Ero sivun ”Pietarin metro” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
| Rivi 63: | Rivi 63: | ||
|- |
|- |
||
|[[Kuva:Spb metro line1.svg|left]] |
|[[Kuva:Spb metro line1.svg|left]] |
||
|style="text-align: left;"|[[ |
|style="text-align: left;"|[[Kirovin-Viipurin linja]] ({{k-ru|Кировско-Выборгская}}) |
||
|1955||29,6 km||19 |
|1955||29,6 km||19 |
||
|- |
|- |
||
|[[Kuva:Spb metro line2.svg|left]] |
|[[Kuva:Spb metro line2.svg|left]] |
||
|style="text-align: left;"|[[ |
|style="text-align: left;"|[[Moskovan-Petrogradin linja]] ({{k-ru|Московско-Петроградская}}) |
||
|1961||30,1 km||18 |
|1961||30,1 km||18 |
||
|- |
|- |
||
|[[Kuva:Spb metro line3.svg|left]] |
|[[Kuva:Spb metro line3.svg|left]] |
||
|style="text-align: left;"|[[ |
|style="text-align: left;"|[[Nevan-Vasilinsaaren linja]] ({{k-ru|Невско-Василеостровская}}) |
||
|1967||22,5 km||10 |
|1967||22,5 km||10 |
||
|- |
|- |
||
| Rivi 79: | Rivi 79: | ||
|- |
|- |
||
|[[Kuva:Spb metro line5.svg|left]] |
|[[Kuva:Spb metro line5.svg|left]] |
||
|style="text-align: left;"|[[ |
|style="text-align: left;"|[[Frunzen-Primorjen linja]] ({{k-ru|Фрунзенско-Приморская}}) |
||
| 2008||16,8 km||8 |
| 2008||16,8 km||8 |
||
|- |
|- |
||
Versio 20. toukokuuta 2010 kello 07.12
| Петербургский метрополитен | |
|---|---|
| Tiedosto:Metropoliten SPB.png | |
 |
|
| Sijainti |
Pietari,  Venäjä |
| Avattu | 15. marraskuuta 1955 |
| Pituus | 110,2 km |
| Asemia | 63 |
| Linjoja | 5 |
| Matkoja päivässä | 3,43 miljoonaa |
Pietarin metro (ven. Петербургский метрополитен, Peterburgski metropoliten) on Pietarin maanalainen metrojärjestelmä. Alueen erikoisen maaperän vuoksi se on yksi maailman syvimmällä kulkevista metroista. Metroverkosto koostuu viidestä linjasta ja 63 asemasta. Heinäkuuhun 1992 saakka järjestelmän nimi oli Leningradin Leninin kunniamerkillä palkittu Leninin mukaan nimetty metro (ven. Ленинградский ордена Ленина метрополитен имени Ленина, Leningradski ordena Lenina metropoliten imeni Lenina).
Metrojärjestelmän viides linja avattiin joulukuussa 2008, kun Zvenigorodskajan ja Volkovskajan asemien välinen osuus otettiin käyttöön. Maaliskuussa 2009 vanha neljäs (keltainen) linja muutettiin päättymään uudelle Spasskajan asemalle ja Komendantski Prospektin pää yhdistettiin viitoslinjaan. Viitoslinjan jatkoa Kuptšinon lähiön itäosaan rakennetaan parhaillaan.
Historia
Suunnitelmia metron rakentamiseksi Pietariin oli jo vuonna 1899, mutta maanalainen rakentaminen osoittautui kaupungissa vaikeaksi Nevan suiston soisen maaperän sekä maanalaisten jokien ja onkaloiden vuoksi. Myös sodat ja vallankumoukset hidastivat metron rakentamista. Moskovan metron avaamisen jälkeen vuonna 1935 metro haluttiin pikaisesti myös Leningradiin.
Nykyisen metrojärjestelmän historia alkoi vuonna 1940, jolloin aloitettiin ensimmäisen linjan rakennustyöt. Se yhdisti kaikki tärkeimmät rautatieasemat ja avattiin juhlallisesti 15. marraskuuta 1955. Pääteasemat olivat tuolloin Avtovo (Автово, suom. Autuansaari) ja Ploštšad Vosstanija (Площадь Восстания). Ensimmäiset asemat ovat edelleen metrojärjestelmän koristeellisimpia ja kauneimpia. Seuraavina vuosina järjestelmää laajennettiin moneen otteeseen, ja se paisui Neuvostoliiton toiseksi suurimmaksi. 1950–70-luvuilla ensimmäistä linjaa pidennettiin: pääteasemaksi tuli 1958 Ploštšad Lenina (Площадь Ленина), 1966 Datšnoje (Дачное, suom. Taasnoi), 1975 Lesnaja (Лесная) ja Akademitšeskaja (Академическая), 1977 toisessa päässä Prospekt Veteranov (Проспект Ветеранов) ja lopulta 1978 Devjatkino (Девяткино, suom. Miina).
Vuonna 1961 avattiin toinen linja Teknilliseltä korkeakoululta (Технологический институт, Tehnologitšeski institut; vaihtomahdollisuus linjalle 1 Park Pobedyyn (Парк Победы). Myös tätä linjaa jatkettiin seuraavina vuosina: 1963 Petrogradskajalle (Петроградская), 1969 Moskovskajalle (Московская) ja 1972 Kuptšinoon (Купчино, suom. Kupsila). Vuonna 1967 avattiin kolmas, 1985 neljäs ja 2008 viides linja.
Ominaispiirteet
Pietarin metrolla on piirteitä, jotka erottavat sen muista entisen Neuvostoliiton metrojärjestelmistä. Kaupunkien ruuhkaisissa keskustoissa on tapana rakentaa tunnelit syvälle maan sisään ei ainoastaan rakenteellisista syistä, vaan myös koska asemat toimivat samalla väestönsuojina (monilla asemilla on pomminkestävät ovet ja suljetut ilmastointijärjestelmät). Muissa kaupungeissa metrotunnelit kohoavat kaupungin laita-alueita lähestyttäessä ylemmäksi, joskus jopa maan pinnalle asti, mutta Pietarissa geologiset olosuhteet Nevan suistossa pakottivat rakentamaan tunnelit hyvin syvälle jopa keskustan ulkopuolella. Pietarin metron 63 asemasta 55 on rakennettu syvälle.
Pietarin metron arkkitehtuuri ja suunnittelu kuvastavat metron rakentamisen aikana vaihtuneita olosuhteita politiikassa, taiteessa ja teknologiassa. Ensimmäiset 13 asemaa edustavat ns. pyloni-asematyyppiä (Kirovski zavod), jossa raiteet ovat omissa tunneleissaan sivuilla ja keskellä kulkee laiturina toimiva päälaiva, jota kannattelevat massiiviset nelikulmaiset pylonit. 14 asemaa edustaa suosittua pylväs-tyyppiä (Avtovo).
Vanhimmat asemat on rakennettu stalinistisen arkkitehtuurin mukaisesti hyvin koristeellisiksi, mutta jo vuodesta 1958 alkaen Nikita Hruštšovin aikana muotokielestä karsittiin kaikki ylimääräinen. Samaan aikaan kehitettiin uusi suljettu asematyyppi (tunnetaan myös nimellä horisontaalinen hissi) (Majakovskaja), jossa laitureilla on ovet sulkemassa pääsyn raiteille, jos juna ei ole asemalla. Tätä tyyppiä rakennettiin kaikkiaan kymmenen asemaa, mutta rakenne osoittautui vika-alttiiksi eikä saavuttanut käyttäjien suosiota, joten vuoden 1972 jälkeen tyypin asemia ei enää rakennettu. Suljettuja asemia ei rakennettu muualle Neuvostoliittoon.
1970-luvun puolivälissä leningradilaiset insinöörit kehittivät uuden yksiholvisen asematyypin (Ploštšad Mužestva), joka levisi muuallekin Neuvostoliiton alueella. Järjestelmä tunnetaan nimellä leningradski odnosvod. Yksiholvisista asemista tuli kaikkein yleisin tyyppi, ja niitä on rakennettu Pietariin 16 kappaletta.
Turvallisuus
Pietarin metro on yleisilmeeltään siisti niin asemien kuin junienkin osalta. Laitureilla on valvontakameroiden lisäksi vartijoita, jotka huolehtivat metron turvallisuudesta ja ehkäisevät järjestyshäiriöitä. Taskuvarkauksien varalta erityisesti turistin on varottava levittelemästä rahojaan ja matkatavaroitaan metrossa.
Koska rahake vaaditaan jo ylhäällä ennen metrotunneliin laskeutumista, on liputta matkustaminen liki mahdotonta. Varsinkin turistien suosima valokuvaaminen on kielletty Pietarin metrossa, mikä on sääli, koska asemat ovat arkkitehtuuriltaan ainutlaatuisia aikansa tuotteita. Jos aseman vartija (joka ei ole kuitenkaan yleensä ole miliisi) näkee tämän, on luvassa 100 ruplan (noin 2,30 euron) sakko.
Keskustan suurimmilla asemilla asemalaiturin ja kiskojen välissä on rautaovet, jotka aukeavat automaattisesti vasta kun juna on saapunut asemalle. Näin vältetään kiskoille putoamisesta johtuvat onnettomuudet. Metro on varsin kätevä ja nopea sekä edullinen matkatapa lukuun ottamatta ruuhka-aikoja, jolloin matkustaminen muuttuu melkein mahdottomaksi. Ruuhka-ajat ovat aamulla kello 8–10 ja illalla kello 16–19.
Laajennushankkeet
Pietarin metrojärjestelmää pyritään kehittämään ja laajentamaan jatkuvasti, vaikkakin kehitys on ollut aiottua hitaampaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on avattu ainoastaan kuusi uutta asemaa. Vuosina 1995–2004 Nevan alittava osuus Kirovin–Viipurin linjasta välillä Lesnaja–Ploštšad Mužestva oli suljettuna, koska maanalainen joki puhkaisi tunnelin kattoon aukon. 1990-luvun talousvaikeuksien vuoksi rakennustöihin varattu budjetti oli pitkään alimittainen. Laajennustyöt ovat joidenkin lähteiden mukaan jopa 20 vuotta jäljessä aikataulustaan.[1]
Metron kapasiteetin on nykyisellään arvioitu vastaavan vain puolta vaadittavasta.[2] Vuonna 2010 avattavaksi suunniteltu uusi Amiraliteetin (Admiralteiskaja) asema, joka on jo osittain rakennettu, on kohdannut yllättävää vastarintaa sisäänkäynnin tieltä purettavan talon asukkailta.[3] Muita lähitulevaisuuden laajennuksia ovat kokonaan uudet linjat, joita on kaavailtu aina yhdeksään asti nykyisten viiden asemesta. Viides linja avattiin joulukuussa 2008.
Linjat ja asemat
| Nimi | Avattu | Pituus | Asemia | |
|---|---|---|---|---|
 |
Kirovin-Viipurin linja (ven. Кировско-Выборгская) | 1955 | 29,6 km | 19 |
 |
Moskovan-Petrogradin linja (ven. Московско-Петроградская) | 1961 | 30,1 km | 18 |
 |
Nevan-Vasilinsaaren linja (ven. Невско-Василеостровская) | 1967 | 22,5 km | 10 |
 |
Pravoberežnajan linja (ven. Правобережная) | 1985 | 11,2 km | 8 |
 |
Frunzen-Primorjen linja (ven. Фрунзенско-Приморская) | 2008 | 16,8 km | 8 |
| Yhteensä: | 109,8 km | 63 |
| Linja 1 | Linja 2 | Linja 3 | Linja 4 | Linja 5 |
|---|---|---|---|---|
| Kirovin–Viipurin linja | Moskovan–Petrogradin linja | Nevan–Vasilinsaaren linja | Pravoberežnajan linja | Frunzen–Primorjen linja |
|
Lähteet
- ↑ Saint Petersburg Times 5.11.2004 "Pietarin metron kehitys on noin 20 vuotta jäljessä", hän [Vladimir Garjukin] sanoi. "Toteutamme nyt vuosien 1980-1990 ohjelmaa."
- ↑ Saint Petersburg Times 5.11.2004 "Pietarin metron nykyinen kapasiteetti – sata kilometriä tunneleita ja 58 asemaa – on vain puolet siitä, mitä tarvittaisiin", uutistoimisto Interfax lainasi Vladimir Garjukinia, Pietarin metron johtajaa.
- ↑ Saint Petersburg Times 5.11.2004 Asuintalo osoitteessa Kirpitšnij pereulok 1, josta on tuleva sisäänkäynti metroasemalle, ja toinen rakennus numero 4:ssä, revitään alas. Ympäröivien talojen asukkaat uudelleensijoitetaan, kun työt alkavat. Asukkaat olivat huolissaan oikeuksistaan ja vaativat kirjallisia takuita kaupungin johdolta.
Aiheesta muualla
- Петербургский Метрополитен virallinen sivu (venäjäksi)
- UrbanRail.net Pietarin metrosta (englanniksi)
- UrbanRail.net: St. Petersburg Metro – kuvagalleria
| ||||||