Ero sivun ”Rippi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Thi (keskustelu | muokkaukset) p →Julkirippi: viitefix |
|
(ei mitään eroa)
| |
Versio 29. kesäkuuta 2010 kello 09.49
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Rippi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Rippi on kristinuskossa synnintunnustus ja siihen liittyvä synninpäästö. Katolisessa kirkossa ja ortodoksisessa kirkossa katumus on yksi mysteerioista eli sakramenteista. Evankelis-luterilaisessa kirkossa rippi ei ole sakramentti.[1]
Julkirippi
Luterilaisen kirkon vanhoissa katekismuksissa julkirippiä – jossa pahennusta herättänyt seurakuntalainen tunnustaa julkisesti seurakunnan edessä rikkomuksensa ja saa synninpäästön – pidettiin hyödyllisenä. Upsalan arkkipiispan Olaus Svebiliuksen mukaan julkisynnin tehneen julkirippi on ”ei ainoastansa tarpeellinen, vaan myös hyödyllinen; sillä siitä ihminen saa sydämessänsä lohdutuksen ja omalletunnollensa rauhan ja levon.” Hänen mukaansa sitomista ”ei ole kadotukseksi annettu, vaan sielun parannukseksi ja ojentamiseksi.”[2] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämästä julkirippi poistettiin 1800-luvulla[3].
Rippisalaisuus
Rippisalaisuus on papin velvollisuus pitää ehdottomasti salassa kaikki ripissä kuulemansa.[1] Suomessa evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon papeilla on ripistä ja sielunhoidollisesta keskustelusta ehdoton, kirkkolaissa säädetty vaitiolovelvollisuus. Pappi ei saa ilmaista ripissä tai sielunhoidossa ilmaistua asiaa eikä myöskään henkilöä. Pappi ei siten voi kertoa käyneensä tietyn henkilön kanssa sielunhoidollista keskustelua. Ripissä kuultua asiaa ei saa paljastaa minkään syyn nojalla, olipa tunnustettu rikos miten törkeä hyvänsä. Rippisalaisuutta ei saa paljastaa edes ripittäytyvän suostumuksella. Jos ripittäytyjä antaa tiedon rikoksesta, joka on tekeillä, papin tulee ilmoittaa viranomaisille asiasta siten, ettei ripittäytyjän henkilöllisyys paljastu.[4][5]
Lähteet
- ↑ a b Spectrum tietokeskus. 16. osa, Pienhakusanat ja hakemisto: Pl–ö. Espoo: WSOY, 1983. ISBN 951-0-07255-9.
- ↑ Svebilius, Olaus: Viides pääkappale Svebiliuksen katekismus. Katekismus.net. Viitattu 28.5.2010.
- ↑ Herttoniemen seurakunta herttoniemi.kirkkohelsinki.net. Viitattu 28.5.2010.
- ↑ Kirkkolaki (1054/1993), 5:2§ Finlex. Viitattu 6.4.2010.
- ↑ Laki ortodoksisesta kirkosta (985/2006) Finlex. Viitattu 6.4.2010.
Kirjallisuutta
- Kettunen, Paavo: Suomalainen rippi. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-543-4.
Aiheesta muualla
- Parannus eli rippi. Katolinen kirkko Suomessa.
- Katumuksen mysteerio. Ortodoksi.net.
- Rippi. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sanasto.
- Rippisalaisuus Kirkkolaissa. Finlex.
- Rippisalaisuus. Sosiaaliportti.fi.
Artikkeleita
- Pihla Tiihonen: Rippisalaisuus suojaa yhä pedofiilia. Kirkko ja kaupunki 27.8.2007.
- Rippisalaisuus antaa väärää suojaa? Karjalainen 20.9.2008.
- Alinta kastia ovat naiset ja lapset. Omat polut -blogi 21.4.2010.
- Rippisalaisuus voi estää hyväksikäytön paljastumisen. Iltalehti 3.5.2010.
- Laki on yksiselitteinen: rippisalaisuuden voi murtaa. Ylen uutiset 4.5.2010.
- Katja Kuokkanen: Brax: Kirkko ei saa piilotella ripin takana. Helsingin sanomat 9.5.2010.
- Lehti: He tukevat kirkon vaikenemista pedofiileistä. STT – Uusi Suomi 18.5.2010.
- Oikeustieteilijä: Rippisalaisuus on ongelma lastensuojelulle. Kaleva 13.5.2010.
- HS: Rippisalaisuus murtumassa lasten suojelemiseksi. Ylen uutiset 15.5.2010.
- Hyväksikäyttö pitää kitkeä pois. Helsingin sanomat 16.5.2010.
- Sari Sarkomaa: Kirkko ei voi, eikä saa suojella pedofiilejä. Uuden Suomen blogit 17.5.2010.
- Poliitikot: Rippisalaisuus unohdettava pedofiliatapauksissa. MTV3-STT 17.5.2010.
- Ristiriitainen rippisalaisuus. Utuonline 2010.