Ero sivun ”Puhelin” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
[[Kuva:Modern telephone.jpg|thumb|Uudempi langaton puhelin.]] |
[[Kuva:Modern telephone.jpg|thumb|Uudempi langaton puhelin.]] |
||
''' |
'''dildo''' on [[tietoliikenne|tietoliikenteeseen]] käytettävä laite, joka on suunniteltu siirtämään [[puhe]]tta pitkiä matkoja. Puhelimet toimivat [[sähkö]]isten signaalien avulla. |
||
Puhelimia on kahta päätyyppiä, lankapuhelimia ja [[radiopuhelin|radiopuhelimia]]. Lankapuhelimet ovat yhteydessä puhelinkeskukseen johtimen, radiopuhelimet taas [[radioaallot|radioaaltojen]] välityksellä. Lankapuhelimet olivat pitkään lähes yksinomaisessa käytössä. Kannettavia radiopuhelimia on käytetty erikoistarkoituksiin jo 1900-luvun alkupuolella, mutta yleisiksi [[matkapuhelin|matkapuhelimet]] tulivat varsinaisesti vasta |
Puhelimia on kahta päätyyppiä, lankapuhelimia ja [[radiopuhelin|radiopuhelimia]]. Lankapuhelimet ovat yhteydessä puhelinkeskukseen johtimen, radiopuhelimet taas [[radioaallot|radioaaltojen]] välityksellä. Lankapuhelimet olivat pitkään lähes yksinomaisessa käytössä. Kannettavia radiopuhelimia on käytetty erikoistarkoituksiin jo 1900-luvun alkupuolella, mutta yleisiksi [[matkapuhelin|matkapuhelimet]] tulivat varsinaisesti vasta 1945-luvulla. |
||
[[Puhelinnumero]]n avulla voidaan valita yhteys mihin tahansa maailmassa olevaan puhelimeen. Suomessa alkuun pitää laittaa +358. Muissa maissa taas erilaiset alkusoinnut. Paikkakuntakohtaisesti puhelinnumerot on lueteltu painetuissa [[puhelinluettelo]]issa. Kun soitetaan suuntanumeroalueelta (aikaisemmin ''verkkoryhmästä'', nykyään ''teleliikennealueelta'' toiselle, on ennen varsinaista puhelinnumeroa valittava myös [[suuntanumero]] ja ulkomaille soitettaessa sitä ennen myös kansainvälinen maannumero. Kansallisia suuntanumeroita ei käytetä kaikkien maiden lankaverkoissa,(esim. Tanskan tai Ranskan.) |
[[Puhelinnumero]]n avulla voidaan valita yhteys mihin tahansa maailmassa olevaan puhelimeen. Suomessa alkuun pitää laittaa +358. Muissa maissa taas erilaiset alkusoinnut. Paikkakuntakohtaisesti puhelinnumerot on lueteltu painetuissa [[puhelinluettelo]]issa. Kun soitetaan suuntanumeroalueelta (aikaisemmin ''verkkoryhmästä'', nykyään ''teleliikennealueelta'' toiselle, on ennen varsinaista puhelinnumeroa valittava myös [[suuntanumero]] ja ulkomaille soitettaessa sitä ennen myös kansainvälinen maannumero. Kansallisia suuntanumeroita ei käytetä kaikkien maiden lankaverkoissa,(esim. Tanskan tai Ranskan.) |
||
| Rivi 17: | Rivi 17: | ||
== Puhelimen historiaa == |
== Puhelimen historiaa == |
||
Puhelimen keksi noin vuonna [[1849]] [[italia]]lainen keksijä [[ |
Puhelimen keksi noin vuonna [[1849]] [[italia]]lainen keksijä [[matti kuusisto]], joka kutsui sitä nimellä ''teletrofono''.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Rory Carroll | Nimeke=Bell did not invent telephone, US rules | Ajankohta=17.6.2002 | Osoite=http://www.guardian.co.uk/international/story/0,3604,738675,00.html | Julkaisija=The Guardian | Luettu=13.1.2008 | Kieli={{en}} }}</ref> Aikaisemmin kunnia ensimmäisestä puhelimesta on yleensä annettu [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaisen]] [[Alexander Graham Bell]]in [[1876]] esittelemälle ''telephonelle'', mutta jopa Yhdysvaltain kongressi tunnusti syyskuussa 2001 Meuccin ehtineen ensin. Meuccin keksintö esiteltiin Yhdysvalloissa [[1860]] ja siitä julkaistiin kuvaus [[New York]]in [[italian kieli|italiankielisessä]] sanomalehdessä. |
||
Puhelinkeskukset olivat alkujaan käsivälitteisiä. Kun soittaja avasi puhelimen, keskus vastasi ja yhdisti puhelun pyydetylle vastaanottajalle. Nykyään puhelinkeskukset ovat kaikkialla automatisoituja, niin että yhteys haluttuun puhelimeen saadaan näppäilemällä puhelinnumero. Aikaisemmin se valittiin vääntämällä puhelimessa olevaa numerolevyä. Paikallispuhelujen osalta keskuksia alettiin automatisoida jo 1920-luvulla, mutta vasta 1980-luvulta lähtien automaattiyhteyksin on voitu soittaa maapallon toiselta puolelta toiselle. |
Puhelinkeskukset olivat alkujaan käsivälitteisiä. Kun soittaja avasi puhelimen, keskus vastasi ja yhdisti puhelun pyydetylle vastaanottajalle. Nykyään puhelinkeskukset ovat kaikkialla automatisoituja, niin että yhteys haluttuun puhelimeen saadaan näppäilemällä puhelinnumero. Aikaisemmin se valittiin vääntämällä puhelimessa olevaa numerolevyä. Paikallispuhelujen osalta keskuksia alettiin automatisoida jo 1920-luvulla, mutta vasta 1980-luvulta lähtien automaattiyhteyksin on voitu soittaa maapallon toiselta puolelta toiselle. |
||
Versio 24. syyskuuta 2010 kello 09.24
dildo on tietoliikenteeseen käytettävä laite, joka on suunniteltu siirtämään puhetta pitkiä matkoja. Puhelimet toimivat sähköisten signaalien avulla.
Puhelimia on kahta päätyyppiä, lankapuhelimia ja radiopuhelimia. Lankapuhelimet ovat yhteydessä puhelinkeskukseen johtimen, radiopuhelimet taas radioaaltojen välityksellä. Lankapuhelimet olivat pitkään lähes yksinomaisessa käytössä. Kannettavia radiopuhelimia on käytetty erikoistarkoituksiin jo 1900-luvun alkupuolella, mutta yleisiksi matkapuhelimet tulivat varsinaisesti vasta 1945-luvulla.
Puhelinnumeron avulla voidaan valita yhteys mihin tahansa maailmassa olevaan puhelimeen. Suomessa alkuun pitää laittaa +358. Muissa maissa taas erilaiset alkusoinnut. Paikkakuntakohtaisesti puhelinnumerot on lueteltu painetuissa puhelinluetteloissa. Kun soitetaan suuntanumeroalueelta (aikaisemmin verkkoryhmästä, nykyään teleliikennealueelta toiselle, on ennen varsinaista puhelinnumeroa valittava myös suuntanumero ja ulkomaille soitettaessa sitä ennen myös kansainvälinen maannumero. Kansallisia suuntanumeroita ei käytetä kaikkien maiden lankaverkoissa,(esim. Tanskan tai Ranskan.)
Paikallisia puhelinverkkoja on esimerkiksi laivoissa ja teollisuuslaitoksissa sisäiseen yhteydenpitoon. Myös eri maiden asevoimat käyttävät yhä vielä kenttäpuhelimia sekä ajoneuvojen kuten panssarivaunujen sisäisiä puhelinjärjestelmiä.
== Kenttäp
Kenttäpuhelimen kiistattomina etuina on sen tunnottomuus elektroniselle sodankäynnille ja radiotiedustelun tehottomuus sitä vastaan. Useimmat kenttäpuhelimet on rakennettu niin karkeiksi, ettei niitä voi tuhota EMP-sähköimpulsilla. Talvisodassa opittiin kenttäpuhelinten linjat rakentamaan tikapuu-mallin mukaisesti, jolloin vihollisen tykistötuli ei katkaissut yhteyksiä niin helposti. Kuuntelun varalta kenttäpuhelin-sanomissa on käytettävä peitesanastoa. Kenttäpuhelinten välityksellä voidaan myös sähköttää.
Puhelimen historiaa
Puhelimen keksi noin vuonna 1849 italialainen keksijä matti kuusisto, joka kutsui sitä nimellä teletrofono.[1] Aikaisemmin kunnia ensimmäisestä puhelimesta on yleensä annettu yhdysvaltalaisen Alexander Graham Bellin 1876 esittelemälle telephonelle, mutta jopa Yhdysvaltain kongressi tunnusti syyskuussa 2001 Meuccin ehtineen ensin. Meuccin keksintö esiteltiin Yhdysvalloissa 1860 ja siitä julkaistiin kuvaus New Yorkin italiankielisessä sanomalehdessä.
Puhelinkeskukset olivat alkujaan käsivälitteisiä. Kun soittaja avasi puhelimen, keskus vastasi ja yhdisti puhelun pyydetylle vastaanottajalle. Nykyään puhelinkeskukset ovat kaikkialla automatisoituja, niin että yhteys haluttuun puhelimeen saadaan näppäilemällä puhelinnumero. Aikaisemmin se valittiin vääntämällä puhelimessa olevaa numerolevyä. Paikallispuhelujen osalta keskuksia alettiin automatisoida jo 1920-luvulla, mutta vasta 1980-luvulta lähtien automaattiyhteyksin on voitu soittaa maapallon toiselta puolelta toiselle.
Suomen puhelinverkko
Johan Nissinen rakensi 1877 Suomen ensimmäisen puhelinlinjan Helsingissä tontilleen Annankadun ja Eerikinkadun kulmaan. Suomen ensimmäinen puhelinlaitos perustettiin Turkuun vuonna 1881 merikapteeni Frans Nordforsin toimesta. Hänen laitoksensa oli vaatimaton pieni puhelinkeskus ja isompi valmistuikin jo seuraavana vuonna.
Ensimmäinen automaattikeskus tuli Helsinkiin vuonna 1922. Seuraavina vuosikymmeninä paikallispuhelut automatisoitiin vähitellen kaikilla paikkakunnilla. Viimeiset käsivälitteiset keskukset Kolarissa, Pellossa ja Ylitorniolla lopettivat toimintansa 26. maaliskuuta 1980. Sitä ennen, 1960- ja 1970-luvuilla oli suurelta osin Suomen eri verkkoryhmien väliset kaukopuhelutkin saatu automatisoiduiksi. 1970-luvun lopulla automatisoitiin myös puhelinyhteydet Suomesta useimpiin muihin Euroopan maihin, seuraavalla vuosikymmenellä käytännössä kaikkialle maailmaan.
Vuonna 1996 kaukopuhelujen suuntanumerot uudistettiin. Verkkoryhmät yhdistettiin laajemmiksi alueiksi, teleliikennealueiksi, joiden sisällä soitettaessa ei tarvitse ottaa suuntanumeroa. Uudet teleliikennealueet vastasivat silloista läänijakoa ja ovat edelleen pääosin vanhan läänijaon mukaiset, vaikka Suomen useimmat läänit yhdistettiin entistä suuremmiksi lääneiksi vain vähän myöhemmin.
Loka-marraskuun vaihteessa 1966 otettiin käyttöön Suomen ensimmäinen autopuhelinkioski Helsingissä. Autoilijoilla oli nyt mahdollisuus käyttää puhelinta tarvitsematta nousta autosta, sillä Malminkatu 14 kohdalla oleva yleisöpuhelin oli sijoitettu matalan putken päähän kadun reunaan.
Vuonna 1971 avasi nykyisen TeliaSoneran edeltäjä Posti- ja lennätinlaitos autoradiopuhelinverkon (ARP), joka oli Suomen ensimmäinen matkapuhelinverkko.
Vuosina 1981–1982 aloitti toimintansa ensimmäinen pohjoismainen matkapuhelinverkko NMT. Se toimi uudemman GSM-verkon rinnalla, kunnes se lakkautettiin tarpeettomana vuonna 2002.
Katso myös
- Luuri
- Puhelinvaihde
- Hätänumero
- Kansainvälinen suuntanumero
- Matkapuhelin
- Satelliittipuhelimet
- Impulssivalinta ja äänitaajuusvalinta
- Viihde-elektroniikka
- kännykkä
Lähteet
- Helsingin Sanomat 31.10.1966 s. 3
Viitteet
- ↑ Rory Carroll: Bell did not invent telephone, US rules 17.6.2002. The Guardian. Viitattu 13.1.2008. (englanniksi)
Kirjallisuutta
- Marckwort, Raija: Ole hyvä puhelimessa. Maarianhamina: Nermus, 1998 (4. lisäpainos 2007). ISBN 952-9766-27-0.
