Franz Albert Seyn

Franz Albert Aleksandrovitš Seyn
Suomen kenraalikuvernööri
1909–1917
Edeltäjä	Vladimir Aleksandrovitš von Boeckmann
Seuraaja	Mihail Aleksandrovitš Stahovitš
Henkilötiedot
Syntynyt	27. heinäkuuta 1862 Vitebsk,Venäjä
Kuollut	heinäkuu 1918 Pietari
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Franz Albert Aleksandrovitš Seyn (27. heinäkuuta 1862 – 1918) oli venäläinen kenraaliluutnantti ja Suomen kenraalikuvernööri vuosina 1909–1917. Seyn oli syntynyt nykyisen Valko-Venäjän alueella Vitebskissä. Hänen isänsä suku oli alun perin saksalaistaustainen aatelissuku ja uskonnoltaan luterilaista.

Sotilasura Venäjän keisarikunnassa

Seyn astui tsaari-Venäjän palvelukseen 1879 Mikaelin tykistökouluun. Kolmivuotisen koulutuksen jälkeen Seyn palveluspaikka aliluutnanttina oli Kaukasia. Luutnantiksi ylennettynä vuonna 1885 Seyn aloitti Nikolajevin yleisesikunta-akatemian ja käytyään nelivuotisen koulutuksen määrättiin esikuntaupseeriksi Kiovaan ja vuodesta 1890 hänet siirrettiin Helsinkiin, jossa hänet ylennettiin kapteeniksi. Vuoden Krasnojarskin jalkaväkirykmentin komppanianpääöllikkyyden jälkeen Seyn palasi Suomeen vuonna 1895 everstiluutnantiksi ylennettynä. Suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin esikuntapäällikön tehtävissä hänet ylennettiin joulukuussa 1899 everstiksi.

Ensimmäisen sortokauden venäläistämisen toteuttajia

Hän siirtyi sotilastehtävistä siviilipuolelle, kun Suomen kenraalikuvernööri Bobrikov nimitti Seyn toimistonsa päälliköksi marraskuussa 1900. Tässä tehtävässä hän oli tärkeimpiä ensimmäisen sortokauden venäläistämistoimien toteuttajia. Seyn joutui palaamaan Pietariin vuoden 1906 alussa kiihkovenäläisen suuntauksen kokiessa väliaikaisesti tappion. Hänelle löytyi uusi tehtävä kesällä 1906 Grodnon kuvernementin kuvernöörinä.

Toisen sortokauden pääarkkitehti Suomessa

Venäläistämiskausi sai jatkoa Stolypinin tullessa tsaari-Venäjän pääministeriksi 1906. Yleisvenäläinen lainsäädäntö sai entistä tärkeämmän aseman Suomen suuriruhtinaskuntaa hallittaessa. Tämän asian toteuttajaksi tuli jälleen F.A. Seyn, jonka keisari Nikolai II nimitti marraskuussa 1907 pääministeri Stolypinin suosituksesta Suomen kenraalikuvernöörin apulaiseksi. Stolypinin hallitus vaati tiukempia otteita suomalaisen separatismin kitkemiseksi, ja tämän vuoksi Suomen oikeuksia huomioon ottaneet kenraalikuvernöörit, ensin Gerard ja von Boeckmann, saivat väistyä tiukkaa venäläistämislinjaa kannattaneen F.A. Seynin tullessa kenraalikuvernööriksi marraskuussa 1909.

Seyn toimi Suomen kenraalikuvernöörinä 24. marraskuuta 1909 – 16. maaliskuuta 1917 Toisen sortokauden aikana. Seynin aikana yhtenäistämistoimenpiteet aloitettiin uudelleen. Ensimmäinen näkyvä merkki oli venäläistyneen senaatin nimittäminen talousosaston varapuheenjohtajana kenraalimajuri Vladimir Markov, jonka suomalaisuus oli kyseenalainen. Suomen oikeuksien tiukaksi puolustajaksi ja samalla Seynin näkyväksi vastustajaksi tuli tällöin useaan kertaan eduskunnan puhenmieheksi valittu perustuslain tiukka kannnattaja assessori P.E.Svinhufvud, jonka valtiopäivien avajaisissa esittämät vastalauseet johtivat useita kertoja eduskunnan välittömiin hajottamisiin. Venäjän kansallinen duuma otti Suomen asiat alaisuuteensa 1910. Vuonna 1912 vahvistettiin yhdenvertaisuuslaki, jolla Venäjän kansalaisille taattiin samat oikeudet kuin suomalaisilla Suomessa. Vuonna 1913 Markovin siirtyessä ministerivaltiosihteeriksi Seyn sai venäläistyneen senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi kansliapäällikkönsä, täysin venäläisen Mihail Borovitinovin. Suomen prokuraattoriksi eli oikeuskansleriksi tuli samoihin aikoihin venäläinen Konstantin Kasanski. Venäläisen yhdenvertaisuuslain mukaan nimitykset eivät olleet enää laittomia.

Ensimmäisen maailmansodan aika

Vuoden 1914 syyskuussa keisarin hyväksymän ohjelman mukaan Suomen autonomia piti lopettaa täydellisesti ja tehdä Suomesta keskusvallan alainen maakunta. Vastarinnan osana syntyi muun muassa jääkäriliike. Sortotoimet kestivät helmikuun vallankumoukseen 1917 asti.

Venäjän väliaikainen hallitus oli luvannut peruuttaa Suomeen kohdistuneet sortotoimet, mutta Pietarissa asuneet suomalaiset pitivät tätä mahdottomana niin kauan kuin Seyn ja Borovitinov ovat virassaan. Väliaikaishallitus sähkötti 16. maaliskuuta 1917 Helsingissä oleskelevalle Itämeren laivaston komentajalle, amiraali A. I. Nepeninille määräyksen heidän vangitsemisestaan. Nepenin kutsui Seynin ja Borovitinovin "tärkeään neuvotteluun" laivalleen ja pidätti heidät heti heidän saavuttuaan sinne. Tämän jälkeen Seyn ja Borovitinov tuotiin junalla Pietariin, jossa Seyn tapettiin seuraavana vuonna - luultavasti heinäkuussa 1918.

Kirjallisuutta

• Håkon Holmberg: (Keisarillisen) Suomen senaatin talousosaston puheenjohtajat, jäsenet ja virkamiehet 1909-1918 - elämäkerrallinen luettelo, Helsinki, 1964.
• Kari O. Virtanen: Ahdistettu kansakunta 1890-1917, WSOY, Porvoo/Helsinki, 1974, ISBN 951-0-06475-0.
• Pertti Luntinen: F.A.Seyn - A Political Biography of a Tsarist Imperialist as Administrator of Finland, Studia Historica 19, Suomen Historiallinen Seura, Helsinki, 1985, ISBN 951-9254-72-2.
• Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi I, WSOY, Porvoo/Helsinki, 1967.

Edeltäjä: Vladimir Aleksandrovitš von Boeckmann

Suomen kenraalikuvernööri 1909–1917

Seuraaja: Adam Josipovitš Lipski