Ero sivun ”Vahamaalaus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
kh ym, lis mm en-wikin pohj |
→Lähteet: commons |
||
| Rivi 13: | Rivi 13: | ||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
==Aiheesta muualla== |
|||
*{{commonscat-rivi|Encaustic painting}} |
|||
{{tynkä/Taide}} |
{{tynkä/Taide}} |
||
Versio 11. syyskuuta 2010 kello 20.09
Vahamaalaus eli enkaustiikka on maalausmenetelmä, jossa sideaineena käytetään sulatettua mehiläis- tai muuta vahaa. Vahamaalaus oli yleistä antiikin aikana ja keskiajalla. Työvälineinä on käytetty kuumia rautoja.[1]
Pigmentit sekoitetaan sulaan vahaan, joka levitetään pinnalle, yleensä käsitellylle puulle. Muitakin materiaaleja, kuten kangasta, käytetään. Sideaineina voidaan mehiläisvahan lisäksi käyttää muitakin vahoja, tai dammarhartsia ja pellavaöljyä. Pigmentteinä voidaan käyttää puhdasta jauhetta tai muita väriaineita.
Metallityökaluja tai erikoisharjoja käytetään muotoilemaan vahaväriä ennen kuin se jäähtyy. Kuumennetulla metallityökaluilla voidaan työstää vahaa myös jäähtyneenä. Nykyaikaisin välinein, kuten lämpölampuin, voidaan pidentää työstöaikaa. Vahamaalauksen pintaan voidaan upottaa tai yhdistää muita materiaaleja tai maalaus voidaan tehdä kerroksittain.
Tunnetuimpia vahamaalauksia ovat Faijumin muumiomuotokuvat Egyptistä vuosilta 100–300 ja monet varhaisista ikoneista. Yhdysvaltalainen taiteilija Jasper Johns on tunnetuimpia vahamaalauksien tekijöitä 1900-luvulta.
Vahamaalaus on lisännyt suosiotaan 1990-luvulta lähtien. Nykyisin käytetään sähköllä toimivia kuumennettavia työkaluja, lämpölevyjä, silitysrautoja ja kolveja. Suomalaisista vahamaalauksia ovat tehneet muun muassa Petri Hytönen ja Osmo Rauhala.
Lähteet
- ↑ ”Enkaustiikka”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vahamaalaus Wikimedia Commonsissa
