Ero sivun ”Blueskaava” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti muokkasi: es:Blues de doce compases
Jafeluv (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 7: Rivi 7:
Lauletussa bluesmusiikissa lauletaan usein sama lause kaksi kertaa – ensin neljän ensimmäisen ja sitten neljän seuraavan soinnun aikana. Viimeiselle neljälle soinnulle tulee uusi lause. Toiseksi yleisin vaihtoehto on, että ensimmäiset neljä sointua muodostavat ikään kuin säkeistön, johon mahdutetaan paljon sanoja, ja loput kahdeksan sointua toimivat ikään kuin kertosäkeenä, joka toistuu läpi kappaleen.
Lauletussa bluesmusiikissa lauletaan usein sama lause kaksi kertaa – ensin neljän ensimmäisen ja sitten neljän seuraavan soinnun aikana. Viimeiselle neljälle soinnulle tulee uusi lause. Toiseksi yleisin vaihtoehto on, että ensimmäiset neljä sointua muodostavat ikään kuin säkeistön, johon mahdutetaan paljon sanoja, ja loput kahdeksan sointua toimivat ikään kuin kertosäkeenä, joka toistuu läpi kappaleen.


[[Luokka:Musiikin teoria]]
[[Luokka:Sointukulut]]
[[Luokka:Blues]]
[[Luokka:Blues]]



Versio 4. kesäkuuta 2010 kello 13.57

Blueskaava on popmusiikissa ja jazzmusiikissa eniten käytetty sointukulku.

Ensimmäinen tunnettu havainto blueskaavasta on vuodelta 1902. Bluesmusiikki perustuu hyvin pitkälle blueskaavan käyttöön. Muista musiikin lajeista varsinkin vanha jazzmusiikki hyödyntää blueskaavaa usein. Samoin kaavaa voi kuulla myös menneiden vuosikymmenten rockmusiikissa, surfmusiikissa sekä rhythm and blues -tradition eri alalajeissa.

Blueskaavassa on 12 tahtia, joskin siitä on helppo tehdä useampitahtisia variaatioita. Kaava perustuu I, IV ja V asteen sointukulkuun. Esimerkiksi A-duurista soitettuna blueskaavan soinnut ovat tällöin AAAA DDAA EDAE (missä yksi kirjain tarkoittaa yhtä koko tahdin pituista sointua).

Lauletussa bluesmusiikissa lauletaan usein sama lause kaksi kertaa – ensin neljän ensimmäisen ja sitten neljän seuraavan soinnun aikana. Viimeiselle neljälle soinnulle tulee uusi lause. Toiseksi yleisin vaihtoehto on, että ensimmäiset neljä sointua muodostavat ikään kuin säkeistön, johon mahdutetaan paljon sanoja, ja loput kahdeksan sointua toimivat ikään kuin kertosäkeenä, joka toistuu läpi kappaleen.