Wallis ja Futuna

Wallis ja Futunan lippu.

Saarten sijainti.

Saarten kartta.

Wallis- ja Futunasaarten territorio on kolmen tuliperäisen trooppisen saaren (Wallis (Uvéa), Futuna ja Alofi) sekä pikkuluotojen muodostama kollektiivi (collectivité de Wallis et Futuna) eteläisellä Tyynellä valtamerellä. Se sijaitsee noin kahden kolmasosamatkan päässä Havaijilta Uuteen-Seelantiin.

Wallis- ja Futunasaaret on ollut Ranskan merentakainen alue vuodesta 2003 lähtien (collectivité d'outre-mer tai COM). Vuosina 1961–2003 sen asema oli ”merentakainen territorio” (territoire d'outre-mer tai TOM).

Saarten asukasluku on 13 484 (2008) ja pinta-ala 274 km². Pääkaupunki on Mata-Utu ja rahayksikkö CFP-frangi.

Historiaa

Vaikka hollantilaiset ja britit kävivät saarilla 1600- ja 1700-luvuilla, ranskalaiset olivat ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka asettuivat asumaan saarille. Ranskalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat alueelle 1837 ja käännyttivät väestön katolilaisuuteen. Osa saarten asukkaista pyysi paikallisen kapinan jälkeen suojelua Ranskalta 5. huhtikuuta 1842. 5. huhtikuuta 1887 Uvéan kuningatar (Wallissaarilla) allekirjoitti sopimuksen Ranskan kanssa. Tällöin alueesta tuli Ranskan suojelualue. Myös Sigaven ja Alon kuninkaat Futunan ja Alofin saarilla allekirjoittivat samanlaisen sopimuksen 16. helmikuuta 1888. Saaret liitettiin Ranskan Uuden-Kaledonian siirtokunnan määräysvallan alle.

Vuonna 1917 kolme perinteistä heimokuntaa liitettiin osaksi Ranskaa, ja niistä tuli Wallis ja Futunan siirtokunta, joka kuului Uuden-Kaledonian siirtokunnan alaisuuteen.

Vuonna 1959 vaalien jälkeen 1961 alueesta tuli Ranskan merentakainen territorio ja se irtautui Uuden-Kaledonian alaisuudesta.

Merkittävimmät vientituotteet

• kopra
• käsityöt

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wallis ja Futuna Wikimedia Commonsissa

• French Colonies - Wallis and Futuna (englanniksi)