Ero sivun ”Tornator” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 14: Rivi 14:


Yhtiöllä oli useitakin [[kypäräsukellus|kypäräsukeltajia]], joita se lainasi erityisesti sotavuosina puolustusvoimien käyttöön ennen kaikkea lentokoneiden nostotehtäviin Saimaan alueella; tällaisista tehtävistä voinee mainita vuonna 1942 sattuneen saksalaisen [[Junkers 88]] -koneen hylyn noston [[Suvorovin_sotakanavat#Suvorovin_kanavat|Kutveleen kanava]]sta ja suomalaisen samantyyppisen koneen (JK-254, luutnantit E. Pinomaa ja K-B. Lång sekä korpraalit E. Vahvelainen ja J. Joutsenvirta) miehistön ruumiiden noston Liperissä kesällä 1944. Molemmissa tehtävissä käytettiin myös [[Kaukas]] Oy:n [[Lauritsalan saha]]n hinaajaa ja nosturiproomua, koska tämä yksikkö oli tuohon aikaan perehtynyt parhaiten kypäräsukeltajan avustamiseen . <ref>insinööriyliluutnantti Wegeliuksen raportti pelastusoperaatioista, Suomen ilmailumuseon arkisto </ref>
Yhtiöllä oli useitakin [[kypäräsukellus|kypäräsukeltajia]], joita se lainasi erityisesti sotavuosina puolustusvoimien käyttöön ennen kaikkea lentokoneiden nostotehtäviin Saimaan alueella; tällaisista tehtävistä voinee mainita vuonna 1942 sattuneen saksalaisen [[Junkers 88]] -koneen hylyn noston [[Suvorovin_sotakanavat#Suvorovin_kanavat|Kutveleen kanava]]sta ja suomalaisen samantyyppisen koneen (JK-254, luutnantit E. Pinomaa ja K-B. Lång sekä korpraalit E. Vahvelainen ja J. Joutsenvirta) miehistön ruumiiden noston Liperissä kesällä 1944. Molemmissa tehtävissä käytettiin myös [[Kaukas]] Oy:n [[Lauritsalan saha]]n hinaajaa ja nosturiproomua, koska tämä yksikkö oli tuohon aikaan perehtynyt parhaiten kypäräsukeltajan avustamiseen . <ref>insinööriyliluutnantti Wegeliuksen raportti pelastusoperaatioista, Suomen ilmailumuseon arkisto </ref>

Tainionkosken sulfiittisellutehdas suljettiin 17.4.1962. Tainionkosken paperitehdas toimi Enso-Gutzeit Oy:n alaisuudessa 31.8.1965 saakka.


==Tainionkosken tehtaan paperikoneet==
==Tainionkosken tehtaan paperikoneet==

Versio 7. syyskuuta 2010 kello 18.22

Aktiebolaget Tornator (vuodesta 1932 Tornator Osakeyhtiö) oli vuosina 1888-1941 Imatran Tainionkoskella ja Lahdessa toiminut metsäteollisuusyritys.

Historia

Yhtiön perustaja Wolter Ramsay oli perinyt Taalintehtaan rautaruukin isältään Carl August Ramsaylta 1855, mutta hän joutui luopumaan ruukista 1870-luvulla. Sen jälkeen Ramsay johti Mäntsälässä toiminutta Kaukaankosken lankarullatehdasta vuoteen 1887 saakka. Uuden Tornator-yhtiön osakkaina olivat Ramsay ja Wolffin perhe. Yhtiöllä oli Lahdessa lankarullatehdas, jonka tuotteita vietiin Englantiin, Venäjälle, Ranskaan ja Espanjaan.

Ramsayn kuoltua 1891 yhtiön toimitusjohtajaksi nousi sen suurin osakkeenomistaja Reguel Wolff. Tornator yritti ostaa 1894 Kaukaan tehtaat, mutta suunnitelma ei onnistunut. Samana vuonna Reguel Wolffin veli Eugen Wolff (Carl Oskar Eugène Wolff) hankki Vuoksen rannalla sijainneen Tainionkosken tilan. Tornator rakensi Tainionkoskelle vuosina 1895-1898 lankarulla-, puumassa- ja paperitehtaat, jotka saattoivat käyttää Vuoksen vesivoimaa. Reguel ja Eugen Wolff olivat vuorotellen yhtiön johdossa, mutta ensimmäisen sortokauden aikana 1900-luvun alussa he joutuivat lähtemään Suomesta vastustettuaan julkisesti Venäjän hallituksen toimia Suomen itsehallinnon rajoittamiseksi. Yhtiön johtoon tuli nyt ensin J. Th. Lindroos ja hänen jälkeensä Eugen Wolffin vävy Waldemar Björkstén.

Vuoden 1905 jälkeen Wolffin veljekset pääsivät palaamaan takaisin Suomeen ja Eugen Wolffista tuli yhtiön todellinen johtohahmo, vaikka Waldemar Björkstén säilyttikin toimistusjohtajan asemansa. Tornator laajensi nyt Tainionkosken puumassa- ja paperitehtaita ja perusti uuden paperipussitehtaan Pietariin. Tainionkoskelle perustettiin myös sulfiittisellulosatehdas ja pergamiinitehdas. Vuonna 1908, jolloin tämä laajennusohjelma oli saatu päätökseen, ryhtyi Eugen Wolff itse yhtiön toimitusjohtajaksi. Yhtiön suurimmiksi osakkaiksi olivat tässä vaiheessa nousseet norjalaiset sijoittajat, joilta oli saatu pääomat yhtiön laajennusohjelman toteuttamiseksi. 1910-luvun alussa norjalaiset omistivat 60% yhtiöstä, mutta myöhemmin Wolffit onnistuivat taas kasvattamaan osuuttaan saaden osake-enemmistön haltuunsa. Vuonna 1912 yhtiön tuotanto oli arvoltaan 6 miljoonaa markkaa sisältäen 9 000 t selluloosaa, 12 000 t paperia sekä sahatavaraa ja lankarullia. Yhtiö omisti tuolloin 45 000 ha metsää.

Ensimmäinen maailmansota hyödytti aluksi Tornatoria, koska se saattoi lisätä vientiään Venäjälle voimakkaasti. Vuoden 1917 maaliskuun vallankumous ja sitä seuranneet tapahtumat tekivät kuitenkin yhtiön asioiden hoidosta yhä vaikeampaa ja niinpä Eugen Wolff myi yhtiön osakkeista 53% Suomen valtiolle lokakuussa 1918. Hän luopui myös toimitusjohtajan paikasta ja hänen tilalleen johtajaksi tuli Aleks. Lampén. Yhtiön Lahden lankarullatehdas, joka oli tuhoutunut tulipalossa 1917, saatiin rakennettua uudelleen 1919, mutta Pietarissa ollut paperipussitehdas menetettiin lopullisesti. 1920-luvulla Tornator laajensi selluloosan ja sahatavaran tuotantoaan. Yhtiö rakensi sahalaitoksen Immolaan ja investoi myös Vuoksen vesivoiman kehittämiseen.

Vuonna 1931 yhtiön vähemmistöosakkaat myivät osakkeensa Enso-Gutzeit Oy:lle ja 1932 myös valtio myi osakkeensa samalle ostajalle. Yhtiön nimeksi tuli Tornator Osakeyhtiö ja se säilyi muodollisesti itsenäisenä yhtiönä. Tornator sulautettiin Enso-Gutzeitiin marraskuussa 1941. Nimi kummitteli eri papereissa vielä pitkään myöhemmin, muun muassa asevoimien tekemissä yhteistyöraporteissa.

Yhtiöllä oli useitakin kypäräsukeltajia, joita se lainasi erityisesti sotavuosina puolustusvoimien käyttöön ennen kaikkea lentokoneiden nostotehtäviin Saimaan alueella; tällaisista tehtävistä voinee mainita vuonna 1942 sattuneen saksalaisen Junkers 88 -koneen hylyn noston Kutveleen kanavasta ja suomalaisen samantyyppisen koneen (JK-254, luutnantit E. Pinomaa ja K-B. Lång sekä korpraalit E. Vahvelainen ja J. Joutsenvirta) miehistön ruumiiden noston Liperissä kesällä 1944. Molemmissa tehtävissä käytettiin myös Kaukas Oy:n Lauritsalan sahan hinaajaa ja nosturiproomua, koska tämä yksikkö oli tuohon aikaan perehtynyt parhaiten kypäräsukeltajan avustamiseen . [1]

Tainionkosken sulfiittisellutehdas suljettiin 17.4.1962. Tainionkosken paperitehdas toimi Enso-Gutzeit Oy:n alaisuudessa 31.8.1965 saakka.

Tainionkosken tehtaan paperikoneet

Kone Valmistaja Toiminnassa vuosina Viiraosa Viiraleveys Puristinosa Nopeus Kapasiteetti Muuta
Paperikone PKI Füllner 1897-1935 mm m/min 2500-3000 t/a, Luonnonruskea paperi Romutettu vuonna 1935.
Paperikone PKII Pusey & Jones 1897-1965 (Uusittu: 1935) 2500 mm m/min 2500-3000 t/a, Luonnonruskea paperi, Sulfaatti- ja sulfiittipaperit, Sanomalehti- ja tapettipaperit, Puupitoiset painopaperit 40-350 g/m² Siirretty osittain Roermondin paperitehtaalle Etelä-Hollantiin vuonna 1966.
Paperikone PKIII Pusey & Jones 1908-1965 2600 mm m/min 6000 t/a, Pergamiini- ja imitaatiopergaminipaperit Yankee-sylinteri. Siirretty osittain Roermondin paperitehtaalle Etelä-Hollantiin vuonna 1966 sekä Tainionkosken uudelle tehtaalle paperikoneeksi PK7.

Tehtaalla on ollut myös muita paperikoneita. Koneet ovat valmistaneet ruskeaa käärepaperia, sekä rasvatiivistä paperia.

Uusi Tornator

Yhtiö säilyi pöytälaatikkoyhtiönä Enso-Gutzeitin ja sen seuraajan Stora Enson hallussa vuoteen 2002 saakka, jolloin Stora Enso siirsi Suomessa omistamansa metsät uuden Tornator Oy -nimisen yhtiön haltuun. Joulukuussa 2002 joukko suomalaisia institutionaalisia sijoittajia yhdessä Stora Enson kanssa perusti Tornator Timberland Oy:n, joka osti Tornator Oy:n osakekannan.

Imatralla kotipaikkaansa pitävä uusi Tornator on Suomen kolmanneksi suurin metsänomistaja, ja se omistaa ja hallinnoi yhteensä noin 610 000 hehtaaria metsämaata. Sen palveluksessa on noin 200 henkilöä ja yhtiö tuottaa puuta ja myy hakkuuoikeuksia omistamistaan ja hoitamistaan metsistä. Se myös myy lomarakennustontteja ja sellaisia metsäalueita, jotka sijaitsevat sen ydintoiminta-alueen ulkopuolella. Yhtiön liikevaihto vuonna 2006 oli noin 50 miljoonaa euroa ja sen toimitusjohtaja on Arto J.Huurinainen.

Jäljellä olevissa vanhoissa Tornatorin tehtaan tiloissa toimii Stora Enson tutkimuskeskus. Tiloissa on myös koepaperikoneita.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. insinööriyliluutnantti Wegeliuksen raportti pelastusoperaatioista, Suomen ilmailumuseon arkisto

Kirjallisuutta

  • Anders Benjamin Helander: Tornator-yhtiön vaiheita 1908-1932. Enso-Gutzeit 1975