Ero sivun ”Markku Kulmala” versioiden välillä

'''Markku Tapio Kulmala''' (s. [[30. lokakuuta]] [[1958]], [[Forssa]])<ref>Kuka kukin on 2007, Otava 2006</ref> on [[akatemiaprofessori]] sekä [[Helsingin yliopisto]]n [[aerosoli]]- ja ympäristöfysiikan [[professori]]. Hän johtaa sekä kansallista että pohjoismaista huippuyksikköä, joka tutkii [[ilmakehä]]n koostumuksen ja ilmaston muutoksen fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ilmakehän aerosolihiukkasten syntyyn liittyviä mekanismeja ja soveltaa niitä [[ilmastonmuutos|ilmastonmuutoksen]] ymmärtämiseen.<ref name="savotta.helsinki.fi">[http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/bcca4d73e902a437c22572c10028fc11?OpenDocument Helsingin yliopiston lehdistötiedote 18.4.2007]</ref> Hänellä on yli 500 julkaistua artikkelia tieteellisissä lehdissä kuten [[Nature]] ja [[Science]].

Kulmala on kymmenessä vuodessa vakiinnuttanut ryhmänsä aseman maailman johtavana yksikkönä ilmakehän [[aerosoli]]enaerosolien muodostumisen alalla. Mittauksia on tehty Hyytiälässä SMEAR II -asemalla poikkeuksellisen pitkinä aikasarjoina. Havainnot ilmakehän uusien hiukkasten muodostumisesta ovat sekä Suomesta että ulkomailta. Kulmala on myös kehittänyt teorioita uusien aerosolihiukkasten synnystä sekä kehittänytedistänyt voimakkaasti maan ja ilmakehän välisten vuorovaikutusten tutkimusta.<ref name="savotta.helsinki.fi"/>

Markku Kulmala nimitettiin 2009 kansainvälisen ilmakehän ja globaalimuutoksen tutkimusprojektin iLEAPSin puheenjohtajaksi seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Hän johtaa iLEAPSin tieteellistä johtokuntaa 2010-20122010–2012.

HänKulmala sai Bjerknesin mitalin pioneerityöstään aerosolifysiikan alalla geofysiikan tutkijoiden kansainväliseltä järjestöltä EGU:lta (European Geophysical Union) 18.4.2007. Vuonna 2005 Tukholman yliopisto vihki hänet kunniatohtorikseen vuonna 2005. Hän sai International Aerosol Fellow Award -tunnustuspalkinnon vuonna 2004 ja vuoden 2003 Suomen tiedepalkinnon tunnustuksena kansainvälisesti erityisen merkittävästä tieteellisestä tutkimuksesta. Vuonna 2003 hän sai myös Maailman kulttuurineuvoston tunnustuksen tieteellisestä toiminnastaan. Smoluchovski-palkinnon hän sai 1997.