Ero sivun ”Kansaneläkelaitos” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
→Kelan pääjohtajat: v.a.arola -> väinö arola |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 26: | Rivi 26: | ||
'''Kansaneläkelaitos''' (lyh. '''Kela'''; {{k-sv|Folkpensionsanstalten}}, ''FPA'') hoitaa [[Suomi|Suomessa]] asuvien perusturvaa eri elämäntilanteissa. Kelan asiakkaita ovat kaikki Suomessa asuvat ja ulkomailla asuvat Suomen [[sosiaaliturva]]n piiriin kuuluvat henkilöt. Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on turvata väestön perustoimeentuloa, edistää terveyttä ja tukea itsenäistä selviytymistä eri elämäntilanteissa. Laitoksen keskushallinto sijaitsee Nordenskiöldinkadulla ja Höyläämötiellä [[Helsinki|Helsingissä]]. Kelan tietokonekeskus on [[Jyväskylä]]ssä. Sen naapurirakennuksessa toimii muun muassa opintotukikeskus. |
'''Kansaneläkelaitos''' (lyh. '''Kela'''; {{k-sv|Folkpensionsanstalten}}, ''FPA'') hoitaa [[Suomi|Suomessa]] asuvien perusturvaa eri elämäntilanteissa. Kelan asiakkaita ovat kaikki Suomessa asuvat ja ulkomailla asuvat Suomen [[sosiaaliturva]]n piiriin kuuluvat henkilöt. Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on turvata väestön perustoimeentuloa, edistää terveyttä ja tukea itsenäistä selviytymistä eri elämäntilanteissa. Laitoksen keskushallinto sijaitsee Nordenskiöldinkadulla ja Höyläämötiellä [[Helsinki|Helsingissä]]. Kelan tietokonekeskus on [[Jyväskylä]]ssä. Sen naapurirakennuksessa toimii muun muassa opintotukikeskus. |
||
Kelalla on henkilöstöä kaikkiaan |
Kelalla on henkilöstöä kaikkiaan 6097 henkilöä: Kelalla on palvelupisteitä yhteensä 451 kappaletta, joista toimistoja 263, sivuvastaanottoja 43 ja yhteispalvelupisteitä 145 kappaletta. Lisäksi Kelalla on 5 yhteyskeskusta, jotka hoitavat puhelinpalvelua eri etuuksien palvelunumeroissa. Yhteyskeskukset sijaisevat [[Joensuu]]ssa, [[Lieksa]]ssa, Jyväskylässä, [[Kemijärvi|Kemijärvellä]] ja [[Pietarsaari|Pietarsaaressa]]. |
||
Kela julkaisee ''[[Elämässä – Mitt i allt]]'' -nimistä (aikaisemmalta nimeltään [[Kelan sanomat]]) asiakaslehteä. Sidosryhmille tarkoitettu lehti on ''[[Sosiaalivakuutus]]''. |
Kela julkaisee ''[[Elämässä – Mitt i allt]]'' -nimistä (aikaisemmalta nimeltään [[Kelan sanomat]]) asiakaslehteä. Sidosryhmille tarkoitettu lehti on ''[[Sosiaalivakuutus]]''. |
||
Versio 10. syyskuuta 2010 kello 08.04
| Kansaneläkelaitos | |
|---|---|
| Tunnuslause | Elämässä mukana - muutoksissa tukena |
| Yritysmuoto | Valtion laitos |
| Perustettu | 1937 |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Toiminta-alue | 310 toimipistettä Suomessa |
| Toimiala | Sosiaaliturva |
| Liikevaihto | 10 722 milj. € (2005) |
| Henkilöstö | 6 030 (30.11.2009) |
| Omistaja | Suomen valtio |
| Kotisivu | www.kela.fi |
Kansaneläkelaitos (lyh. Kela; ruots. Folkpensionsanstalten, FPA) hoitaa Suomessa asuvien perusturvaa eri elämäntilanteissa. Kelan asiakkaita ovat kaikki Suomessa asuvat ja ulkomailla asuvat Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat henkilöt. Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on turvata väestön perustoimeentuloa, edistää terveyttä ja tukea itsenäistä selviytymistä eri elämäntilanteissa. Laitoksen keskushallinto sijaitsee Nordenskiöldinkadulla ja Höyläämötiellä Helsingissä. Kelan tietokonekeskus on Jyväskylässä. Sen naapurirakennuksessa toimii muun muassa opintotukikeskus.
Kelalla on henkilöstöä kaikkiaan 6097 henkilöä: Kelalla on palvelupisteitä yhteensä 451 kappaletta, joista toimistoja 263, sivuvastaanottoja 43 ja yhteispalvelupisteitä 145 kappaletta. Lisäksi Kelalla on 5 yhteyskeskusta, jotka hoitavat puhelinpalvelua eri etuuksien palvelunumeroissa. Yhteyskeskukset sijaisevat Joensuussa, Lieksassa, Jyväskylässä, Kemijärvellä ja Pietarsaaressa.
Kela julkaisee Elämässä – Mitt i allt -nimistä (aikaisemmalta nimeltään Kelan sanomat) asiakaslehteä. Sidosryhmille tarkoitettu lehti on Sosiaalivakuutus.
Kansaneläkelaitos on TNS Gallupin 2009 tutkimuksen mukaan Suomen luotetuimpia palveluorganisaatioita. 74 prosenttia piti sitä joko erittäin tai melko luotettavana. Kela sijoittui yhdeksän organisaation tutkimuksessa kolmanneksi Poliisin ja Puolustusvoimien jälkeen. Taakse jäivät muun muassa tuomioistuimet, sosiaaliturvajärjestelmä, julkinen terveydenhuolto ja kirkot.[1]
Historia
Kansaneläkelaitos toimii eduskunnan valvonnassa. Kela aloitti toimintansa 16. joulukuuta 1937, ja se oli aluksi nimensä mukaisesti eläkelaitos. Alkuaikojen jälkeen toiminta on uudistunut, laajentunut ja monipuolistunut.
Ensimmäinen uudistus oli vuonna 1963 säädetty sairausvakuutuslaki, joka tuli voimaan 1. syyskuuta 1964. Jokainen Suomessa asuva henkilö tuli vakuutuksen piiriin, johon kuuluvat sairaanhoitokorvaukset (lääkärinpalkkioiden, tutkimuksen ja hoidon sekä lääkkeiden korvaaminen) sekä työtulovakuutus (sairauspäiväraha, äitiys- isyys ja vanhempainraha korvauksena sairauden sekä raskauden ja synnytyksen aiheuttamista työansion menetyksistä. Sairausvakuutuslaki on toissijainen, eli jos vakuutetulla on oikeus saada lakiin perustuvaa korvausta muualta, hän on oikeutettu sairausvakuutuslain mukaisiin etuuksiin vain sikäli ja siltä osin kuin muun lain mukainen korvaus jää pienemmäksi. Sairausvakuutuslakiin nähden ensisijaisia ovat mm. liikennevakuutus (korvaa henkilövahingot, jotka syntyvät kun moottoriajoneuvoa käytetään liikenteessä), tapaturmavakuutuslaki (korvaa työssä saadusta vammasta aiheutuvat kustannukset ja työansion menetyksen) sekä vahingonkorvauslaki (korvaa toisen henkilön tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttaman vamman siitä aiheutuvine taloudellisine menetyksineen. Jopa tavallinen kadulla liukastuminen on katuosuuden kunnossapidosta vastaavan, ei sairausvakuutuksen vastuulla).
Nykyisin Kelan vastuulla on esimerkiksi kansaneläke, kuntoutusraha, lapsilisä, lääkekorvaukset, opintotuki, perhe-eläke, peruspäiväraha, sairaanhoitokorvaukset, sairauspäiväraha, sotilasavustus, työmarkkinatuki, työttömyyseläke, vammaistuki, vanhuuseläke ja yleinen asumistuki. Elatustuen maksatus siirtyi kunnilta Kelan hoidettavaksi 1. huhtikuuta 2009.
Useimmista Kelan päätöksistä voi hakea muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta. Työttömyysturvaa koskevista päätöksistä asiakas voi valittaa työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan ja opintotukea koskevista päätöksistä opintotuen muutoksenhakulautakuntaan. Toisena muutoksenhakuasteena on vakuutusoikeus.
Tulevaisuudessa Kansaneläkelaitos hoitaa myös sähköisten potilasasiakirjojen valtakunnallisen arkistoinnin. Sähköistä reseptiä koskeva lainsäädäntö astui voimaan 1. huhtikuuta 2007 ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö 1. heinäkuuta 2007. Toimintojen ja rakenteiden uudistamishankkeet toteutetaan vuoden 2007 loppuun mennessä. Sähköinen arkisto luotiin 2008 ja terveydenhuollon organisaatiot liittävät tietonsa arkistoon 2008–2011.
Kelan maksamat etuudet ja budjetti
Kelan vuoden 2006 budjetti (maksetut avustukset) oli yhteensä 10 472 miljoonaa euroa, jakaantuen pääosin seuraavaan avustuksiin:[2]
- 3 214 miljoonaa euroa sairausvakuutusetuuksia
- 2 784 miljoonaa euroa eläke-etuuksia
- 1 825 miljoonaa euroa äitiysavustusta, lapsilisää ja pienten lasten hoidon tukea
- 1 014 miljoonaa euroa työttömyysturvaa
- 737 miljoonaa euroa opintoetuuksia (sisältäen myös opiskelijoiden asumistuen)
- 439 miljoonaa euroa yleistä asumistukea
- 289 miljoonaa euroa kuntoutusta
- 108 miljoonaa euroa vammaisetuuksia
- 61 miljoonaa euroa muita etuuksia
Eläkkeitä Suomessa maksettiin vuonna 2006 ennakkotiedon mukaan 18,6 miljardia euroa. Kelan eläkkeiden osuus siitä oli 2,8 miljardia eli 15 prosenttia. Vanhuus-, työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeellä oli vuoden lopussa 1 216 900 Suomessa asuvaa henkilöä, joiden kokonaiseläke oli keskimäärin 1 197 euroa kuukaudessa. Pelkkää kansaneläkettä sai 84 100 henkilöä. Heidän keskimääräinen kokonaiseläkkeensä oli 662 euroa kuukaudessa.
Eniten Kelan maksamista etuuksista vähenivät 2006 työttömyysturvaetuudet. Osasyynä oli yhdistelmätuen lakkauttaminen. Työttömän peruspäivärahaa maksettiin 109 miljoonaa euroa 17 920 saajalle ja työmarkkinatukea 794 miljoonaa euroa 114 980 saajalle. Työmarkkinatuen saajista 66 430 oli vuoden lopussa pitkäaikaistyöttömiä eli heille oli kertynyt työmarkkinatukea työttömyyden perusteella vähintään 500 päivältä.
Lapsilisiä maksettiin 2006 yhteensä 1 030 700 lapsesta 568 300 perheelle. Perheistä 18 prosenttia oli yksinhuoltajaperheitä. Äitiysavustuksen saajia oli vuoden aikana 57 820 ja heistä 66 prosenttia otti avustuksen pakkauksena. Adoptiotukea maksettiin 210 adoptiovanhemmalle.
Yleistä asumistukea sai vuoden 2006 lopussa 150 170 ruokakuntaa. Yksinasuvien ruokakuntia niistä oli hieman yli puolet ja lapsiperheitä 40 prosenttia. 64 prosentissa ruokakunnista tuen saaja tai puoliso oli työttömänä.
Kela saa rahansa pääasiallisesti valtiolta 59 %, kunnilta 5 %, työnantajilta 22 % (mm. työeläkemaksuina ja sairausvakuutusmaksuina), muuta rahoitusta on 1 % ja vakuutetuilta tulee 14 %. Kelan osuus koko Suomen sosiaaliturvasta on noin 22 %. Sosiaalimenot ovat yhteensä Suomessa 43,4 miljardia euroa.[2]
Kritiikkiä
Kelaa on kritisoitu sen hallinnoiman tukijärjestelmän monimutkaisuudesta ja ehtojen vaikeasta ymmärrettävyydestä. Kela ei kuitenkaan säädä lakeja, joiden pohjalta se toimii. Koska sosiaaliturvalainsäädäntö on hyvin eri-ikäistä, siinä ei aina ole otettu huomioon, että yksi lainmuutos aiheuttaa seuraamuksia muiden lakien toteuttamisessa. Toimeenpanevana elimenä Kelan tehtävänä on kuitenkin kertoa järjestelmästä asiakkailleen ymmärrettävästi, kuten hallintolakikin edellyttää, joten kritiikki ymmärrettävyydestä ja selkeydestä on aiheellista.
Osa poliitikoista pitää sosiaaliturvalainsäädäntöä niin monimutkaisena, että se tulisi uudistaa kokonaisvaltaisesti. Uudistusehdotukset vaihtelevat demarileirin lainsäädännön maltillisesta nykyaikaistamishankkeesta [3] koko järjestelmän kertakaikkiseen korvaamiseen niin sanotulla perustulomallilla. Perustulojärjestelmää ovat julkisuudessa kannattaneet erityisesti vihreät.
Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen kannattaa lainsäädännön yksinkertaistamista, ja hänen mielestään etuusviidakko toimiikin huonosti sekä asiakkaan että toimeenpanijan kannalta. Nyt noin sadan etuuden ja vajaan 40 lain sosiaaliturvajärjestelmässä toimiminen on toimeenpanijalle ja asiakkaalle hankalaa.[4]
Aluekeskukset
Kelan aluekeskukset sijaitsevat Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Seinäjoella ja Turussa. Vuosina 1972–2006 Kelalla oli oma kuntoutuspalveluja tuottava kuntoutuslaitos Turussa. 1. tammikuuta 2007 lähtien laitos on ollut nimeltään Kuntoutuskeskus Petrea ja jatkanut toimintaansa itsenäisenä säätiönä.
Kelan pääjohtajat
| Pääjohtaja | Toimikausi |
|---|---|
| Eero Rydman | 1937–1944 |
| Väinö Arola | 1944–1945 |
| Eino E. Louhio | 1946–1954 |
| V. J. Sukselainen | 1954–1971 |
| Jaakko Pajula | 1971–1993 |
| Pekka Tuomisto | 1993–2000 |
| Jorma Huuhtanen | 2000–2010 |
| Liisa Hyssälä | 2010– |
Kelan hallitus
Kelan valtuutetut nimittivät 17.12.2007 hallituksen toimikaudeksi 1.1.2008–31.12.2010.
Hallitukseen kuuluvat: Elli Aaltonen, Elina Lehto-Häggroth, Rauno Ihalainen, Paula Kokkonen, Kaarina Knuuti, Lasse Laatunen, Velipekka Nummikoski (puheenjohtaja), Sinikka Näätsaari, Pekka Perttula, Tarmo Pukkila. Henkilöstön edustajana hallituksessa on Brita Järvinen (läsnöolo- ja puheoikeus).
Hallituksen sihteerinä toimii osastopäällikkö Juhani Rantamäki.[5]
Lähteet
- Kaija Lähteenmaa: Vanhanen tahtoo valikoivan perustulon 27.2.2007. Taloussanomat. Viitattu 27.2.2007.
- Mika Mustalahti: Sekava tukijärjestelmä on tehnyt työllistymisestä vaikeaa (Mielipide) 14.9.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.2.2007.
Viitteet
- ↑ Arola, Hilkka: Arvosana tyydyttävä. Elämässä, marraskuu 2009, nro 4, s. 6-7. Kela.
- ↑ a b Kelan taskutilasto 2007 (ISSN 1457-8727) 2007. Kansaneläkelaitos. Viitattu 25.2.2007.
- ↑ Sosiaalidemokraattien sosiaali- ja terveyspolitiikan ohjelma 2005
- ↑ Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen: Sosiaaliturvan peruspilareita ei tule murentaa (Kela tiedottaa) 27.2.2007. Kansaneläkelaitos. Viitattu 27.2. 200.
- ↑ [1]
Kirjallisuutta
- Kai Häggman: Suurten muutosten Suomessa, Kansaneläkelaitos 1937–1997. Gummerus 1997. ISBN 951-669-434-9