Ero sivun ”Belladonna” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p kh |
p Botti lisäsi: pcd:Putréle |
||
| Rivi 80: | Rivi 80: | ||
[[ja:ベラドンナ]] |
[[ja:ベラドンナ]] |
||
[[no:Belladonnaurt]] |
[[no:Belladonnaurt]] |
||
[[pcd:Putréle]] |
|||
[[pl:Pokrzyk wilcza jagoda]] |
[[pl:Pokrzyk wilcza jagoda]] |
||
[[pt:Beladona]] |
[[pt:Beladona]] |
||
Versio 1. heinäkuuta 2010 kello 04.16
| Myrkkykoiso | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Solanales |
| Heimo: | Koisokasvit Solanaceae |
| Suku: | Belladonnat Atropa |
| Laji: | bella-donna |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Atropa bella-donna |
|
| Katso myös | |
Myrkkykoiso eli belladonna ja lemmonmarja (Atropa bella-donna) on erittäin myrkyllinen koisokasvi.
Ulkonäkö ja koko
Myrkkykoiso on monivuotinen, 50–150 cm korkeaksi kasvava kasvi. Sen varsi on pysty, tylppäsärmäinen, hienokarvainen ja yläosasta pensasmaisesti haarova. Lehdet ovat 8–20 cm pitkiä, soikeita tai puikeita, suippoja ja kaljuja tai harvakarvaisia. Ruskeanvioletit, riippuvat kukat ovat yksittäin. Verhiö on kellomainen ja syvään liuskainen. Teriö on kellomainen ja matalaan liuskainen. Kukan tuoksu on epämiellyttävä. Myrkkykoiso kukkii heinä-elokuussa. Pallomainen, aluksi vihreä mutta kypsänä kiiltävän musta marja on halkaisijaltaan noin kaksi senttiä. Koko kasvi on erittäin myrkyllinen.[1][2][3]
Levinneisyys
Myrkkykoiso on melko yleinen kasvi Keski- ja Etelä-Euroopassa. Sitä tavataan myös Vähässä-Aasiassa.[2] Suomessa myrkkykoiso ei kasva luonnonvaraisena. Lajista tunnetaan ainoastaan yksi satunnaishavainto Uudeltamaalta.[4]
Elinympäristö
Myrkkykoiso kasvaa luonnonvaraisena metsänreunoissa, pientareilla, pelloilla ja joutomailla. Laji on kalkinsuosija.[1]
Käyttö
Myrkkykoiso on yksi eniten myrkytyksiä aiheuttavista kasveista Keski-Euroopassa.[2] Sen myrkky aiheuttaa sydänvaivoja, voimakkaita hallusinaatioita ja suurilla annoksilla sekavuustilan. Antiikin Kreikassa myrkkykoiso oli virallinen teloitusmyrkky.
Myrkyllisyydestään huolimatta myrkkykoiso on tärkeä lääkekasvi. Erään kasvista saatavan aineen nimi on atropiini. Sitä käytetään silmätutkimuksissa koska se laajentaa silmäterää. Muilla kasvista saatavilla valmisteilla hoidetaan vatsa- ja suolistosairauksia sekä astmaa.[2]
Myrkkykoisolla on uskottu olevan myös maagisia ominaisuuksia, minkä takia sitä on käytetty noitamenoissa. Noitavainojen aikaan kasvista valmistettua voidettaa hierottiin syytettyjen ihoon, minkä uskottiin saavan syytetyn tunnustamaan.[2]
Lähteet
- Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 524.
- ↑ a b c d e Suomen terveyskasvit 1982, s. 277.
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Belladonna 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 25.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Belladonnan levinneisyys Suomessa Viitattu 25.1.2010.