Rippi

Rippi on kristinuskossa synnintunnustus ja siihen liittyvä synninpäästö. Katolisessa kirkossa ja ortodoksisessa kirkossa katumus on yksi mysteerioista eli sakramenteista. Evankelis-luterilaisessa kirkossa rippi ei ole sakramentti.

Rippi on käsitteellisesti lähellä sielunhoitoa. Sielunhoitoon ei kuitenkaan kuulu välttämättä syntien tunnustamista ja anteeksiannon julistamista, vaan kyse on muunlaisesta henkisen ja hengellisen avun ja tuen antamisesta.

Rippiä on useampaa tyyppiä. Voidaan erottaa toisistaan

• julkirippi
• yksityinen rippi
• yleinen / yhteinen rippi
• armonvakuutus

Yleensä ripillä tarkoitetaan yksityistä rippiä. Julkirippi on varhaisessa kristinuskossa käytössä ollut tapa, että syntiin langenneet ja kirkon yhteydestä tai ehtoolliselta erotetut otettiin takaisiin sakramenttiyhteyteen seurakunnan edessä julkisesti tehdyn synnintunnustuksen ja synninpäästön jälkeen. Julkirippiä käytetään nykyään varsin harvoissa protestanttisissa yhteisöissä. Yleinen rippi on enimmäkseen luterilainen tapa aloittaa messu yhteisesti luetulla synnintunnustuksella ja papin kaikille yhteisesti lukemalla synninpäästöllä. Tällöin synninpäästön sijasta voi olla imperatiivimuotoinen armonvakuutus: "Jumala antakoon sinulle anteeksi..."

Katumuksen sakramentti ortodoksisessa kirkossa

Osallistuessaan katumuksen sakramenttiin ihminen tekee mielenmuutoksen. Hänen on tarkoitus hylätä synninteko ja turvautua Jumalaan. Papin kautta ja avustuksella ihminen pyytää anteeksi tekemiään syntejä ja pahoja tekoja ja ajatuksia. Katumuksen sakramentin kautta hän saa anteeksiannon, se on hengellinen parannus, joka auttaa ihmistä lähestymään paremmin Jumalaa, lähimmäisiään ja itseään.

Rippi katolisessa kirkossa

Katolisessa kirkossa ripittäytyvä henkilö tunnustaa syntinsä papille, joka tämän jälkeen määrää suoritettavaksi katumusharjoituksia ja antaa synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Ripissä on neljä osaa:

1. katumus (contritio)
2. synnintunnustus
3. anteeksianto eli synninpäästö (absolutio)
4. hyvitystyöt

Katolisen papin perinteiset synninpäästön sanat ovat "Ego te absolvo a peccatis tuis in nomine Patris et Filii et Spiritus Sancti" eli "Minä päästän sinut synneistäsi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."

Rippi luterilaisessa kirkossa

Luterilaisessa kirkossa rippiä ei lueta sakramentteihin. Luther piti rippiä aluksi sakramenttina. Koska sakramentin määritelmän mukaan sakramentin osat ovat paitsi armon lupaus myös näkyvä merkki, aine eli elementti, rippiä ei muodollisesti pidetä sakramenttina elementin puuttumisen vuoksi. Luterilaisessa kirkossa ripin vastaanottajana voi olla kuka hyvänsä, sillä jokaisen kristityn katsotaan olevan yleisen pappeuden mukainen pappi. Vapaaseen rippikäytäntöön on vaikuttanut myös se, että rippiä ei luettu sakramentteihin. Yleensä ripin ottaa vastaan pappi tai seurakunnan työntekijä. Rippi ja sielunhoito luetaan papin erityisiin tehtäviin.

Luterilaisen käsityksen mukaan ripissä on kaksi osaa:

1. synnintunnustus
2. synninpäästö

Kaksivaiheinen rippikäsitys sisältää käsityksen rippikäsityksen kritiikin, joka kohdistuu katumuksen määrittelyyn ja hyvitystöihin. Luterilainen kirkko kritisoi keskiaikaista tapaa, että ripissä tuli yrittää tunnustaa kaikki synnit. Lisäksi hyvitystoihin suhtauduttiin kriittisesti, koska kansanomaisen käsityksen mukaan se oli osa anteeksiantoa. Lisäksi keskiaikaisen anekaupan kritiikki tehosti hyvitystöiden kritiikkiä.

Luterilaisessa kirkossa pidettiin pitkään tärkeänä, että jokainen ehtoolliselle osallistuva ripittäytyy ennen messua. Tästä tavasta syntyi vähitellen tapa aloittaa messu yhteisellä ripillä. Rippiä käsittelee Augsburgin tunnustuksen artiklat 10 ja 11. Ripin vastaanottaja julistaa synnintunnustuksen jälkeen syntien anteeksiannon Pyhän Kolminaisuuden nimessä. Rippi on erittäin yksityinen tapahtuma. Kirkot ovat perinteisesti vaatineet tiukkaa rippisalaisuuden hoitoa papeiltaan. Katolisessa kirkossa käytössä oleva rippituoli korostaa ripin yksityisyyttä.

Julkirippi

Luterilaisen kirkon vanhoissa katekismuksissa julkirippiä – jossa pahennusta herättänyt seurakuntalainen tunnustaa julkisesti seurakunnan edessä rikkomuksensa ja saa synninpäästön – pidettiin hyödyllisenä. Upsalan arkkipiispan Olaus Svebiliuksen mukaan julkisynnin tehneen julkirippi on ”ei ainoastansa tarpeellinen, vaan myös hyödyllinen; sillä siitä ihminen saa sydämessänsä lohdutuksen ja omalletunnollensa rauhan ja levon.” Hänen mukaansa sitomista ”ei ole kadotukseksi annettu, vaan sielun parannukseksi ja ojentamiseksi.” Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämästä julkirippi poistettiin 1800-luvulla.

Rippisalaisuus

Rippisalaisuus on papin velvollisuus pitää ehdottomasti salassa kaikki ripissä kuulemansa. Suomessa evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon papeilla on ripistä ja sielunhoidollisesta keskustelusta ehdoton, kirkkolaissa säädetty vaitiolovelvollisuus. Pappi ei saa ilmaista ripissä tai sielunhoidossa ilmaistua asiaa eikä myöskään henkilöä. Pappi ei siten voi kertoa käyneensä tietyn henkilön kanssa sielunhoidollista keskustelua. Ripissä kuultua asiaa ei saa paljastaa minkään syyn nojalla, olipa tunnustettu rikos miten törkeä hyvänsä. Rippisalaisuutta ei saa paljastaa edes ripittäytyvän suostumuksella. Jos ripittäytyjä antaa tiedon rikoksesta, joka on tekeillä, papin tulee ilmoittaa viranomaisille asiasta siten, ettei ripittäytyjän henkilöllisyys paljastu.

Katso myös

• Ripin väärinkäyttö

Kirjallisuutta

• Kettunen, Paavo: Suomalainen rippi. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-543-4.

Aiheesta muualla

• Parannus eli rippi. Katolinen kirkko Suomessa.
• Katumuksen mysteerio. Ortodoksi.net.
• Rippi. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sanasto.
• Rippisalaisuus Kirkkolaissa. Finlex.
• Rippisalaisuus. Sosiaaliportti.fi.

Artikkeleita

• Pihla Tiihonen: Rippisalaisuus suojaa yhä pedofiilia. Kirkko ja kaupunki 27.8.2007.
• Rippisalaisuus antaa väärää suojaa? Karjalainen 20.9.2008.
• Alinta kastia ovat naiset ja lapset. Omat polut -blogi 21.4.2010.
• Rippisalaisuus voi estää hyväksikäytön paljastumisen. Iltalehti 3.5.2010.
• Laki on yksiselitteinen: rippisalaisuuden voi murtaa. Ylen uutiset 4.5.2010.
• Katja Kuokkanen: Brax: Kirkko ei saa piilotella ripin takana. Helsingin sanomat 9.5.2010.
• Lehti: He tukevat kirkon vaikenemista pedofiileistä. STT – Uusi Suomi 18.5.2010.
• Oikeustieteilijä: Rippisalaisuus on ongelma lastensuojelulle. Kaleva 13.5.2010.
• HS: Rippisalaisuus murtumassa lasten suojelemiseksi. Ylen uutiset 15.5.2010.
• Hyväksikäyttö pitää kitkeä pois. Helsingin sanomat 16.5.2010.
• Sari Sarkomaa: Kirkko ei voi, eikä saa suojella pedofiilejä. Uuden Suomen blogit 17.5.2010.
• Poliitikot: Rippisalaisuus unohdettava pedofiliatapauksissa. MTV3-STT 17.5.2010.
• Ristiriitainen rippisalaisuus. Utuonline 2010.