F. Scott Fitzgerald

Francis Scott Key Fitzgerald
F. Scott Fitzgerald
Henkilötiedot
Syntynyt	24. syyskuuta 1896 St. Paul, Minnesota, Yhdysvallat
Kuollut	21. joulukuuta 1940 Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Ammatti	kirjailija, elokuvakäsikirjoittaja
Kirjailija
Aikakausi	1920-1940
Kirjallinen suuntaus	modernismi
Esikoisteos	This Side of Paradise (1920)
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Francis Scott Key Fitzgerald (24. syyskuuta 1896 – 21. joulukuuta 1940) oli yksi Yhdysvaltojen 1900-luvun suurimmista kirjailijoista. Omana aikanaan häntä pidettiin "kadotetun sukupolven äänenä" - tällä tarkoitettiin niitä nuoria jotka aikuistuvat ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kirjoitti viisi romaania ja kymmeniä novelleja, jotka kertoivat nuoruudesta, epätoivosta ja kuvasivat aikaansa sattuvasti ja elävästi. Hänen kirjoissaan ihaillaan erityisesti tunteiden rehellistä kuvausta.

Elämä ja ura

Lapsuus ja nuoruus

Fitzgerald syntyi St.Paulissa, Minnesotassa keskiluokkaiseen, roomalaiskatoliseen perheeseen. Hänet kastettiin kuuluisan pikkuserkkunsa, Francis Scott Keyn, sekä hänen kuolleen sisarensa, Louisa Scottin mukaan. Fitzgeraldit asuivat vuodet 1898-1901 Syracusessa, ja vuodet 1903-1908 Buffalossa, New Yorkissa, jossa hän meni Nardin Academyyn. Kun hänen isänsä erotettiin työstään Procter & Gamblelta, perhe muutti takaisin Minnesotaan, jossa Fitzgerald meni St.Paul's academyyn. Hänen ensimmäinen kirjallinen saavutuksensa oli salapoliisitarina, joka julkaistiin koulun lehdessä. Fitzgerald oli tällöin 12-vuotias. Kun hän oli 16, hänet erotettiin St.Paul'sista opintojen laiminlyömisen vuoksi. Hän siirtyi Newman Schooliin, ja vuonna 1917 hän aloitti opintonsa Princetonin yliopistossa. Siellä hän ystävystyi Edmun Wilsonin ja John Peale Bishopin, tulevien kirjailijoiden ja kriitikoiden kanssa, ja alkoi kirjoittaa Princetonin Triangle clubille. Hän oli jäsen University Cottage Clubissa, joka yhä pitää esillä Fitzgeraldin pöytää ja kirjoituksia kirjastossaan. Köyhänä opiskelijana Fitzgerald jätti Princetonin liittyäkseen Amerikan armeijaan ensimmäiseen maailmansotaan. Sota ehti kuitenkin päättyä pian Fitzgeraldin armeijaan liittymisen jälkeen.

Zelda Sayre 17-vuotiaana

Zelda Fitzgerald

Alabaman Montgomeryn nuorten kerholla Fitzgerald tapasi Zelda Sayren. He kihlautuivat vuonna 1919 ja Fitzgerald muutti Lexington Avenuelle New Yorkiin perustakseen pohjan hänen ja Zeldan yhteiselle elämälle. Zelda ei kuitenkaan uskonut työllään mainosfirmassa ja novelleja kirjoittamalla itsensä elättävän Scottin pystyvän elättämään myös häntä, ja niin Zelda rikkoi heidän kihlauksensa.

Scott muutti takaisin vanhempiensa kotiin St.Pauliin korjatakseen kertomuksensa The Romantic Egoist. Syksyllä 1919 tarina suostuttiinkin julkaisemaan, silloin nimellä This Side of Paradise (suom. Maan päällä kuin myös taivaissa), ja niin Zelda ja Scott jatkoivat kihlaustaan. Romaani julkaistiin 26.maaliskuuta 1920, ja oli yksi sen vuoden suosituimmista kirjoista. Scott ja Zelda avioutuivat Pyhän Patrikin tuomiokirkossa New Yorkissa. Heidän ainoa lapsensa, Frances Scott "Scottie" Fitzgerald, syntyi 26.lokakuuta 1921.

"The Jazz Age"

F. Scott Fitzgerald vuonna 1921

1920-luku oli Fitzgeraldin kultakautta. Kultahattu, jota pidetään hänen uransa merkkiteoksena, julkaistiin 1925. Fitzgerald teki useita matkoja Eurooppaan, etenkin Pariisiin ja Ranskan Rivieralle, ja ystävystyi monien Pariisin Amerikkalaisen yhteisön jäsenien kanssa, etenkin kirjailija Ernest Hemingwayn kanssa.

Fitzgeraldin ystävyys Hemingwayn kanssa oli hyvin hengellinen, kuten useat Fitzgeraldin ystävyyssuhteet tulivat olemaan. Hemingway ei tullut hyvin toimeen Zeldan kanssa, vaan sanoi tätä hulluksi ja syytti tätä rohkaisemasta miestään juomaan, pitääkseen tämän poissa todellisen työnsä, romaaniensa, luota.

Fitzgeraldien avioliitto oli sekava - sekä tuhoisa että rakentava. Fitzgerald otti paljon vaimonsa voimakkaasta ja mahtailevasta luonteesta kirjoituksiinsa. Joskus hän jopa kopioi suoria otteita tämän kirjeistä ja henkilökohtaisista päiväkirjoista teksteihinsä. Zeldan vaikutusta Scottin töihin liioitellaan kuitenkin usein, yhtä paljon hänen aikaisemmat työnsä heijastavat hänen ensimmäisen rakkautensa, Ginevra Kingin luonnetta. Tosiasiassa, Daisyn hahmo Kultahatussa kuvastaa paljon enemmän Scottin kykenemättömyyttä kehittää suhdettaan Kingiin, sekä Kingin persoonallisuutta, kuin Zeldaa. (Tosin Gatsbyn epäonnistuminen naida Daisy vuonna 1917 kuvastaakin Fitzgeraldin omaa kokemusta tulevan vaimonsa kanssa).

Fitzgerald kirjoitti usein The Saturday Evening Post-lehteen. Tämä julkaisu toukokuun 1, 1920, sisältää novellin "Bernicen polkkatukka", ja on ensimmäinen, jossa on Fitzgeraldin nimi kannessa.

Vaikka Fitzgeraldin intohimo olikin romaanien kirjoittaminen, jo hänen ensimmäinen romaaninsa möi tarpeeksi taatakseen hänelle ja Zeldalle New Yorkin julkimoiden rikkaan elämäntyylin. Kuten monet sen ajan ammatti kirjailijat, Fitzgerald lisäsi tulojaan kirjoittamalla novelleja lehtiin kuten The Saturday Evening Post, Collier's Weekly, ja Esquire, ja möi elokuvaoikeuksia hänen romaaneihinsa ja novelleihinsa Hollywoodin studioille. Monet näistä novelleista kokeilivat jäätä hänen romaanejaan varten. Esimerkiksi hänen novellinsa "Absolution" oli alunperin tarkoitettu aiemmaksi luvuksi Kultahattuun.

Tämän elämäntyylin, ja Zeldan lääkärinkuluihin menevien rahojen vuoksi Fitzgerald oli jatkuvasti taloudellisissa ongelmissa ja lainasi usein rahaa agentiltaan Harold Oberilta, ja toimittajaltaan Scribner'sillä, Maxwell Perkinsiltä. Kun Ober päätti lopettaa Fitzgeraldin auttamisen, kirjailija katkaisi välinsä pitkäaikaisen ystävänsä ja agenttinsa kanssa. (Fitzgerald tarjosi tälle kuitenkin hyväsydämisen ja anteeksipyyntävän kunnianosoituksen myöhemmin novellissaan "Financing Finnegan".

1920-luvun loppupuolella Fitzgerald alkoi työstää neljättä romaaniaan, mutta joutui viivyttämään työtään taloudellisten ongelmien vuoksi, jotka pakottivat hänet kirjoittamaan kaupallisia novellejaan, sekä skitsofrenian vuoksi, joka iski Zeldaan vuonna 1930. Zeldan henkinen terveys oli epävakaa koko hänen loppuelämänsä. 1932 hän joutui sairaalaan Baltimoressa, Marylandissa. Scott vuokrasi asunnon Towsonista, Marylandista, työstääkseen uutta kirjaansa, tarinaa lupaavan, nuoren psykiatrin, Dick Diverin noususta ja tuhosta, ja rakkaudesta ja avioliitosta potilaaseensa, Nicole Warreniin. Kirja koki läpi monta muutosta, ensimmäinen version piti kertoa äidinmurhasta. Jotkut kriitikot ovat nähneet kirjan peiteltynä omaelämänkerrallisena teoksena kertoen Fitzgeraldin ongelmista vaimonsa kanssa, vauraan ja dekadentin elämäntyylin syövyttävistä vaikutuksista, kirjailijan omasta itsekkyydestä ja itseluottamuksesta sekä jatkuvasta alkoholismista.

Fitzgerald oli erittäin suojeleva materiaalistaan (hänen ja hänen vaimonsa yksityiselämästä). Kun Zelda kirjoitti ja lähetti Scribnerille hänen oman fiktiivisen versionsa heidän elämästään Euroopassa, Save Me the Waltz, Fitzgerald oli hyvin vihainen ja pystyikin vaikuttamaan kirjan julkaisuun. Hän myös vakuutti Zeldan lääkärit pitäämään tämän kirjoittamasta enempää siitä mitä hän kutsui hänen "materiaalikseen", joka tarkoitti heidän suhdettaan.

Scottin kirja julkaistiin vihdoin vuonna 1934 nimellä Yö on hellä. Kriitikoilla, jotka olivat odottaneet Kultahatun jälkeen yhdeksän vuotta kirjailijan seuraavaa teosta, oli melko ristiriitaiset mielipiteet kirjasta. Useimmat eivät pitäneet kirjan kolmiosaisesta rakenteesta ja kokivat Fitzgeraldin alittaneen heidän odotukensa. Romaani ei myynyt hyvin julkaisunsa aikaan, mutta kuten Kultahatunkin kohdalla, kirjan arvostus on huomattavasti noussut ajan kuluessa.

Vuodet Hollywoodissa

Vaikka Fitzgerald itse piti elokuvatyötä halventavana, oli hän jälleen kerran taloudellisissa ongelmissa, ja vietti 1930-luvun toisen puoliskon Hollywoodissa työstäen kaupallisia novelleja, käsikirjoituksia Metro-Golfwyn-Mayerille (mukaanlukien kuvaamatonta materiaalia Tuulen Viemään), sekä viidennettä sekä viimeistä romaaniaan, The Love of the Last Tycoon. Kirja perustui elokuvajohtaja Irving Thalbergin elämään, ja se julkaistiin postuumisti nimellä Viimeinen Ruhtinas (engl.The Last Tycoon), vaikka kirja olikin jäänyt Fitzgeraldilta kesken. Scott ja Zelda vieraantuivat toisistaan; Zelda jatkoi elämäänsä mielisairaalassa itärannikolla, kun Scot taas asui Hollywoodissa rakastajattarensa, juorutoimittaja Sheilah Grahamin kanssa. Vuodesta 1939 kuolemaansa saakka Fitzgerald pilkkasi itseään Hollywoodin orjana hahmonsa Pat Hobbyn kautta. Pat Hobby oli hahmona 17 novellissa, jotka on myöhemmin koottu kokoelmaan "The Pat Hobby Stories".

Sairaus ja kuolema

Fitzgerald oli ollut alkoholisti yliopistopäivistään saakka, ja 1920-luvulla hänestä tuli pahamaineinen hänen huomattavan raskaan juomisensa vuoksi, minkä vuoksi hänen terveytensä kääntyi hyvin heikoksi 1930-luvun loppupuolella. Nancy Milfordin, Zeldan elämänkerran kirjoittajan mukaan Scott väitti sairastavansa tuberkuloosia, mutta Milford väitti tämän olevan pelkkä tekosyyy alkoholismin peittelemiseen. Kuitenkin, Fitzgerald-tutkija Matthew J. Bruccoli väittä että Scottilla itse asiassa oli toistuva tuberkuloosi, ja Nancy Milford raportoi että Fitzgeraldin elämänkerturi Arthur Mizener sanoi, että Scott kävi läpi lievän tuberkuloosin 1919, ja että 1929 tällä oli verenvuotoa, jota hän väitti tuberkuloosin syyksi. On sanottu, että verenvuoto johtui kuitenkin ruokatorven laskimolaajentuman verenvuodosta.

Fitzgerald selvisi kahdesta sydänkohtauksesta 1940-luvun loppupuolella. Ensimmäisen kohtauksen jälkeen Schwabin lääkekaupassa hän sai ohjeet lääkäriltään välttää raskasta rasitusta. Hän muutti Sheilah Grahamin luokse, joka asui Hollywoodissa North Hayworth Avenuella, yksi kortteli itäänpäin Fitzgeraldin asunnosta North Laurel Avenuelta. Omassa asunnossaan Fitzgeraldin täytyi kulkea kaksi porrasväliä asuntoonsa, kun taas Graham asui maan tasalla. Joulukuun 20. vuonna 1940 Fitzgerald ja Ms. Graham osallistuivat elokuvan "This Thing Called Love" ensi-iltaan. Kun he olivat lähdössä Pantage Theaterilta, Fitzgerald tunsi huimausta ja hänellä oli vaikeuksia lähteä teatterilta. Järkyttyneenä hän sanoi Grahamille, "He ajattelevat että olen humalassa, eivätkö ajattelekin?"

Seuraavana päivänä, kun Scott oli syömässä suklaapatukkaa ja tekemässä merkintöjä uusimpaan Princeton Alumni Weeklyyn, Ms. Graham näki hänen yhtäkkiä hyppäävän nojatuolistaan, tarttuvan uuninreunukseen, haukkovan henkeään ja sitten kaatuvan lattialle. Graham juoksi hakemaan apua isännöitsijältä. Kun he astuivat sisään asuntoon ja koittivat auttaa Scottia, isännöitsijä totesi, "Pelkään että hän on kuollut." Fitzgerald kuoli massiiviseen sydänkohtaukseen. Hänen ruumiinsa siirrettiin ruumishuoneelle.

Zeldan ja Scottin hauta Rockvillessa, Marylandissa, kiveen kaiverrettuna Kultahatun viimeinen lause.

Hautajaiset pidettiin Dorothy Parkerin kotona, joka kuulemma itki ja mutisi "the poor son-of-a-bith" (suom. raukka huoranpenikka), joka on vuorosana Jay Gatsbyn hautajaisista Fitzgeraldin Kultahatussa. Jäännökset lähetettiin Baltimoreen, Marylandiin, jossa hänen hautajaisiin osallistui paresinkymmentä ihmistä, joiden mukana oli hänen ainoa lapsensa, Frances "Scottie" Fitzgerald Lanahan Smith, ja hänen kustannustoimittajansa, Maxwell Perinks. Fitzgerald oli alumperin haudattu Rockville unionin hautausmaalle. Zelda kuoli 1948 Highlandin mielisairaalassa tapahtuneeseen tulipaloon. Nyt kummatkin vanhempansa menettänyt Scottie työskenteli kumotakseen Baltimoren arkkihiippakunnan päätöksen siitä että Scott oli kuollut katolisuuden ulkopuolella, jotta tämä voisi levätä roomalaiskatolisella hautausmaalla, jonne hänen isänsä suku oli haudattu. Sekä Scottin että Zeldan jäännökset siirrettiin sukuhautaan Pyhän Maryn hautausmaalle Rockvilleen, Marylandiin vuonna 1975.

Fitzgerald kuoli ennen kuin saa valmiiksi romaaninsa The Love of the Last Tycoon. Hänen ystävänsä ja kirjakriitikko Edmund Wilson toimitti kirjan, sekä Fitzgeraldin käsikirjoituksen, joka sisälsi laajoja muistiinpanoja romaanin kirjoittamattomasta osasta. Tämä kokonaisuus julkaistiin 1941 nimellä The Last Tycoon(suom. Viimeinen ruhtinas). Vuonna 1994 kirja julkaistiin uudelleen sillä nimellä, jonka Fitzgerald sille tahtoi, The Love of the Last Tycoon.

Romaanit

• Maan päällä kuin taivaissa (This Side of Paradise (1920))
• Kaunis ja kadotukseen tuomittu (The Beautiful and Damned (1922))
• Kultahattu (1974) (The Great Gatsby (1925))
• Yö on hellä (1964) (Tender Is the Night (1934))
• Viimeinen Ruhtinas (The Last Tycoon (1940))

Novelleja

• Etelän viimeinen kaunotar (Novellikokoelma, suom. 2004)
• Pat Hobby-tarinat (suom. 1981)
• The Curious Case of Benjamin Button (1922)

Filmatisointeja

• The Great Gatsby (elokuva) (1974)
• The Last Tycoon (elokuva) (1976)
• The Curious Case of Benjamin Button (2008)

Triviaa

• Shigeru Miyamoto, eräs maailman arvostetuimmista pelisuunnittelijoista, nimesi maailmankuulun The Legend of Zelda -pelisarjan Fitzgeraldin vaimon, Zelda Fitzgeraldin mukaan.

Lähteet

• F. Scott Fitzgerald Papers _at Princeton University
• F. Scott Fitzgerald Centenary pages—at the University of South Carolina
• Annotated Bibliography—at Scott-Fitzgerald.com
• Works by F Scott Fitzgerald at Project Gutenberg Australia
• Tales of the Jazz Age from American Studies at the University of Virginia.
• This Side of Paradise from American Studies at the University of Virginia.
• Works by F. Scott Fitzgerald (public domain in Canada)
• Texts and Translations—at narod.ru (Russian & English)
• Online catalog of F. Scott Fitzgerald's personal library, online at