Yhteiskuntatiede

Yhteiskuntatieteet ovat nimitys eräille yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä tutkiville tieteenaloille.

Filosofian piiriin kuuluva yhteiskuntatieteiden filosofia tutkii yhteiskuntatieteiden pohjalta nousevia filosofisia kysymyksiä. Yhteiskuntatieteen metodologiat ja yhteiskuntateoriat edustavat yleensä aina jotain tiettyä tieteenfilosofian suuntausta, kuten positivismia, falsifikationismia, realismia tai konstruktivismia.

Valtiotiede on vanhentunut nimitys yhteiskuntatieteille. Sana valtiotiede esiintyy kuitenkin esimerkiksi tiedekuntien nimissä.

Yhteiskuntatieteitä

Yhteiskuntatieteisiin kuuluvat:

• aluetiede
• antropologia (jaetaan usein sosiaaliantropologiaan ja kulttuuriantropologiaan)
• hallintotiede
• informaatiotutkimus
• kehitysmaatutkimus
• kunnallispolitiikka
• politiikan tutkimus (tunnetaan myös nimillä politologia ja valtio-oppi)
• sosiaalipedagogiikka
• sosiaalipolitiikka
• sosiaalipsykologia
• sosiaalityö
• sosiologia
• taloustiede
• viestintä
• yhteiskuntahistoria (jaetaan usein poliittiseen sekä talous- ja sosiaalihistoriaan)
• yhteiskuntapolitiikka

Muista tieteistä ainakin maantiede ja uskontotiede saattavat tutkia yhteiskunnallisia asioita, mutta niitä ei lasketa yhteiskuntatieteiksi. Oikeustiede puolestaan suhtautuu tutkimuskohteeseensa normatiivisena ilmiönä, ei yhteiskunnallisena, ja tutkii sitä yhteiskuntatieteistä selkeästi poikkeavalla tavalla ja eri näkökulmasta. Osa kasvatustieteistä, kuten kasvatussosiologia ja kriittinen pedagogiikka, ovat yhteiskuntatieteellisiä tutkimusaloja, vaikka sijoittuvatkin suomalaisissa yliopistoissa yleensä kasvatustieteiden tiedekuntiin tai laitoksille.

Yhteiskuntatieteiden historia

Yhteiskuntatieteet syntyivät 1700-luvun loppupuolella. Tämä liittyy valistusaikaan ja siihen, miten ihmiset alkoivat ymmärtää yhteiskunnan luonnonlakien alaisena ennemmin kuin jumalallisen järjestyksen sanelemana järjestelmänä.

Yhteiskuntatieteellisen teorian ja tutkimuksen klassisia hahmoja ovat esimerkiksi Auguste Comte, Emile Durkheim, Karl Marx, John Stuart Mill ja Max Weber.

Yhteiskuntatieteiden luonne ja metodit

Yhteiskuntatieteet ovat metodologialtaan huomattavasti epäyhtenäisempiä kuin luonnontieteet ja tutkimusperiaatteita koskevat kiistat koskevat hyvin perustavia asioita. Yksi jako yhteiskuntatieteen metodeissa on jako kvantitatiiviseen eli määrälliseen ja kvalitatiiviseen eli laadulliseen tutkimukseen. Kvantitatiivinen tutkimus voi olla esimerkiksi jonkun yhteiskunnallisen ilmiön pohjalta tehtyjen tilastojen tarkastelua. Tässä on oleellista, että tilastoissa näkyvät ilmiöt ovat luonteeltaan mitattavia. Tilastoja laaditaan usein kyselylomakkeilla. Kvalitatiivinen tutkimus taas voi olla esimerkiksi yksittäisten ihmisten haastattelua. Haastattelussa ja muissa kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmissä tulee usein ilmi seikkoja, joita ei voi mitata numeroilla, mutta jotka ovat silti tutkijan mielestä tärkeitä.

Kvantitatiivinen tutkimus on kvalitatiivista lähempänä luonnontieteellistä tutkimusta. Positivismi metodologisena oppina näkee yhteiskunnan tutkimuksen saman tyyppisenä kuin luonnontieteellisen tutkimuksen. Luonnontieteen menetelmiä lähellä olevaa tutkimusta edustavat esimerkiksi uusklassinen taloustiede, behavioristinen psykologia sekä rationaalisen valinnan koulukunnat. Toista laitaa edustavat postmodernismi ja konstruktionismi.

Katso myös

• Yhteiskuntatieteelliset yliopistotutkinnot
• Yhteiskuntateoria