Leonora Carrington

Leonora Carrington (s. 6. huhtikuuta 1917) on brittiläinen kuvataiteilija ja kirjailija.

Carrington syntyi Lancashiressä, Englannissa, perheensä toiseksi lapseksi ja ainoaksi tyttäreksi. Hänen äitinsä oli irlantilainen. Hän tutustui surrealismiin jo lapsena, ja tälle taiteenalalle hän suuntautui myös ammattiurallaan. Hänellä ja Max Ernstillä oli 1930-luvun lopulla rakkaussuhde. Hän asui pitkään Meksikossa, jonka kansalaisuus hänelle myönnettiin vuonna 1942. Hän muutti vuonna 1985 Yhdysvaltoihin.

Carrington meni Meksikossa naimisiin Emericko Weiszin kanssa ja sai kaksi lasta. Häntä pidetään yhtenä keskeisimmistä surrealismin edustajista, ja hänen muutamia teoksiaan ovat Self-Portrait (1936), The Inn of Down Horse (1936–1937), Green Tea (1942), Down Below (1944) ja Big Badger Meets the Domino Boys (1986). Samanaikaisesti Carringtonin on onnistunut luoda menestyksekäs ura kirjailijana; tuotantoon kuuluu mm. romaani The Hearing Trumpet, joka kirjoitettiin alun perin jo 1960-luvulla.

Carrington kärsi toisen maailmansodan alussa Madridissa voimakkaan henkisen luhistumisen, joka aiheutti hänen joutumisensa sairaalahoitoon. Hän on katolinen, ja häntä on väitetty viimeiseksi elossa olevaksi surrealistiksi, vaikka samanlainen väite on tehty hänen lisäkseen mm. Enrico Donatista (s. 1909). Carrington on jatkanut taiteellista uraansa vanhuutensa päiville saakka, ja hän täytti huhtikuussa 2007 jo 90 vuotta.