Ruumiinavaus

Michiel Jansz van Miereveltin maalaus ruumiinavauksesta anatomian oppitunnilla.

Ruumiinavaus eli autopsia (sairaaloissa nimellä obduktio) on yleensä kuolinsyyn selvittämiseksi tehtävä kuolleen henkilön ruumiin tutkimus. Obduktioita on lääketieteellisiä ja oikeuslääketieteellisiä. Lääketieteellisessä obduktiossa tiedetään kuoleman aiheutuneen sairaudesta, mutta sairauden laatu on epävarma tai epäselvä. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus suoritetaan poliisin pyynnöstä, kun epäillään kuolemanluokan olevan tapaturma tai kuolemaan liittyvän rikos. Vaikka ulkoiset vammat näyttäisivät olevan kuolinsyy, saattaa niihin johtaneen onnettomuuden taustalta löytyä muita syitä kuten huumaavat aineet tai myrkytys. Suomen laki edellyttää kuolinsyyn tutkimista aina mahdollisen henkirikoksen paljastamiseksi. Tämän vuoksi mm. yksinään kuolleet jotka on löydetty joko kodeistaan tai muista paikoista, joutuvat oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen.

Alkujaan ruumiinavauksia suoritettiin ihmisen anatomian tutkimiseksi, ja suurta kohua herättäneet anatomiset näytökset olivat aikoinaan suosittuja. Näiden tieteellisyys tosin oli toisinaan hyvinkin kyseenalaista.

Lääketieteen opetukseen testamentatuille ruumiille tehtyä ruumiinavausta kutsutaan dissektioksi, erotukseksi obduktiosta. Dissektoitava ruumis on käsitelty formaliinilla, eikä siis haudattuna maatuisi. Siksi dissektoitu ruumis pitää opetuksen jälkeen polttohaudata.

Eläimelle tehtävää ruumiinavausta nimitetään nekropsiaksi.