Ero sivun ”Paul Cézanne” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
3 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
p
p (Botti lisäsi: diq:Paul Cézanne)
Vaistonvaraisuus ei merkinnyt Cézannelle helppoutta tai nopeutta. Kerrotaan, että hän saattoi istua maalaustelineen edessä puoli tuntia liikkumatta, ja sitten lisätä kankaalle yhden pienen väriläiskän. Hänellä oli myös taipumus tuhota sellaisia töitä, joihin hän oli vähänkin tyytymätön. Hänen itsekritiikkinsä oli armoton, eikä hän omasta mielestään saanut elämänsä aikana kuin muutaman taulun valmiiksi. Loppuja hän piti keskeneräisinä ja kohteli niitä sen mukaisesti: osa hautautui komeron pohjalle, osan hän lahjoitti pois, osa jäi jonnekin maastoon lojumaan. Vielä viimeisinäkin elinvuosinaan hän valitti sitä, miten vähän hän oli taiteessaan edistynyt ja miten paljon oli vielä työtä tehtävänä.
 
Täysin irrallaan ulkoisista vaikutteista ei Cézannekaan voinut olla. Hän oli perehtynyt hyvin maalaustaiteen historiaan ja hänellä oli laaja kirjallinen sivistys. Kun hän aloitti taiteilijan uraansa 1860-luvulla, kunnioitti hän varsinkin [[Eugene Delacroix]]’ta. Myös 1600-luvun espanjalaiset mestarit, kuten [[Francisco de Zurbarán]] ja [[Jusepe de Ribera]], vaikuttivat hänen varhaiseen tyyliinsä, jolle oli ominaista synkät ja väkivaltaiset aihevalinnat sekä [[ekspressionismi|ekspressionistisen]] voimakas ilmaisumuoto. Seuraava suuri vaikutteiden antaja oli impressionistinen taidemaalari [[Camille Pissarro]], joka opetti Cézannelle 1870-luvun alussa värien käyttöä. Cézanne luopui synkistä aiheista ja tummista väreistä, ja alkoi käyttää vaaleampia värisävyjä. 1870-luvun puolivälin jälkeen hän alkoi kuitenkin kulkea täysin omaa tietään. Hänen taiteensa muuttui [[Kompositio (kuvataide)|sommittelultaan]] yhä monumentaalisemmaksi ja kiinteämmäksi, eikä hän ollut impressionistien tavoin kiinnostunut valosta ja varjoista.
 
===Aiheet===
16 629

muokkausta

Navigointivalikko