www.nba.fi/fi/skm_opetus_esihist_tulost_1
  5. Geochronometria Vol. 23, pp 93–99, 2004
  6. Kallio, Petri 2006: Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa. - Virittäjä 1/2006. http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_2.pdf
  7. Häkkinen, Jaakko 2009: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 92. http://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf
  8. esimerkiksi Trigger, Bruce 1994: Ethnicity - An Appropriate Concept for Archaeology? Fennoscandia archaeologica XI, s.100 - 103.
  9. Ch.Carpelán kokoelmassa "Pohjan poluilla" s.250.