Ero sivun ”Korkeusmittari” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 8: | Rivi 8: | ||
==Lentokoneen korkeusmittari== |
==Lentokoneen korkeusmittari== |
||
[[Ilmailu]]ssa voidaan korkeutta mitata keskimääräiseen merenpinnan korkeuteen (lentokoneen korkeusmittarin QNH-asetus), lentokoneen lähtö- tai kohdekentän pinnan korkeuteen (QFE-asetus) tai [[standardi-ilmakehä]]n alarajan paineeseen 1013,25 hPa verrattuna (QNE-asetus eli [[painekorkeus]]). |
[[Ilmailu]]ssa voidaan korkeutta mitata paineen avulla |
||
* keskimääräiseen merenpinnan korkeuteen (lentokoneen korkeusmittarin QNH-asetus), |
|||
* lentokoneen lähtö- tai kohdekentän pinnan korkeuteen (QFE-asetus) tai |
|||
* [[standardi-ilmakehä]]n alarajan paineeseen 1013,25 hPa verrattuna (QNE-asetus eli [[painekorkeus]]). |
|||
Paineen mittauselementtinä on yleesä [[aneroidi-ilmapuntari|aneroidianturi]]. Digitaaliset painemittarit ovat kuitenkin yleistymässä ilmailussakin. |
|||
Matalalla lentävissä ilma-aluksissa ja risteilyohjuksissa on käytetty tutkakorkeusmittareita, joka mittaa korkeuden siten, että ilmanpaine ja ilman lämpötila ei aiheuta virheitä mitattuun korkeuteen. Nopeasti matalalla lentävät lentokoneet ovat 1960-luvultä lähtien käyttäneen "maastoa seuraavia tutkia" (terrain-following radar). |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 13. kesäkuuta 2010 kello 17.59
Korkeusmittarilla mitataan korkeutta haluttuun referenssitasoon verrattuna. Tyypillinen referenssitaso on keskimääräinen merenpinnan korkeus.
Mittauksen tekniikkaa
2000-luvulla korkeusmittarin toimintaperiaatteita on kolme. Mukana kuljetettavat laitteet perustuvat joko ilmanpaineen mittaamiseen, GPS-paikannukseen tai näiden yhdistelmään. Kolmas, vanhin, menetelmä perustuu teodoliitteihin ja trigonometriaan, jossa kolmion yksi sivu voidaan laskea toisen sivun ja kulmien avulla. Tätä käytetään perinteisesti maanmittauksessa, esimerkiksi tielinjojen suunnittelussa ja arkeologisten kohteiden kartoituksessa. Teodoliitin rinnalla käytetään myös takymetria ja vaaituslaitteita.[1]
On tyypillistä, että absoluuttinen korkeus (esimerkiksi juoksulenkin lähtöpiste) määritetään GPS:n avulla ja muutos tähän painemittauksen avulla.[2]
Lentokoneen korkeusmittari
Ilmailussa voidaan korkeutta mitata paineen avulla
- keskimääräiseen merenpinnan korkeuteen (lentokoneen korkeusmittarin QNH-asetus),
- lentokoneen lähtö- tai kohdekentän pinnan korkeuteen (QFE-asetus) tai
- standardi-ilmakehän alarajan paineeseen 1013,25 hPa verrattuna (QNE-asetus eli painekorkeus).
Paineen mittauselementtinä on yleesä aneroidianturi. Digitaaliset painemittarit ovat kuitenkin yleistymässä ilmailussakin.
Matalalla lentävissä ilma-aluksissa ja risteilyohjuksissa on käytetty tutkakorkeusmittareita, joka mittaa korkeuden siten, että ilmanpaine ja ilman lämpötila ei aiheuta virheitä mitattuun korkeuteen. Nopeasti matalalla lentävät lentokoneet ovat 1960-luvultä lähtien käyttäneen "maastoa seuraavia tutkia" (terrain-following radar).
Lähteet
- ↑ Puttonen S. ja Seitsonen O.: Arkeologin kartoitustyöt 2004. Maankäyttö.
- ↑ FRWD Outdoor Sports
