Kaakko

Kaakko eli kuikka tulee keväällä usein kaakosta päin.

Kaakko on väli-ilmansuunta, joka on kompassissa idän ja etelän välissä ja 135 asteen kohdalla.

Idän ja kaakon välissä on itäkaakko sekä kaakon ja etelän välissä on eteläkaakko.

Yleensä englanninkielisessä kompassiruusussa ovat lisäksi idän ja itäkaakon välissä itäitäkaakko sekä itäkaakon ja kaakon välissä eteläitäkaakko.

Kaakon ja etelän välissä on eteläkaakko sekä englanninkielisessä kompassiruusussa itäeteläkaakko ja eteläeteläkaakko.

Sanan alkuperä

Sanaa on rinnastettu linnunnimiin kaakkuri ja kaakko (kuikka). Lintujen muuttoaikana tuulee usein etelästä tai kaakosta, josta useat linnutkin tulevat. Kaakko tarkoittaisi tämän tulkinnan mukaan lintujen suuntaa. Samantapainen tapaus voi olla latinassa, jossa ornis on lintu, ja ornithfas on kaakkoinen kevättuuli.

	Pääilmansuunnat	Väli-ilmansuunnat
	pohjoinen	koillinen
	itä	kaakko
	etelä	lounas
	länsi	luode

Lähteet

• Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992-2000. ISBN 951-717-692-9.