Wow-signaali

Wow!-signaali

Wow!-signaali oli SETI-tutkimuksen parissa työtä tehneen Jerry R. Ehmanin löytö työskennellessään Big Ear -radioteleskoopilla Ohion yliopistossa 15. elokuuta 1977. Teleskooppi vastaanotti voimakkaan kapeakaistaisen radiosignaalin. Jerry R. Ehman havaitsi signaalin tietokoneen tulosteesta ja kirjoitti sen reunaan "Wow!", josta se sai nimensä. Tulosteessa punaisella ympäröity merkkijono "6EQUJ5" merkitsee signaalin voimakkuuden muutosta: signaaleja merkittiin numeroilla yhdestä yhdeksään ja voimmakkaita aakkosilla. Signaali siis alkoi heikkona kiinteän antennin kääntyessä sitä kohti, voimistui ja laskien taas kunnes se katosi maapallon käännyttyä edelleen.

Wow!-signaalin paikka Sagittariuksen eli Jousimiehen tähdistössä

Signaalin kesto, paikannus ja taajuus

Signaali kesti 72 sekuntia eli koko sen ajan, jonka antenni pystyi olemaan maapallon pyörimisestä johtuen suunnattuna kohti sen lähdettä. Se tuli Sagittariuksen eli Jousimiehen suunnalta. Karkeasti 2,5 astetta etelään viiden magnitudin tähtijoukosta Chi Sagittarii. Signaalin kaistanleveys oli vähemmän kuin 10 kHz. Kaksi erilaista arvoa taajuudelle on annettu: 1420,356 MHz (J. D. Kraus) ja 1420,456 MHz (J. R. Ehman), kummatkin 50 kHz:n sisällä 21 senttimetrin säteily-taajuudesta, mikä on 1420,406 MHz.

Sekä Wow!-signaalin pituus, 72 sekuntia, että voimakkuuden kaaviokuva yhdistäisi sen mahdolliseen maan ulkopuoliseen lähteeseen.

Signaalin vastaanottanut radioteleskooppi käytti kahta antennia. Signaali kuului vain toiseen antenniin mutta tietoa käsiteltiin siten, että ei voitu päätellä kumpaan antenniin signaali oli osunut. Tämän vuoksi signaalin lähteellä on kaksi mahdollista paikkaa taivaalla. Niiden koordinaatit ekvatoriaalisella tasolla rektaskensiossa ovat:

• 19h22m22s ± 5s (positiivinen antenni)
• 19h25m12s ± 5s (negatiivinen antenni)

Deklinaatio oli yksikäsitteisesti −27°03′ ± 20′.

Signaalin toistumisen etsintä

Signaalin olisi odotettu ilmestyvän uudelleen muutaman minuutin kuluttua toisen antennin kääntyessä sitä kohti, mutta näin ei tapahtunut. Ehman etsi turhaan signaalin toistumista käyttäen Big Earia kuukautta myöhemmin. Vuosina 1987 ja 1989 Robert Gray etsi vastaavaa tapahtumaa käyttäen META-järjestelmää Oak Ridgen observatoriolla, mutta ei havainnut signaalia uudelleen. Gray ja tohtori Simon Ellingsen etsivät myöhemmin samaa signaalia vuonna 1999 käyttäen Tasmanian yliopiston 26 metrin radioteleskooppia. Kohteen lähiympäristöä seurattiin kuuden 14-tuntisen jakson ajan, mutta mitään "Wow"-signaalin kaltaista ei havaittu.

Spekulaatioita signaalin alkuperästä

Tähtienvälinen skintillaatio heikommassa jatkuvassa signaalissa - samanlainen vaikutukseltaan kuin atmosfäärin aiheuttama tuikkiminen - voisi olla mahdollinen selitys, vaikka tämä ei poissulje signaalin keinotekoisuuden mahdollisuutta. Kuitenkin, jopa käyttämällä merkittävästi herkempiä laitteita kuten Very Large Array -radioteleskooppia, sellaista signaalia ei pystyisi tunnistamaan ja mahdollisuus, että Very Large Arrayn tasoa alempaa oleva signaalia voisi tunnistaa Big Ear-radioteleskoopilla koskien tähtienvälistä skintillaatiota, on matala.

Ehman on ilmoittanut pitävänsä epätodennäköisenä, että signaali olisi älykkäiden avaruusolentojen alkuperää: "Meidän olisi pitänyt nähdä se taas, kun etsimme sitä 50 kertaan. Ehdotan sen olleen maalähteisen signaalin, joka yksinkertaisesti heijastui takaisin avaruusromusta."

Hän myöhemmin peruutti skeptimisminsä tieteellisen tutkimuksen jälkeen, joka totesi maapallo-lähteisen signaalin olevan epätodennäköinen. Myös 1420 MHz signaali on ongelmallinen, koska se kuuluu astronomialle "suojeltuun spektriin"; se sijaitsee kaistanleveydellä, joka on maanpäällisiltä lähettimiltä kielletty.

Signaalille ei ole siis löydetty minkäänlaista selitystä eikä sitä ole havaittu uudelleen toistuvista yrityksistä huolimatta. Erityisen suuria johtopäätöksiä ei voida tehdä yksittäisen havainnon perusteella.