Ero sivun ”Oskar Werner” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 8: | Rivi 8: | ||
[[Kuva:Teixlburg.png|thumb|right|Oskar Wernerin asuintalo Liechtensteinissa.]] |
[[Kuva:Teixlburg.png|thumb|right|Oskar Wernerin asuintalo Liechtensteinissa.]] |
||
Alkoholismi ja mielenterveysongelmat<ref name=spiegel/> rapauttivat niin hänen terveytensä kuin uransakin, ja hän kuoli sydänkohtaukseen kaksi |
Alkoholismi ja mielenterveysongelmat<ref name=spiegel/> rapauttivat niin hänen terveytensä kuin uransakin, ja hän kuoli sydänkohtaukseen kaksi päivää Truffaut'n kuoleman jälkeen. |
||
Wernerillä on poika Felix Florian Werner suhteesta Diane Andersonin kanssa.<ref name=spiegel>[http://www.spiegel.de/kultur/kino/0,1518,128131,00.html Der Erbe des Unbestechlichen, Spiegel Online.] Viitattu 11.8.2010 {{de}}</ref> |
Wernerillä on poika Felix Florian Werner suhteesta Diane Andersonin kanssa.<ref name=spiegel>[http://www.spiegel.de/kultur/kino/0,1518,128131,00.html Der Erbe des Unbestechlichen, Spiegel Online.] Viitattu 11.8.2010 {{de}}</ref> |
||
Versio 23. elokuuta 2010 kello 21.34
Oskar Werner (alk. Oskar Josef Bschließmayer, 13. marraskuuta 1922 Gumpendorf (kuuluu nykyisin Mariahilfiin Wieniin), Itävalta – 23. lokakuuta 1984) oli itävaltalainen näyttelijä, jonka kansainvälinen maine sai alkunsa Francois Truffaut'n ohjaamasta elokuvasta Jules ja Jim .
Werner pääsi 18-vuotiaana Burg-teatteriin ja teki ensiesiintymisensä lokakuussa 1941, mutta joutui Wehrmachtiin marraskuussa. Hän oli pasifisti[1] ja teeskenteli loukkaantumista putoamalla hevosen selästä. Hän pääsi perunankuorijaksi ja vessojen siivoajaksi. Vuonna 1944 hän avioitui puoliksi juutalaisen Elisabeth Kallinan kanssa. He saivat tyttären Eleonoran ja pakenivat sodan loppuajaksi Wienerwaldiin.
Sodan päätyttyä hän palasi Burg-teatteriin. 1950 hän esiintyi Englannissa, jossa hän näytteli englanninkielisessä versiossa näytelmästä Der Engel mit der Posaune roolin, jota hän oli aiemmin esittänyt. Muutaman Saksassa ja Itävallassa tekemänsä elokuvaroolin jälkeen hän siirtyi Hollywoodiin, jossa hän näytteli sotaelokuvassa Vakoilijana omassa maassaan. Luvatut lisäroolit jäivät kuitenkin toteutumatta, ja hän palasi Eurooppaan ja asettui Lichtensteiniin. Ura teatterissa jatkui, ja tauon jälkeen hän näytteli jälleen myös elokuvissa, muun muassa Max Ophülsin ohjaamassa Lola Montèsissa. Francois Truffaut'n ohjaus Jules ja Jim toi hänelle niin kriitikkojen arvostusta kuin kansainvälistä huomiotakin. Sen jälkeen hän teki useita rooleja, muun muassa palkitut Narrilaiva (1965) ja Mies kylmästä (1965), ja 1966 Truffaut'n ohjauksessa kirjoja polttavan palomiehen roolin elokuvassa Fahrenheit 451. Viimeinen rooli hänellä oli elokuvassa Kirottujen laiva (1972).
Alkoholismi ja mielenterveysongelmat[1] rapauttivat niin hänen terveytensä kuin uransakin, ja hän kuoli sydänkohtaukseen kaksi päivää Truffaut'n kuoleman jälkeen.
Wernerillä on poika Felix Florian Werner suhteesta Diane Andersonin kanssa.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Der Erbe des Unbestechlichen, Spiegel Online. Viitattu 11.8.2010 (saksaksi)
Aiheesta muualla
- Oscar Werner -sivusto
- Oskar Werner Elonetissä.
- Oskar Werner Internet Movie Databasessa. (englanniksi)