Ero sivun ”Kirjesalaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: cs:Listovní tajemství |
p Botti lisäsi: it:Libertà e segretezza della corrispondenza |
||
| Rivi 20: | Rivi 20: | ||
[[es:Secreto de la correspondencia]] |
[[es:Secreto de la correspondencia]] |
||
[[fr:Secret de la correspondance]] |
[[fr:Secret de la correspondance]] |
||
[[it:Libertà e segretezza della corrispondenza]] |
|||
[[nl:Briefgeheim]] |
[[nl:Briefgeheim]] |
||
[[ru:Тайна связи]] |
[[ru:Тайна связи]] |
||
Versio 13. elokuuta 2010 kello 12.48
Kirjesalaisuus on useimmissa Euroopan maissa voimassa oleva perusoikeus. Se tarkoittaa, että vain ja ainoastaan kirjeen vastaanottaja saa avata kirjeen ja lukea sen sisältämän viestin. Vastaava salaisuus koskee usein myös esimerkiksi erilaisia sähköisen viestinnän muotoja.
Suomessa kirjesalaisuus pohjautuu perustuslain yksityiselämän suojaa käsittelevään 10. pykälään: "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton." Kirjesalaisuuden rikkoja voidaan tuomita rikoslain perusteella viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Jos viestintäsalaisuuden loukkaus on törkeä, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Yhdysvaltain perustuslaki ei anna mitään erityistä suojaa kirjeille tai tietoliikenteelle. Käytännössä voimassa oleva kirjesalaisuus on oikeuskäytännön avulla johdettu perustuslain neljännestä lisäyksestä, joka suojaa kansalaisia perusteettomilta kotietsinnöiltä.
Saksassa liittovaltion perustuslakisuojavirastolle (kotimaan tiedusteluorganisaatio) on taattu oikeudet rikkoa kirjesalaisuus, mikäli tiedonvälittäjää on aihetta epäillä eräistä rikoksista, jotka kuuluvat viraston toimialaan.[1]