Ero sivun ”J. H. Erkko” versioiden välillä

J. H. Erkko
	; J. H. Erkko vanhemmalla iällään
Henkilötiedot
Syntynyt	16. tammikuuta 1849; Orimattila, Suomi
Kuollut	16. marraskuuta 1906; Helsinki, Suomi
Kansalaisuus	Suomi
Ammatti	runoilija, aforistikko, näytelmäkirjailija, kulttuurivaikuttaja
Kirjailija
Esikoisteos	Runoelmia (1870)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Selaa historiaa interaktiivisesti

[arvioimaton versio]

← Vanhempi muutos Uudempi muutos →

Poistettu sisältö Lisätty sisältö

VisuaalinenWikiteksti

Inline

Versio 28. elokuuta 2010 kello 22.20

Hakusana ”Erkkola” ohjaa tänne. Erkkola on myös tunnettu invalidimopo.

Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko (16. tammikuuta 1849 Orimattila – 16. marraskuuta 1906 Helsinki) oli suomalainen runoilija, aforistikko, näytelmäkirjailija ja kulttuurivaikuttaja. Erkko oli suomalaisuusaatteen kannattaja ja vaikutti tarmokkaasti kansanvalistuksen piirissä tukien nuorisoseurojen, raittiusseurojen ja työväenyhdistysten perustamista ja toimintaa.

J. H. Erkko rakennutti 1902 itselleen Erkkola-nimisen taiteilijakodin Tuusulaan. Talon suunnitteli Pekka Halonen ja se rakennettiin Erkon toivomuksesta lähelle Syvälahden torppaa, jossa Aleksis Kivi oli viettänyt 1872 viimeiset elinkuukautensa veljensä Albert Stenvallin hoidossa.

Monet J. H. Erkon runoista ovat tunnettuja lauluja muun muassa Jouluaatto (alkaa sanoin: No onkos tullut kesä) ja Kansalaislaulu (alkaa: Olet maamme armahin Suomenmaa). Erkko oli suomalaisen aforismin uranuurtaja, hän julkaisi tiettävästi ensimmäiset suomenkieliset aforismit vuonna 1899 teoksessaan Runoelmia ja ajatelmia^[1].

Päivälehden päätoimittaja Eero Erkko oli hänen pikkuveljensä. J. H. Erkon kuolema herätti huomiota ja hautajaisissa hänen arkkuaan kantoivat Eero Erkko, Juhani Aho, Pekka Halonen, Eino Leino, Oskari Merikanto, E. N. Setälä, K. A. Castrén ja Juho Lallukka.

Julkaistuja teoksia

Runokokoelmia

Omakustanne: Runoelmia (1870)
Runoelmia II (1872)
Runoelmia III (1876)
Paimenet (1878)
Valikoima runoelmia (1881)
Uusia runoelmia (1885)
Havaittuani (1885, vihko runoja ja virsiä)
Kuplia (1890)
Ajan varrelta (1896)
Runoelmia ja ajatelmia (1899)
Nuorten runoja (1903)
Ilmojen lauluja (1904)
Hulluuksia (1904)

Näytelmiä

Kokkimajori (1873)
Sotaiset veljekset (1873)
Tietäjä (1887)
Aino (1893)
Kullervo (1895)
Pohjolan häät (1902)

Muita teoksia

Kotoisia tarinoita I−II (1881 ja 1883, novelleja)
Uskovainen (1890, novelli)
Pimeän tullen (1900, runoja ja suorasanaista)
Suomalainen huoneentaulu vanhoille ja nuorille sydämeen luettavaksi (1900)

Katso myös

J. H. Erkko -lausunta- ja laulusävellyskilpailu, [1]

Aiheesta muualla

Wikiaineisto

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:

J. H. Erkko

J. H. Erkon muistovuosi 2006
J. H. Erkon teoksia Gutenberg-projektissa
- Kootut teokset I: Runoelmia 1868-1885
- Kootut teokset II: Runoelmia 1886-1906
Taiteilijakoti Erkkola
J. H. Erkon kirjoituskilpailu
J.H. Erkon teoksia digitoituna Kansalliskirjaston kokoelmissa:
- Havaittuani : vihko runoja ja virsiä. Porvoo 1896.
- Suomalainen huoneentaulu vanhoille ja nuorille sydämeen luettavaksi. Helsinki 1900.

↑ Markku Envall: Aforismin vuosisata, s. 7 (WSOY 1897)

[1] Markku Envall: Aforismin vuosisata, s. 7 (WSOY 1897)

[1]

@@ Rivi 28: / Rivi 28: @@
 J. H. Erkko rakennutti [[1902]] itselleen [[Erkkola]]-nimisen taiteilijakodin [[Tuusula]]an. Talon suunnitteli [[Pekka Halonen]] ja se rakennettiin Erkon toivomuksesta lähelle Syvälahden torppaa, jossa [[Aleksis Kivi]] oli viettänyt [[1872]] viimeiset elinkuukautensa veljensä ''Albert Stenvallin'' hoidossa.
-Monet J. H. Erkon runoista ovat tunnettuja lauluja muun muassa ''Jouluaatto'' (alkaa sanoin: No onkos tullut kesä) ja ''Kansalaislaulu'' (alkaa: Olet maamme armahin Suomenmaa). Erkko oli suomalaisen [aforismi]n uranuurtaja, hän julkaisi tiettävästi ensimmäiset suomenkieliset [[aforismi]]t vuonna 1899 teoksessaan Runoelmia ja ajatelmia<ref>Markku Envall: Aforismin vuosisata, s. 7 (WSOY 1897)</ref>.
+Monet J. H. Erkon runoista ovat tunnettuja lauluja muun muassa ''Jouluaatto'' (alkaa sanoin: No onkos tullut kesä) ja ''Kansalaislaulu'' (alkaa: Olet maamme armahin Suomenmaa). Erkko oli suomalaisen [[aforismi]]n uranuurtaja, hän julkaisi tiettävästi ensimmäiset suomenkieliset aforismit vuonna 1899 teoksessaan Runoelmia ja ajatelmia<ref>Markku Envall: Aforismin vuosisata, s. 7 (WSOY 1897)</ref>.
 [[Päivälehti|Päivälehden]] päätoimittaja [[Eero Erkko]] oli hänen pikkuveljensä. J. H. Erkon kuolema herätti huomiota ja hautajaisissa hänen arkkuaan kantoivat [[Eero Erkko]], [[Juhani Aho]], [[Pekka Halonen]], [[Eino Leino]], [[Oskari Merikanto]], [[E. N. Setälä]], [[K. A. Castrén]] ja [[Juho Lallukka]].