Ero sivun ”Singspiel” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: sh:Singspiel |
p Botti korvasi mallineen: Tynkä/Ooppera |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
Vaikka useimpien Singspielien juoni on koominen ja saattaa sisältää maagisia ja satumaisia elementtejä, ovat useimmat moderniin oopperaohjelmistoon jääneet singspielit kuten [[Ludvig van Beethoven|Beethovenin]] ''[[Fidelio]]'' ([[1805]]) ja [[Carl Maria von Weber|von Weberin]] ''[[Taika-ampuja]]'' ([[1821]]) vakavia. |
Vaikka useimpien Singspielien juoni on koominen ja saattaa sisältää maagisia ja satumaisia elementtejä, ovat useimmat moderniin oopperaohjelmistoon jääneet singspielit kuten [[Ludvig van Beethoven|Beethovenin]] ''[[Fidelio]]'' ([[1805]]) ja [[Carl Maria von Weber|von Weberin]] ''[[Taika-ampuja]]'' ([[1821]]) vakavia. |
||
{{ |
{{Tynkä/Musiikki}} |
||
[[Luokka:Oopperan tyylilajit]] |
[[Luokka:Oopperan tyylilajit]] |
||
Versio 7. kesäkuuta 2010 kello 05.17
Singspiel (suom. laulunäytelmä) on saksankielinen musiikkiteatterin tyylilaji, jota voidaan pitää eräänlaisena oopperana tai operettina. Singspielille on tyypillistä resitatiivien korvaaminen puhutulla dialogilla. Mozart kirjoitti Wienissä keisari Joosef II:n tilauksesta singspielin Ryöstö seraljista (1782), ja jatkoi tyylilajin parissa oopperoissaan Der Schauspieldirektor (1786) ja Taikahuilu (1791), vaikka Taikahuilu sisältääkin runsaasti vaikutteita myös muista oopperan tyylilajeista. Vaikka useimpien Singspielien juoni on koominen ja saattaa sisältää maagisia ja satumaisia elementtejä, ovat useimmat moderniin oopperaohjelmistoon jääneet singspielit kuten Beethovenin Fidelio (1805) ja von Weberin Taika-ampuja (1821) vakavia.