Ero sivun ”Korkeusmittari” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: he:מד גובה |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Aircraft altimeter.JPG|thumb|Lentokoneen korkeusmittari]] |
[[Kuva:Aircraft altimeter.JPG|thumb|Lentokoneen korkeusmittari]] |
||
'''Korkeusmittarilla''' mitataan [[korkeus|korkeutta]] haluttuun referenssitasoon verrattuna. Tyypillinen referenssitaso on keskimääräinen [[merenpinnan korkeus]] |
'''Korkeusmittarilla''' mitataan [[korkeus|korkeutta]] haluttuun referenssitasoon verrattuna. Tyypillinen referenssitaso on keskimääräinen [[merenpinnan korkeus]]. |
||
==Mittauksen tekniikkaa== |
|||
2000-luvulla korkeusmittarin toimintaperiaatteita on kolme. Mukana kuljetettavat laitteet perustuvat joko [[ilmanpaine]]en mittaamiseen, [[GPS|GPS-paikannukseen]] tai näiden yhdistelmään. Kolmas, vanhin, menetelmä perustuu [[teodoliitti|teodoliitteihin]] ja [[trigonometria]]an, jossa [[kolmio]]n yksi sivu voidaan laskea toisen sivun ja kulmien avulla. Tätä käytetään perinteisesti [[maanmittaus|maanmittauksessa]], esimerkiksi tielinjojen suunnittelussa ja [[arkeologia|arkeologisten]] kohteiden kartoituksessa. Teodoliitin rinnalla käytetään myös [[takymetri]]a ja [[vaaituslaite|vaaituslaitteita]].<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.maankaytto.fi/arkisto/mk204/mk204_86_puttonen.pdf| Nimeke = Arkeologin kartoitustyöt| Tekijä = Puttonen S. ja Seitsonen O.| Julkaisija = Maankäyttö | Ajankohta = 2004}}</ref> |
|||
On tyypillistä, että absoluuttinen korkeus (esimerkiksi juoksulenkin lähtöpiste) määritetään GPS:n avulla ja muutos tähän painemittauksen avulla.<ref>[http://www.frwd.fi/fi/index.php?22 FRWD Outdoor Sports]</ref> |
|||
==Lentokoneen korkeusmittari== |
|||
[[Ilmailu]]ssa voidaan korkeutta mitata keskimääräiseen merenpinnan korkeuteen (lentokoneen korkeusmittarin QNH-asetus), lentokoneen lähtö- tai kohdekentän pinnan korkeuteen (QFE-asetus) tai [[standardi-ilmakehä]]n alarajan paineeseen 1013,25 hPa verrattuna (QNE-asetus eli [[painekorkeus]]). |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 13. kesäkuuta 2010 kello 17.52
Korkeusmittarilla mitataan korkeutta haluttuun referenssitasoon verrattuna. Tyypillinen referenssitaso on keskimääräinen merenpinnan korkeus.
Mittauksen tekniikkaa
2000-luvulla korkeusmittarin toimintaperiaatteita on kolme. Mukana kuljetettavat laitteet perustuvat joko ilmanpaineen mittaamiseen, GPS-paikannukseen tai näiden yhdistelmään. Kolmas, vanhin, menetelmä perustuu teodoliitteihin ja trigonometriaan, jossa kolmion yksi sivu voidaan laskea toisen sivun ja kulmien avulla. Tätä käytetään perinteisesti maanmittauksessa, esimerkiksi tielinjojen suunnittelussa ja arkeologisten kohteiden kartoituksessa. Teodoliitin rinnalla käytetään myös takymetria ja vaaituslaitteita.[1]
On tyypillistä, että absoluuttinen korkeus (esimerkiksi juoksulenkin lähtöpiste) määritetään GPS:n avulla ja muutos tähän painemittauksen avulla.[2]
Lentokoneen korkeusmittari
Ilmailussa voidaan korkeutta mitata keskimääräiseen merenpinnan korkeuteen (lentokoneen korkeusmittarin QNH-asetus), lentokoneen lähtö- tai kohdekentän pinnan korkeuteen (QFE-asetus) tai standardi-ilmakehän alarajan paineeseen 1013,25 hPa verrattuna (QNE-asetus eli painekorkeus).
Lähteet
- ↑ Puttonen S. ja Seitsonen O.: Arkeologin kartoitustyöt 2004. Maankäyttö.
- ↑ FRWD Outdoor Sports
