Ero sivun ”Nikolaus II” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
TXiKiBoT (keskustelu | muokkaukset)
p w-fix
Rivi 4: Rivi 4:
Hänen valintansa takana olivat Hildebrand (myöhemmin paavi [[Pyhä Gregorius VII]]), [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] [[Agnes de Poitou|keisarinna Agnes de Poitou]] ja [[Lothringen]]in [[herttua]] Godfrey, jotka vastustivat [[Rooma]]n aatelisten ehdokas [[Benedictus X]]:tä. Nikolaus kruunattiin Roomassa [[24. tammikuuta]] [[1059]], kun Benedit oli karkotettu. Hänen aikanaan paavina kirkkoa uudistavat [[Cluny|Cluny liikkeen]] muutokset jatkuivat.
Hänen valintansa takana olivat Hildebrand (myöhemmin paavi [[Pyhä Gregorius VII]]), [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] [[Agnes de Poitou|keisarinna Agnes de Poitou]] ja [[Lothringen]]in [[herttua]] Godfrey, jotka vastustivat [[Rooma]]n aatelisten ehdokas [[Benedictus X]]:tä. Nikolaus kruunattiin Roomassa [[24. tammikuuta]] [[1059]], kun Benedit oli karkotettu. Hänen aikanaan paavina kirkkoa uudistavat [[Cluny|Cluny liikkeen]] muutokset jatkuivat.


Varmistaakseen asemansa hän loi välittömästi yhteydet [[normannit|normanneihin]], jotka olivat saaneet vakaan jalansijan Etelä-[[Italia]]sta. Uusi liitto vahvistettiin Melfissä, jossa Nikolaus II seuranaan Hildebrand, kardinaali Humbert ja [[Monte Cassinon]] [[apotti]] Desiderius myönsivät [[Robert Guiscard]]ille Apulian, Calabarian ja [[Sisilia]]n kreivikunnat sekä [[Rikhard Aversalainen|Rikhard Aversalaiselle]] Capuan ruhtinaskunnan vastineeksi valasta puolustaa kirkon oikeuksia.
Varmistaakseen asemansa hän loi välittömästi yhteydet [[normannit|normanneihin]], jotka olivat saaneet vakaan jalansijan Etelä-[[Italia]]sta. Uusi liitto vahvistettiin Melfissä, jossa Nikolaus II seuranaan Hildebrand, kardinaali Humbert ja [[Monte Cassino]]n [[apotti]] Desiderius myönsivät [[Robert Guiscard]]ille Apulian, Calabarian ja [[Sisilia]]n kreivikunnat sekä [[Rikhard Aversalainen|Rikhard Aversalaiselle]] Capuan ruhtinaskunnan vastineeksi valasta puolustaa kirkon oikeuksia.


Sopimuksen ensimmäinen seuraus oli [[vastapaavi]] Benedictus X:n pakopaikan, [[Galera]]n kaupungin, valtaaminen normannien avulla ja paavin riippuvuuden lopettaminen roomalaisista aatelisista.
Sopimuksen ensimmäinen seuraus oli [[vastapaavi]] Benedictus X:n pakopaikan, [[Galera]]n kaupungin, valtaaminen normannien avulla ja paavin riippuvuuden lopettaminen roomalaisista aatelisista.

Versio 22. kesäkuuta 2010 kello 09.21

Nikolaus II kuvattuna San Clementen luostarin freskossa Roomassa

Paavi Nikolaus II (k. 27. heinäkuuta 1061) oli paavina joulukuusta 1058 – 27. heinäkuuta 1061.[1] Hänen oikea nimensä oli Gerard Burgundilainen. Kun hänet valittiin paaviksi, hän oli Firenzen piispa.

Hänen valintansa takana olivat Hildebrand (myöhemmin paavi Pyhä Gregorius VII), Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna Agnes de Poitou ja Lothringenin herttua Godfrey, jotka vastustivat Rooman aatelisten ehdokas Benedictus X:tä. Nikolaus kruunattiin Roomassa 24. tammikuuta 1059, kun Benedit oli karkotettu. Hänen aikanaan paavina kirkkoa uudistavat Cluny liikkeen muutokset jatkuivat.

Varmistaakseen asemansa hän loi välittömästi yhteydet normanneihin, jotka olivat saaneet vakaan jalansijan Etelä-Italiasta. Uusi liitto vahvistettiin Melfissä, jossa Nikolaus II seuranaan Hildebrand, kardinaali Humbert ja Monte Cassinon apotti Desiderius myönsivät Robert Guiscardille Apulian, Calabarian ja Sisilian kreivikunnat sekä Rikhard Aversalaiselle Capuan ruhtinaskunnan vastineeksi valasta puolustaa kirkon oikeuksia.

Sopimuksen ensimmäinen seuraus oli vastapaavi Benedictus X:n pakopaikan, Galeran kaupungin, valtaaminen normannien avulla ja paavin riippuvuuden lopettaminen roomalaisista aatelisista.

Samaan aikaan paavi oli lähettänyt Peter Damianin ja Luccan piispa Anselmin Milanoon selvittämään selibaattia vaatineiden patareenien erimielisyyksiä arkkipiispan ja papiston kanssa. Tapaaminen oli voitto Nikolaukselle, kun Arkkipiispa Widon oli pakko hyväksyä lähettiläiden ehdot, joihin kuului Milanon alistaminen Roomalle. Tässä kirkolliskokouksessa tiukennettiin kirkonmiesten kuria ja ennen kaikkea siellä julistettiin, ettei maallisilla johtajilla ole oikeutta osallistua paavin valintaan (ks. investituurariita).

Lähteet

  • Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä?. Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2.

Viitteet

  1. Hanska 2005: 320.


Edeltäjä:
Stefanus X
Paavi Seuraaja:
Aleksanteri II