Ero sivun ”Maa” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
OM (keskustelu | muokkaukset) p f |
|||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
| ratanopeus=29,8 <ref name="ursa" /> |
| ratanopeus=29,8 <ref name="ursa" /> |
||
| inklinaatio=0° |
| inklinaatio=0° |
||
| eli radan kaltevuus 7 |
| eli radan kaltevuus 7,25° auringon päiväntasaajaa vastaan |
||
| kuut=1 |
| kuut=1 |
||
| halkaisija = 12 756,280<ref name=MAOL>Raimo Seppänen, Matti Kervinen, Irma Parkkila, Lea Karkela, Pekka Meriläinen: Maol - Taulukot, s. 112. Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry ja Otava 2005. ISBN 951-1-20607-9</ref><!-- lähteessä ilmoitettu säde kerrottu kahdella --> |
| halkaisija = 12 756,280<ref name=MAOL>Raimo Seppänen, Matti Kervinen, Irma Parkkila, Lea Karkela, Pekka Meriläinen: Maol - Taulukot, s. 112. Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry ja Otava 2005. ISBN 951-1-20607-9</ref><!-- lähteessä ilmoitettu säde kerrottu kahdella --> |
||
| Rivi 30: | Rivi 30: | ||
| pyörähdysaika= 23 h 56 min 4,1 s <ref name="ursa" /> |
| pyörähdysaika= 23 h 56 min 4,1 s <ref name="ursa" /> |
||
| pyörimisnopeus päiväntasaajalla 465,11 |
| pyörimisnopeus päiväntasaajalla 465,11 |
||
| akseli=23,44 |
| akseli=23,44°<ref name="ursa" /> |
||
| albedo=0 |
| albedo=0,367 |
||
| pakonopeus=11,19<ref name=MAOL /> |
| pakonopeus=11,19<ref name=MAOL /> |
||
| pinta-ala = 510 100 000<ref>Otavan iso Fokus, 4. osa (Kr-Mn), art. Maa, Otava 1973, ISBN 951-1-01070-0</ref> |
| pinta-ala = 510 100 000<ref>Otavan iso Fokus, 4. osa (Kr-Mn), art. Maa, Otava 1973, ISBN 951-1-01070-0</ref> |
||
| Rivi 39: | Rivi 39: | ||
| keskilämpö=287 K eli noin 14 °C |
| keskilämpö=287 K eli noin 14 °C |
||
| ylinlämpö=331 K |
| ylinlämpö=331 K |
||
| teoreettinen lämpötila noin |
| teoreettinen lämpötila noin −20 °C |
||
| kasvihuone-ilmiö 45 C |
| kasvihuone-ilmiö 45 °C |
||
| paine=1 [[baari|bar]] |
| paine=1 [[baari|bar]] |
||
| alkuaineet=[[typpi|typpeä]]<br />[[happi|happea]]<br />[[argon]]ia<br />[[hiilidioksidi]]a<br />[[vesi]]höyryä |
| alkuaineet=[[typpi|typpeä]]<br />[[happi|happea]]<br />[[argon]]ia<br />[[hiilidioksidi]]a<br />[[vesi]]höyryä |
||
| prosentit=78 %<br />21 %<br />1 %<br />0,038 %<br />0 |
| prosentit=78 %<br />21 %<br />1 %<br />0,038 %<br />0,2 %<ref name="gaia">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lifesciences.napier.ac.uk/teaching/Env/Gaia.html| Nimeke = Enviroment - Gaia| Tekijä = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 17.6.2009 | Kieli = {{en}}}}</ref> |
||
}} |
}} |
||
<!-- Miksi kuvan alle on kirjotettu "Löytäminen"? --> |
<!-- Miksi kuvan alle on kirjotettu "Löytäminen"? --> |
||
Versio 27. syyskuuta 2010 kello 00.53
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Johdantoa tasapainotettava: painottuu liikaa pyörimisliikkeen yksityiskohtiin |
| Maa | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Kiertoradan ominaisuudet | |
| Keskietäisyys Auringosta |
149 597 870 [1] km 1 AU |
| Eksentrisyys | 0,01671022 |
| Kiertoaika Auringon ympäri | 365,256 363 004 päivää[2] |
| Keskiratanopeus | 29,8 [1] km/s |
| Inklinaatio | 0° |
| Kuiden lukumäärä | 1 |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Päiväntasaajan halkaisija | 12 756,280[3] km |
| Pinta-ala | 510 100 000[4] km2 |
| Massa |
5,9737×1024 kg 1 Maan massaa |
| Keskitiheys | 5,517[3] g/cm3 |
| Putoamiskiihtyvyys pinnalla | 9,80665[5] m/s2 |
| Pyörähdysaika | 23 h 56 min 4,1 s [1] |
| Akselin kaltevuus | 23,44°[1] |
| Albedo | 0,367 |
| Pakonopeus | 11,19[3] km/s |
| Pinnan lämpötila |
alin: 185 K keski: 287 K eli noin 14 °C ylin: 331 K |
| Kaasukehän ominaisuudet | |
| Kaasunpaine | 1 bar |
| Koostumus | |
| typpeä happea argonia hiilidioksidia vesihöyryä |
78 % 21 % 1 % 0,038 % 0,2 %[6] |
Maa eli maapallo tai Tellus (symboli 
) on aurinkokunnan kolmas planeetta Auringosta lukien. Maan keskietäisyys Auringosta on noin 149,6 miljoonaa kilometriä, joka määritelmän mukaisesti on yksi Astronominen yksikkö. Maan ikä on noin 4,5 miljardia vuotta.
Maapallo on maailmankaikkeuden ainoa planeetta, jolla tiedetään olevan elämää. Maapallolla elää yli 400 000 kasvilajia ja jopa 30–100 miljoonaa eläinlajia.[7]Ihmisiä maapallolla elää noin 6,8 miljardia henkeä, ks. tarkemmin väkiluku.
Maa on niin sanottu kiviplaneetta, jolla on metalleista muodostunut ydin, kiviaineksesta muodostunut sula vaippa sekä kiinteä kuori. Maalla on myös ilmakehä, ja se on ainut aurinkokunnan planeetta, jolla esiintyy nestemäistä vettä.
Maan kiertoaika Auringon ympäri ympäröivien tähtien suhteen eli sideerinen vuosi on 365,2564 vuorokautta (365 vuorokautta, 6 tuntia, 9 minuuttia ja 9,76 sekuntia)[3][2]. Maan pyörähdysaika oman akselinsa ympäri on yksi tähtivuorokausi eli 23 tuntia 56 minuuttia ja 4,1 sekuntia. Koska Maa ehtii jo yhden vuorokauden aikana kulkea jonkin matkaa pitkin kaarevaa rataa, kestää kuitenkin noin 4 minuuttia kauemmin, ennen kuin sama maapallon pituuspiiri on kääntyneenä kohti Aurinkoa, eli aurinkovuorokausi on tämän verran pitempi kuin tähtivuorokausi ja tunnin alkuperäisen määritelmän mukaan tasan 24 tuntia. Maapallon pyörimisen hidastuessa vuorokausi pitenee jatkuvasti, ja siinä esiintyy myös millisekunnin suuruusluokkaa olevia epäsäännöllisyyksiä.
Maalla on yksi kiertolainen, Kuu. Se on emoplaneettaansa verrattuna suhteellisesti suurempi kuin yksikään toinen aurinkokunnan kuu. Maan kiertorata Auringon ympäri ei ole täysin ympyrämäinen, vaan likimain ellipsi, jonka toisessa polttopisteessä on Aurinko.[8] Maa on lähinnä Aurinkoa, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi, ja vastaavasti kauimpana, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on kesä. Vuodenaikojen vaihtelu johtuu akselikallistumasta, eli siitä, että maan akseli on 23,44 astetta kallellaan ratatason normaaliin nähden. Maan akseli on sen napojen kautta kulkevaksi kuviteltu suora. Tällä hetkellä akseli osoittaa lähelle Pohjantähteä. Auringon ja Kuun vaikutuksesta akseli kuitenkin kiertyy hitaasti, ja esimerkiksi 12 000 vuoden kuluttua pohjoinen taivaannapa sijaitsee Vegan lähistöllä. Ilmiötä kutsutaan prekessioksi. Täyteen prekessiokierrokseen kuluu 25 725 vuotta[9].
Teoria maan synnystä
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tässä puhutaan faktana asioista joista on jos minkälaisia teorioita. Tämä vain yksi niistä. Osan sisällön voi esittää yhtenä vaihtoehtona, mutta silloinkin on oltava lähteitä. Tällaisena kappale on varsin ad hoc. |
Maapallo syntyi samoihin aikoihin muiden planeettojen ja Auringon kanssa. Maapallon arvellaan syntyneen noin 4,6 miljardia vuotta sitten, jolloin läheinen tähti räjähti. Räjähdyksen jälkeen kaasu ja pöly alkoi tiivistyä nykyisen aurinkokunnan kohdalla, keskelle tiivistyi eniten ainetta ja muualle hieman vähemmän. Keskelle syntyi Aurinko.
Maa oli aiemmin asteroidipommituksen kohteena, eli asteroideja törmäsi maapallolle hyvin paljon. Asteroidien syynä arvellaan olevat Saturnuksen renkaat jotka olivat siihen aikaan isompia kuin nykyään. Asteroidit toivat maapallolle lämpöä ja energiaa ja nostivat Maan lämpötilaa. Asteroiditörmäykset kuitenkin lakkasivat, jolloin Maan lämpötila alkoi laskea ja Maan pinta alkoi kerrostua ja jähmettyä, raskaimmat alkuaineet painuivat pohjalle ja keveimmät aineet nousivat pinnalle. Maahan syntyi näin litosfääri.
Maan aktiivinen tulivuoritoiminta vapautti runsaasti kaasuja, suurimmaksi osaksi kuitenkin hiilidioksidia ja vesihöyryä. Maalle syntyi kaasukehä, jonka Maa pystyi pitämään itsellään vetovoiman ansiosta. Kaasukehän ansiosta Maan lämpötilat alkoivat tasaantua. Kaasukehä sisälsi myös typpeä, vetyä, ammoniakkia ja metaania.
Maapallon hydrosfäärin synnystä ei ole yksimielisyyttä. Maapallon veden arvellaan olevan peräisin komeetoista. Maapallon alkuaikoina olisi Maahan törmännyt suuri komeetta, joka sisälsi runsaasti vesijäätä. Jää kaasuuntui suoraan kiinteästä olomuodosta eli sublimoitui, minkä jälkeen se vähitellen tiivistyi vedeksi ja satoi Maahan. Maapallon hydrosfäärin synnystä ei kuitenkaan olla aivan yksimielisiä.
Noin 3 miljardia vuotta sitten meriin syntyi alkeellista elämää, ja jotkin eliöt olivat yhteyttämiskykyisiä. Meri oli otollinen elämän muodostumiselle, sillä Auringon ultraviolettisäteily ei päässyt sinne. Eliöt tuottivat sivutuotteenaan happea, joka mahdollisti kehittyneemmän elämän syntymisen mm. maanpinnalle. Salamoinnin vaikutuksesta Maahan syntyi otsonia, joka muodosti välttämättömän otsonikerroksen. Maalle syntyi atmosfääri, mutta sen hapen pitoisuus on vaihdellut historian saatossa 10 % ja 30 % välillä.
Maan vesivaippa, ilmakehä, ilmasto ja sää
- Pääartikkelit: Maan ilmakehä ja Hydrosfääri
Maa on ainoa aurinkokunnan planeetta, jonka pinnalla on nestemäistä vettä; se peittää noin 71 % koko pallon pinnasta. Tästä se onkin saanut kutsumanimen "sininen planeetta". Maapallon kuivan maan pinta-ala onkin lähes täsmälleen sama kuin puolet pienemmän Marsin koko ala.
Maan ilmakehä koostuu pääasiassa typestä (78 %) ja hapesta (21 %). Ihmiselämän kannalta tärkeää on, että hiilidioksidia ilmassa on alle yksi prosentti. Planeetan ja ilmakehän paksuuksien suhde on samaa luokkaa kuin omenan ja sen kuoren. Pinnalta katsottuna ilmakehän näkyvin ominaisuus on sen sinisyys, joka syntyy, kun valo siroaa kaasumolekyyleistä (Rayleigh-sironta). Valon spektrin sinisen pään aallonpituudet siroavat eniten. Ilman sirontaa taivas näyttäisi mustalta. Samasta ilmiöstä johtuen Aurinko näyttää keltaiselta tai punaiselta riippuen valon ilmakehässä kulkeman matkan pituudesta. Ilmakehä päästää lävitseen vain osan Auringon säteilystä, ja esimerkiksi haitallinen ultraviolettisäteily kilpistyy suurelta osin monen kymmenen kilometrin korkeudella sijaitsevaan otsonikerrokseen.
Maa on tällä hetkellä ainoa planeetta maailmankaikkeudessa, jolla varmasti tiedetään olevan elämää. Tämänkaltaisen elämän esiintymisen mahdollistavat mm. nestemäinen vesi ja Auringon jatkuva valoenergiavirta. Ilmakehässä oleva suurehko happimäärä sen sijaan on Maan kasviston aikaansaama ja on taas eläinten, myös ihmisten, elinehto.
Merissä tapahtuvalla termohaliinikierrolla ja sen häiriöillä on oma osansa jääkausien synnyssä, vaikka niiden pääsyy onkin mannerliikunnat ja maan akselikallistuman vaihtelut.
Maan ilmasto vaihtelee huomattavasti eri paikoissa, ja niin syntyneet ilmastovyöhykkeet luovat osaltaan erilaisia biomeja, kasvillisuusvyöhykkeitä. Aurinko ylläpitää Ilmakehän kiertoliikettä, joka puolestaan pyrkii fysiikan lakien mukaisesti tasoittamaan lämpöeroja tropiikin ja napa-alueiden välillä. Suomen säähän vaikuttavat polaaririntaman syklonit (matalapaineet) ovat suuren luokan lämpöpumppuja, jotka kuljettavat pohjoiseen lauhaa ilmaa ja vetävät perässään kylmän arktisen ilman etelään.
Maan kuori ja vaippa
Maan kiinteä kuorikerros koostuu paristakymmenestä mannerlaatasta, jotka kelluvat vaippaa raskaamman kiviaineksen päällä. Laatat liikkuvat alituisesti toistensa suhteen, aiheuttaen maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa, lähinnä laattojen reunoilla, jossa ne törmäävät tai työntyvät toisensa alle. Toisaalta uutta laattamateriaalia eli merenpohjaa muodostuu valtamerten keskellä, kuten Islannissa, jossa kiviainesta työntyy esiin Maan vaipasta. Laattaliikkeen energianlähde on radioaktiivinen hajoaminen.
Maan sisäinen koostumus on meille elintärkeä. Planeetalla on nimittäin jatkuvan radioaktiivisen hajoamisen ansiosta sula rauta-nikkeli-ydin, joka saa aikaan voimakkaan magneettikentän, mikä suojaa elämää vaaralliselta säteilyltä sekä Auringosta tulevalta suurienergiseltä hiukkaspommitukselta. Lähellä napa-alueita hiukkaspommitus voidaan nähdä paljain silmin öiseen aikaan värikkäinä revontulina. Magneettikentän vangitsemat Auringosta tulevat hiukkaset koostavat van Allenin vyöhykkeet.
Maan magneettikenttä, jonka voimakkuus on 25–5 mikroteslaa, heikkenee aika ajoin ja vaihtaa napaisuuttaan. Sama napaisuus kestää yleensä satojatuhansia vuosia.
Maa voidaan jakaa kerroksiin, pinnalta keskipisteeseen, koostumuksen perusteella (kemiallinen jako) ja mekaanisten ominaisuuksien (aineen olomuoto, mekaaninen toiminta) mukaan.
- Kemiallinen: kuori, vaippa, ydin
- Mekaaninen: litosfääri, astenosfääri, mesosfääri, ydin
Maan ympärysmitta on noin 40 000 km ja säde hieman alle 6 400 km.
Maan ytimen tutkiminen
Porauksilla on päästy kymmenen kilometrin syvyyteen maankuoren sisälle, mutta Maan vaippa kuoren alla on yhä koskematon. Epäsuoraa tietoa Maan sisäosista saadaan tutkimalla maanjäristysten ja ydinräjäytysten yhteydessä syntyviä seismisiä aaltoja. Uusimpina keinoina ovat nousseet esiin maan sisällä olevien uraanin, toriumin ja kalium-40:n radioaktiivisessa hajoamisessa syntyvien neutriinojen havaitseminen ja keinotekoisella neutriinosuihkulla luotaaminen.
Maan radasta ja pyörimisestä
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Maapallon radan elliptisyys ja muut rata-arvot vaihtelevat jonkin verran kymmenien tuhansien vuosien kuluessa. Muutokset johtuvat muiden aurinkokunnan planeettojen heikoista vetovoimavaikutuksesta. Maapallon akseli tekee 25 725 vuoden jaksossa[10] vaappuvan hyrrän tapaista prekessioliikettä. Se kuten nutaatio ovat etupäässä muiden taivaankappaleiden aiheuttamia häiriöitä. Lisäksi pohjoisnapa siirtyy lyhyemmällä, parinkymmenen vuoden luokkaa olevalla jaksolla epäsäännöllisesti muutaman kymmenen metriä ympyrämäisesti. Ilmiötä kutsutaan napavariaatioksi. Maapallon pyöriminen hidastuu pääasiassa Kuun vetovoiman aiheuttaman vuorovesi-ilmiön vuoksi keskimäärin 1,6 millisekuntia vuosisadassa, mutta muiden syiden kuten tuulten, maanjäristyksten ja mannerliikuntojen vuoksi tämä hidastuminen ei ole tasaista.[11] Korallitutkimusten mukaan 370 miljoonaa vuotta sitten Maan pyörähdysaika oli 22,7 tuntia. Noin 600 miljoonaa vuotta sitten kambrikauden lähestyessä alkuaan Maan vuorokausi oli 21h, ja vuodessa siis 423 vuorokautta. Eräs arvio väittää Maan pyörähtäneen synnyttyään noin 4 600 miljoonaa vuotta sitten kierroksen kuudessa tunnissa, toinen 14 tunnissa.
Maailmankartta
Maailmankartta on kartta maapallon pinnasta. Maasta on kuitenkin mahdotonta saada täysin todenmukaista karttaa tasaiselle pinnalle. Ainoa oikea kartta on karttapallossa. Maapallosta on olemassa erilaisia karttaprojektioita. Esimerkiksi Petersin sovelletussa projektiossa alueiden ja valtioiden pinta-alat ovat oikeat toisiinsa verrattuna, mutta muodot ovat vääristyneet. Mercatorin oikeakulmaisessa karttaprojektiossa muodot ovat oikeat, mutta päiväntasaajalla sijaitsevat valtiot ovat liian pieniä ja pohjoisessa ja etelässä sijaitsevat liian suuria. Yhdistämällä erilaisia projektioita virheitä saadaan pienennettyä.
Topografinen maailmankartta
Valitse haluamasi karttaruutu suurennettavaksi
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| 30 asteen ruudukko, 1800x1800 kuvapistettä maksimisuurennos | |||||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
| 90 asteen ruudukko, 1800x1800 kuvapistettä maksimisuurennos | |||
Katso myös
Viitteet
- ↑ a b c d URSA: Ursan tiedot Maasta ursa.fi. Viitattu 16.6.2009.
- ↑ a b Useful Constants hpiers.obspm.fr. Viitattu 17.6.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Raimo Seppänen, Matti Kervinen, Irma Parkkila, Lea Karkela, Pekka Meriläinen: Maol - Taulukot, s. 112. Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry ja Otava 2005. ISBN 951-1-20607-9
- ↑ Otavan iso Fokus, 4. osa (Kr-Mn), art. Maa, Otava 1973, ISBN 951-1-01070-0
- ↑ SI-järjestelmän mukainen normaaliputoamiskiihtyvyys Maan pinnalla, s. 29.
- ↑ Enviroment - Gaia lifesciences.napier.ac.uk. Viitattu 17.6.2009. (englanniksi)
- ↑ Heikki Hokkanen: Miksi maapallo on vihreä? Helsingin yliopisto. Viitattu 18.8.2010.
- ↑ Karttunen, Hannu et al.: ”6 Taivaanmekaniikka”, Tähtitieteen perusteet, s. 175–189. Ursan julkaisuja 72. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2000. ISSN 0357-7937, ISBN 952-5329-01-1.
- ↑ Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), art. Presessio, Otava 1973, ISBN 951-1-00388-7
- ↑ Otavan iso Fokus, 5. osa (Mn-Qv), art. Presessio, Otava 1973, ISBN 951-1-01070-0
- ↑ Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 97-98. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.4.2010).
Kirjallisuutta
- Kakkuri, Juhani: Planeetta Maa. Ursan julkaisuja 42. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1991. ISBN 951-9269-56-8.
- Krauss, Lawrence M.: Atomi: Matka maailmankaikkeuden alusta elämän syntyyn ja siitä edelleen. (Alkuteos: Atom: An Odyssey from the Big Bang to Life on Earth...and Beyond, 2001.) Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-51-8.
- Martin Redfern: Kiehtova maapallo. (Alkuteos The Kingfisher book of planet earth) suomentanut Anne Petäinen. Helsinki Media, 2000. ISBN 951-32-1036-7 (sid.).
Aiheesta muualla
 | |
|---|---|
| Aurinko · Merkurius · Venus · Maa · Mars · Ceres · Jupiter · Saturnus · Uranus · Neptunus · Pluto · Haumea · Makemake · Eris |
| Kuut |
Maan · Marsin · Jupiterin · Saturnuksen · Uranuksen · Neptunuksen · Pluton · Haumean · Makemaken · Eriksen · Pikkuplaneettojen |
|---|---|
| Renkaat |
Jupiterin · Saturnuksen (Rhean) · Chariklon · Uranuksen · Neptunuksen |
| Pienkappaleet |
Meteoroidit · Pikkuplaneetat · Asteroidit · NEA:t · Asteroidivyöhyke · Troijalaiset · Kentaurit · Damocloidit · Transneptuniset kohteet · Kuiperin vyöhyke · Hajanainen kiekko · Hillsin pilvi · Oortin pilvi · Komeetat |