Solulima

Kaavakuva eläinsolusta ja sen osista: 1. Nukleoli 2. Tuma 3. Ribosomi 4. Vesikkeli 5. Karkea endoplasmakalvosto 6. Golgin laite 7. Solun tukiranka 8. Sileä endoplasmakalvosto 9. Mitokondrio 10. Vakuoli 11. Solulima 12. Lysosomi 13. Sentrioli

Solulima eli sytoplasma on solukalvon sisällä, mutta tuman ulkopuolella oleva nesteseos, joka on suurimmaksi osaksi vettä ja siihen liuenneita tai suspentoituneita aineita, kuten ioneja, sokereita, aminohappoja, rasvahappoja ja proteiineja. Soluliman erottaa soluväliaineesta solukalvo (kasvisoluilla lisäksi soluseinä) ja tumasta tumakotelo. Solulimakalvosto jakaa soluliman lokeroiksi. Monet solun aineenvaihdunta- ja biosynteettiset toiminnot tapahtuvat solulimassa tai siellä olevissa soluorganelleissa.

Soluliman nestemäistä osaa kutsutaan sytosoliksi. Soluliman ulointa kerrosta kutsutaan puolestaan ektoplasmaksi (m.kreik. ektos = ulkopuolella, plasma = muovautunut). Se on jäykähkö kerros, jossa ei ole soluelimiä. Se sisältää kuitenkin vettä ja elektrolyyttejä, erityisesti kalium- ja kloridi-ioneja, sekä veriplasman ainesosia kuten proteiineja. Lihassolujen solulimaa kutsutaan myös sarkoplasmaksi.

Aiemmin käytettiin termiä protoplasma eli alkulima, ja siihen käsitteeseen sisältyy myös tuma.

Lähteet

• Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P: Biologian sanakirja. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.